Kuuluttaako koko maailmalle vaiko pitää ihan omana tietona???

Nii-in. Esikon aikana pidettiin omana tietonamme nt-utraan asti ja julkisemmin kerrottiin vasta rakenneultran tietämillä. Kakkosta " tehdessä" ajattelin, että kerrotaan kaikille heti. Kuitenkin kun tulin raskaaksi niin kerrottiin joskus rv 8 parhaimmille tutuille ja mun vanhemmille eli niille ihmisille, joille olisin kertonut keskenmenostakin, jos sellainen olisi alkuraskaudessa tullut, ja sitten vasta rv 16 lähtien julkisemin. Ei vaan tuntunut hyvältä kertoa aikaisemmin.



A.A. rv 20+1

Lasta toivottiin aikas kauan ja kun viimein tärppäs niin kerrottiin heti. Silläkin tiedolla että taas voi mennä kesken. Päätettiin että tietäpäthän miksi on paha olla jos menee kesken.

Halutaan jakaa perheen kans ilot ja surut ja nyt voin sanoa että helpompi oli kertoa kuin olla kertomatta.

Töissä asia ei kauan pysynyt salassa kun oksentelin monta kertaa päivässä johtajan huoneen vastapäisessä vessassa. Ja jouduin sairaslomallekin pahoinvoinnin kanssa. Mutta mun työssä se ei ole ollut ongelma.



Onnellista odotusta ja nauti jokapäivästä =)



ki-ra rv 14+2

Jos haluut kirjotella asioista enemmänkin jne niin tervetuloa vaan tonne enska-pinoon!



Joka tapauksessa onnittelut! :)

pysty pitämään tietoa salassa, neljättä odotamme.. Heti kun plussa varmistui, soitin kaikille, joiden kanssa yleensä olen tekemisissä.. eli ystäville, vanhemmille (mies soitti omilleen), sisaruksille, mummulle, tädille..! :)

Mutta kaikilla on oma tyylinsä ja meillä tällainen!

Onnellista odotusta! :D

Meillä kerrottiin kummankin vanhemmille ja siskoilla noin kuukauden jälkeen plussauksessa. Varsinkin miehen vanhemmilla tulee käytyä kerran viikossa, joten tuo sitten hieman selvensi miksi minä jätin vierailut pääsääntöisesti väliin (hirveän paha pahoinvointi 4 kk:n ajan).



Kavereille en virallisesti koskaan ole kertonut ;) Toinen kaveriporukka kysyi asiaa jo rv11 tienoilla kun oli jo menossa kohdallani ehkä kolmannet illanistujaiset ilman alkoholia. Ja eipä sitä viittinyt velehdella. Toinen kaveriporukka sai asiasta tietää taas rv 14 tienoilla, jolloin eräs heistä kysyi myöskin olenko raskaana (se kuulemma näkyi jo...). Tämä sitten vähän informoi muitakin.



Jotkuthan kyllä pitää asiaa salassa ihan rakenneultraan asti tai jopa pitemmälle. Itse en moista ole pitänyt tarpeellisena, vaikka yhä edelleen pelko keskenmenosta on suuri. Toisaalta jos sellainen olisi tullut (tai tulee) on kuitenkin parempi, että lähipiiri tietää asiasta ja ymmärtää...



Coltsfoot ja Elsa 20+5

Esikoisen kohdalla pidettiin salassa mahdollisimman pitkälle. Mies olisi voinut kertoa aikaisemmin, mutta minä halusin pitää vain meidän tietonamme rakenneultraan saakka. Sen jälkeen kerrottiin vasta tuleville isovanhemmille, ystäville ja muille. Jotenkin ajattelin juuri tuota, että jos jokin menee pieleen. Nyt toisen kohdalla olen ajatellut asian eri tavalla. Parhaimmille ystäville kerroin jo viikoilla 8-10 ja isovanhemmatkin saivat tietää aikaisemmin kuin edellisessä raskaudessa. Mieheni sanoi mielestäni osuvasti: Eihän se odotuksen onnistuminen siitä ole kiinni, kertooko ihmisille vai ei.. Ja näinhän se on. Olen tässä toisessa raskaudessa huomannut, että useat ihmiset ovat innoissaan mukana odotuksessa ja otettuja siitä, että heille heti alussa asiasta kerrottiin. Ja jos sattuisi jotain, olisi ainakin lähellä monta ihmistä, jotka tukisivat. Esikoiselle kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen. Tässä ajattelin niin, että esikoinen on ymmärtää jo iloita vauvasta, mutta toisaalta on niin pieni, että jos raskaus menisi kesken tai ultrassa paljastuisi jotain todella ikävää, esikoisen olisi sitten vaikea ymmärtää, ettei meille tulekaan vauvaa. Esikoinen on pian 4-vuotias. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia ja jokainen ajattelee nämä asiat eri tavalla. Ihanaa odotusta teille kaikille!



Myy, rv 22+6

Kerroin siis sukulaisille, kavereille, töissä... Mielestäni, jos " jotain" olisi sattunut tai sattuisi vielä, niin siitä on helpompi puhua jos ihmiset on edes tienny mun olleen raskaana

En oo hirveesti oikeasti ajatellut, että joku voisi mennä pieleen, mutta se tuli nyt mieleen, että musta olisi siinäkin tapauksessa hyvä että syy olisi tiedossa...



Mutta " mein suvussa" on aina raskauksista yms elämän luonnollisista tapahtumista puhuttu heti kun tiedetään. Eipä sitte tulevat tädit ja muut heitä suotta vauvatavaraa pois tai anna vieraalle. Ja muutenkin, onhan noista kiva rupatella

Minä taas kuulun siihen porukkaan, joka ei kuuluttele ilouutista ennenkuin on aika varmaa, että aihetta iloon on... Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon (rv 8), mikä oli kamala järkytys koska " eihän sellaista tapahtu minulle" . Olo oli ihan tarpeeksi hirveä ilman, että asiaa olisi pitänyt selitellä sukulaisille, kavereille ja työkavereille!! Raskausuutiset kun tapaavat levitä muillekin kuin sille lähipiirille, jonka kanssa keskenmenon tuskan voisi jakaa.



Eli nyt me odotimme tiukasti rv 12 yli ennenkuin kerroimme edes tuleville isovanhemmille, ja töissä kerroin virallisesti asiasta vasta rakenneultran jälkeen. Lähipiirin työkaverit kyllä arvasivat asian jo aiemmin :)

Niin, oon itse kertonut muutamalle kaverilla ja työkavereista muutama on asian arvannut. Vanhemmista kukaan ei tiedä, kuulevat sitten jouluna. Pari viikkoa vielä niin on eka ultra. Eli raskaus on viikolla 14 kun kerrotaan vanhemmille ja sisaruksille. Loput kaverit sitten arvatkoon itse.