Onko epänormaalia haluta 50-vuotiaana pois työelämästä?

Minäkin olisin jo valmis jäämään pois töistä näin vajaa viisikymppisenä. Ei enää velkoja ja ns. pakolliset menot kuukaudessa on noin 600 euroa, sisältäen syömiset. Eli todella pienellä tulee tarvittaessa toimeen, jos niin haluaa.

Mutta uskallus ei vielä riitä jättää työelämä, koska suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisiä mitataan/arvostetaan pääsääntöisesti sen työn kautta. Jos et ole työelämässä mukana, niin automaattisesti olet "yleisön" silmisså hylkiö ja samalla ihmetellään, että mikä sinussa on vikana. Tästä ei tietenkään pitäisi välittää ja kannattaisi kuunnella itseään, mutta ihan vielä ei taida rohkeus riittää. Tulisipa viiden vuoden sisään jotkut yt-neuvottelut, niin siinä vaiheessa olisi hyvä tilaisuus jättäytyä pois oravanpyörästä.

Toivotan kaikille jotka miettivät samaa rohkeutta ja kuunnelkaa sisimpäänne. Ihmisen elämässä voi olla paljon muitakin asioita kuin työ, eikä kannata elää liian pitkään sitku-mentaliteetilla. :)

Ei todellakaan ole.

Työelämässä jaksaisi, jos johtaminen on ihmismäistä ja työporukassa reilu henki, niin että ketään ei jätetä yksin taakan alle. Tärkeää olisi, että työhönsä pystyy vaikuttamaan, niin että et ole vain käskytettävä.

Hoitoala on vihon viimeinen ala nuorille suositeltavaksi. Johtaminen ja esihenkilötyö ei tule lähempään sataan vuoteen kehittymään inhimilliseksi. Aina riittää hoitajissa tyyppejä, jotka lusmuilevat, laiskottelevat ja ovat kiinni omissa kännyköissään ja harrastavat pomojen suuntaan ruskeakielisyyttä. Muuten ala olisi ok ja hoitotyö mielenkiintoista raskaudestaan huolimatta, mutta epäkohtien takia, ei ole mitään järkeä tehdä hoitoalaa eläkeikään asti. Palkankorotukset eivät myöskään motivoi jatkamaan hoitoalalla.

Itselläni ei enää 5-kymppisenä mikään viikonloppu riitä työstä kunnolla palautumiseen, ellei sitten hae sairaslomaa lisäksi. Vapaa-aika menee nukkuessa ja maatessa. En ole harrastanutkaan mitään 4 vuoteen.  Lopettaisin heti työnteon jos olisi paremmin rahaa säästössä.

Vierailija kirjoitti:

Huomattavan moni suunnittelee tuon asian jo kaksikymppisestä alkaen ja poistuu työelämästä VIIMEISTÄÄN viiskymppisenä, kun tarpeeksi rahaa on kasassa.

Suomen kielessä ei ole sanaa tälle asialle, niin uusi on tämä ajatus suomalaisille.

"Työelämästä vetäytyminen" on eri asia kuin eläkkeelle jääminen. Retirement vs. pension.

Kaksikymppisenä suunnittelee jäävänsä pois työelämästä viimeistään nelikymppisenä, koska 20v mielestä 50v on jo toinen jalka haudassa oleva kääkkä, jolle elämällä ei ole enää mitään annettavaa.

No, nelikymppisenä todennäköisestivpn vielä asuntolainaa, oravanpyörässä saa riehua, kunnes terveys pettää.

Haluaisin pois, mutta ei ole taloudellisesti mahdollista.

N55

Olen 56 ja osa-aikatyössä. Haluaisin ilman muuta jo pois työelämästä. Ei ole taloudellisesti mahdollista. En n haluaisi kokoaikatyötä, mutta työkkäri kiristää tekemään hakemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole. Työelämässä jaksaisi, jos johtaminen on ihmismäistä ja työporukassa reilu henki, niin että ketään ei jätetä yksin taakan alle. Tärkeää olisi, että työhönsä pystyy vaikuttamaan, niin että et ole vain käskytettävä.

Hoitoala on vihon viimeinen ala nuorille suositeltavaksi. Johtaminen ja esihenkilötyö ei tule lähempään sataan vuoteen kehittymään inhimilliseksi. Aina riittää hoitajissa tyyppejä, jotka lusmuilevat, laiskottelevat ja ovat kiinni omissa kännyköissään ja harrastavat pomojen suuntaan ruskeakielisyyttä. Muuten ala olisi ok ja hoitotyö mielenkiintoista raskaudestaan huolimatta, mutta epäkohtien takia, ei ole mitään järkeä tehdä hoitoalaa eläkeikään asti. Palkankorotukset eivät myöskään motivoi jatkamaan hoitoalalla.

"Työelämässä jaksaisi, jos johtaminen on ihmismäistä"

Juuri tämä. En ole itse hoitoalalla, olen insinööri, mutta kyllä tämä tuntien laskeminen ottaa päähän insinöörinäkin. Yritä siellä sitten ratkaista jotain tehtäviä, kun joku suunnilleen seisoo sekunttikellon kanssa vieressä. Luin jo monta vuotta sitten jonkun vanhemman ihmisen haastettelun (vielä työelämässä olevan). Hän sanoi, että ihmisiä enää arvosteta työelämässä. Ja arvostaminen ei ole lettuja lähitöissä perjantaina, vaan ihmisten kunnioittava kohtelu, heidän asiantuntemuksensa ja työnpanoksensa arvostaminen, ilman että heitä ajetaan loppuun.

Yksi tuttava työskentelee mielenterveyshoitajana mielisairaalassa ja sanoo, että he tietävät millä työpaikolla on ongelmia (!) Hän ei voi tietenkään vaitiolovelvollisena lähteä tästä kaduille huutamaan, mutta minusta on käsittämätöntä, että asia huomataan mielisairaalan suljetulla osastolla.

Eduskuntavaalit ovat tulossa ja tämä itänaapuri taitaa olla siinä suurin kysymys, mutta puhuuko joku varteenotettava ehdokas näistä työelämän asioista ja etenkin johtamisen järkeistämisestä? Olisi syytä, tämä rupeaa valitettavasti olemaan lisäksi sellainen asia mistä pitää puhua ja mihin täytyy puuttua.

Ei, pääsispä jo nyt. t: 52 v. Viikonloppu ei riitä enää mihinkään, työpäivän jälkeen olen ihan loppu kun pääsen kotiin asti. Vielä kaksi teiniä huollettavana, joten jaksaa pitää oravanpyörässä ainakin 10 vuotta vielä että saa teinit jaloilleen ja asuntolainan maksettua.

Tuhoan vähemmän maapalloa kun jäin eläkkeelle ja kun tulot puolittui ja en stele mitään turhaa ja saastuttavaa niin paljoa .:)

Less is more

t.50v eläkeläinen

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin jo valmis jäämään pois töistä näin vajaa viisikymppisenä. Ei enää velkoja ja ns. pakolliset menot kuukaudessa on noin 600 euroa, sisältäen syömiset. Eli todella pienellä tulee tarvittaessa toimeen, jos niin haluaa.

Mutta uskallus ei vielä riitä jättää työelämä, koska suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisiä mitataan/arvostetaan pääsääntöisesti sen työn kautta. Jos et ole työelämässä mukana, niin automaattisesti olet "yleisön" silmisså hylkiö ja samalla ihmetellään, että mikä sinussa on vikana. Tästä ei tietenkään pitäisi välittää ja kannattaisi kuunnella itseään, mutta ihan vielä ei taida rohkeus riittää. Tulisipa viiden vuoden sisään jotkut yt-neuvottelut, niin siinä vaiheessa olisi hyvä tilaisuus jättäytyä pois oravanpyörästä.

Toivotan kaikille jotka miettivät samaa rohkeutta ja kuunnelkaa sisimpäänne. Ihmisen elämässä voi olla paljon muitakin asioita kuin työ, eikä kannata elää liian pitkään sitku-mentaliteetilla. :)

Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisiä mitataan/arvostetaan pääsääntöisesti sen työn kautta

Mulla käy lähinnä sääliksi työssäkäyviä jotka tuhlaavat lyhyen elämänsä työssäkäyntiin mutta se on vaan minun mielipide, aivopesu työelämään aloitetaan yleensä 6 vuotiaana viimeistään ja joillakin se pysyy sitkeästi pääkopassa, sama asia pohjois koreassa, aivopestään eskari-iässä kunnioittamaan suurta Johtajaa Kimiä  :D

Ei oo ei. Moniki palaa loppuun,sairauksia psyykkisii/fyysisii.

Joku tääl mättää ettei monikaa jaksa. Jotku evankelistat/saarnaajat jatkaa hautaa asti. Toiset jää vähä aiemmin pois. Moniki asia vaikuttaa siis.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, jos joku haluaisi olla työelämässä yli 50-vuotiaana. 

Täytin juuri 60v ja todellakin haluan olla työelämässä vielä ainakin 8v. Mikä teitä vaivaa, jotka ette halua?

Olen selvästi poikkeava tapaus. Haluan pian töihin. Ikää 50 v ja pitkä sairausloma menossa. Minulla on kiinnostava työ ja ihanat työkaverit, kaipaan molempia. En välttämättä pysty täyspäiväiseen työhön heti, mutta kunhan pääsen edes tekemään vajaata päivää ensi kuun alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, jos joku haluaisi olla työelämässä yli 50-vuotiaana. 

Täytin juuri 60v ja todellakin haluan olla työelämässä vielä ainakin 8v. Mikä teitä vaivaa, jotka ette halua?

Veikkaan ettet ole hoitoalalla tai toisessa fyysisesti ja psyykkisesti erittäin kuormittavalla alalla..?

Hakitsen, olen 58v. Säästöjä n. 50 000e. Vaikkei se kovin paljon ole, elää sillä kuitenkin jonkin aikaa, ja työttömyyskorvauksia hakisin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, jos joku haluaisi olla työelämässä yli 50-vuotiaana. 

Täytin juuri 60v ja todellakin haluan olla työelämässä vielä ainakin 8v. Mikä teitä vaivaa, jotka ette halua?

Ikää hiukan alle 60-v. Aivan liikaa töitä, jotka tuntuvat olevan yksin minun varassani. Paljon uutta ja muutoksia, jotka eivät toimi kunnolla. Säästöjä ja laajoja irtisanomisia, jotka vaikuttavat työyhteisöön negatiivisesti.

Ei ole tullut mieleenkään eläköityminen vielä.

M55

Työelämässä olisi aika hauskaa, jos tilillä tai sijoituksissa olisi sen verran pahanpäivänvaraa, että ikävän työtehtävän uhatessa voisi aina irtisanoutua. Tai ainakin voisi sanoa pomolle painavan EIn, jos joku homma ei kiinnosta.

Sama juttu, jos on saavuttanut virallisen eläkeiän.

Monella iäkkäillä on tämä tilanne, jolloin paskat hommat menee nuoremmille. Siksi myös viihtyvät melko hyvin nämä iäkkäämmät töissä.

Eläkkeen ohessa voi myös tehdä töitä jos niin haluaa vaikka vain osa-aikaisesti.

Pääomatuloille tai muille kuin työtuloille ei ole rajaa voi hankkia vaikka miljoonan kuukaudessa sen vaikuttamatta eläkkeeseen joten vaihtoehdot eläkkeellä kasvaa huomattavasti tai perustaa yrityksen...its up to you.

Mä otin downshiftin nelikymppisenä, sen jälkeen olen tehnyt max 8 kk vuodesta töitä, nyt 44-v 7 kk. Lyhennän lisää taas kun talous antaa mukavasti myöten. Ammatti on huonopalkkaisella työvoimapula-alalla, kyllä sitä aina pätkän kestää muttei missään nimessä enää kokopäiväisesti. Lainat ja lapset ovat jo taaksejäänyttä elämää.

Ja en todellakaan tee 65- tai edes 60-vuotiaaksi, elämä on muualla kuin töissä.