Lue keskustelun säännöt.
Lomamatka anoppilaan
Kisse
12.03.2023 |
Onko ihan normaalia, että puolisoni käsitys lomamatkasta on viikko hänen vanhemmillaan? Meillä siis aina kaikki lomat näin, koskaan ei käydä missään muualla reissussa, koska puolio haluaa vaan vanhemmilleen. Meillä on myös yksi 4-vuotias lapsi joka toki viihtyy taatalassa, mutta haluaisin tehdä myös ihan omalla perheellä jotain ja vaikka reissata enkä vaan tuijotella lomalla anoppilan keittiötä ja istua niiden parvekkeella kahvilla.
Kommentit (68)
Miettikää isovanhempien kannalta.
Miten he muuten näkisi lastaan ja lapsenlapsiaan.
Aivan normaalia käydä lomilla pidempään kylässä.
(Mökkinaapurit odotti joka vuosi koko alkukesän jälkeläisten viikon vierailua. Olivat positiivisia ja innokkaita. Loppukesän olivat alakuloisia ja hiljaisia. Nyt kuolleita jo.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka otsikko onkin ehkä taas sunnuntaiprovo, miin olkoot.
En ymmärrä tuota, että perheessä toinen sanelee minne mennään lomalla ja toinen taipuu vasten tahtoaan muka "aina" siihen mitä toinen haluaa.
Ettekö te osaa pitää puolianne. Toista ei toki voi pakottaa ja väkisin raahata ulkomaan matkalle tai jonnekin minne ei halua. Mutta eikö mies voi tehdä kompromissia ja lähteä hänkin vasten tahtoaan lomalle sinne minne sinä haluat.
Mun kaveri miehineen on jo 50+
Kaverini on kotoisin Turusta ja miehensä Itä-Suomen pikkupaikkakunnalta. Asuvat Helsingissä.
Menevät miehen toivomuksesta sinne itään lähes joka viikonloppu kesät talvet ja lomat. Mies osti siellä mökin. Ensin olivat suvun mökillä.
Naisen suku asuu edelleen Turussa ja miehen siellä idässä.
Kaverini ei oikein tykkäisi tästä järjestelystä, mutta noin on tehty vuosikymmenet.
Minusta lomilla pitää pääsääntöisesti tavata vanhempia ja appivanhempia.
Lisäksi ehtii kyllä käydä vaikka ulkomaillakin. Onhan Suomessa pitkä kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies ja kohta aikuinen poika samanlaisia kotihiiriä, minnekään ei lähdetä kotikylältä vaikka rahaa olisi.
Mies ei suostunut aikoinaan 90 luvulla muuttamaan edes lähikaupunkiin, halusi pysyä kotikylällä, on ollut aina äitinsä tukena ja äitinsä käynyt meillä hoitamassa lapsia kun minä kävin joskus pidennetyn vk lopun jossain.
Lomat oltiin hänen vanhemmillaan, jota vihasin loppujen lopuksi.
Edelleen äitinsä (anoppini) juoksuttaa miestäni mielensä mukaan ja hän menee usein minunkin edelle tärkeysjärjestyksessä.Poikamme on ihan samanlainen, haluaa olla lomat aina mummolassa tai kotona. Kun väkisin raahaan heidät joskus sukulaisiini muualle niin 1 yön jälkeen alkaa kitinä "lähdetään jo kotiin".
Minä haluaisin nähdä maailmaa enkä aina kuunnella niitä ikä-ihmisten 100x kuultuja samoja höpinöitä.
Happi loppuu....Mene ja näe maailmaa, anna heidän jumittaa kotinurkissaan ja lähde yksin tai ystävien kanssa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Tälleen ne erot alkaa.
Onko vika sitten siinä joka matkustelee vai siinä joka ei halua lähtee mihinkään?
Vastaus löytyy siitä kumman näkökulmasta katsoo asiaa.
Ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies ja kohta aikuinen poika samanlaisia kotihiiriä, minnekään ei lähdetä kotikylältä vaikka rahaa olisi.
Mies ei suostunut aikoinaan 90 luvulla muuttamaan edes lähikaupunkiin, halusi pysyä kotikylällä, on ollut aina äitinsä tukena ja äitinsä käynyt meillä hoitamassa lapsia kun minä kävin joskus pidennetyn vk lopun jossain.
Lomat oltiin hänen vanhemmillaan, jota vihasin loppujen lopuksi.
Edelleen äitinsä (anoppini) juoksuttaa miestäni mielensä mukaan ja hän menee usein minunkin edelle tärkeysjärjestyksessä.Poikamme on ihan samanlainen, haluaa olla lomat aina mummolassa tai kotona. Kun väkisin raahaan heidät joskus sukulaisiini muualle niin 1 yön jälkeen alkaa kitinä "lähdetään jo kotiin".
Minä haluaisin nähdä maailmaa enkä aina kuunnella niitä ikä-ihmisten 100x kuultuja samoja höpinöitä.
Happi loppuu....Mene ja näe maailmaa, anna heidän jumittaa kotinurkissaan ja lähde yksin tai ystävien kanssa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Tälleen ne erot alkaa.
Onko vika sitten siinä joka matkustelee vai siinä joka ei halua lähtee mihinkään?
Vastaus löytyy siitä kumman näkökulmasta katsoo asiaa.
Ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Eli ero ei ole välttämättä edes huono vaihtoehto jos edes alunperin ei pystytä tekemään kompromisseja eikä sovita yhteen.
Voi olla osittan tätäkin, mutta vaikka vois lähteä yksin niin menee silloinin aina vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia, jos tapaavat vaan tuon kerran vuoteen ja asuvat jossain aivan toisella puolen maata.
Ei ap:n silloinkaan ole pakko lähteä mukaan, kai mies voi mennä lapsen kanssa kaksin. En itsekään aikoinani odottanut, että puolisoni tulee minun vanhemmilleni joka kerta, kun itse siellä kävin. Hän itse halusi tulla silloin tällöin, mutta emme kyllä olleet siellä silloin koskaan kolmea yötä pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osittan tätäkin, mutta vaikka vois lähteä yksin niin menee silloinin aina vanhemmilleen.
Miksi pitäisi mennä jonnekin muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osittan tätäkin, mutta vaikka vois lähteä yksin niin menee silloinin aina vanhemmilleen.
Miksi pitäisi mennä jonnekin muualle?
Ainakin minulla on pitkä "Bucket List" paikoista, jotka haluaisin elämäni aikana nähdä. Karu totuus on, että vaikka saisin elää terveenä vielä pitkään, niin paljon jäisi näkemättä. Silti haluan nähdä ainakin osan ja sitä varten käytän lomani matkustamiseen. Pandemia verotti jo osansa, keväällä 2020 peruuntui kolme jo varattua lentoa, sitten tuli epävarmuuden ajat kun ei tiedetty, mihin suuntaan pandemia kehittyy. Nyt näyttäisi, että se alkaa helpottaa, joten toukokuussa mennään taas. Ja kotimaassa matkustetaan seuraavan kerran pääsiäisenä, edelliseltä kotimaan minilomalta palasin perjantaina. (Kotimaassa ei ole kyse niinkään nähtävyyksistä vaan vaihtelusta ja kulttuuritarjonnasta.)
Musta miehellä on oikeus käydä vanhemmillaan lomalla, toki sinun ei tarvitse lähteä mukaan jos ei huvita.
Voittehan te sopia että sinä lähdet välillä johonkin reissuun vaikka yksin kun isä menee lapsen kanssa vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että ap odottaa miehensä ostavan perheelle matkan jonnekin. Miksi et ap osta itse? Kai sinullakin rahaa on ja sormet millä voi tehdä netissä varauksen.
Kyse on siis siitä että kaikki lomat vietetään anoppilassa. Hiihtoloma, syysloma (olemme opetajia), pääsiäinen, kesälomasta suurin osa myös siellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka otsikko onkin ehkä taas sunnuntaiprovo, miin olkoot.
En ymmärrä tuota, että perheessä toinen sanelee minne mennään lomalla ja toinen taipuu vasten tahtoaan muka "aina" siihen mitä toinen haluaa.
Ettekö te osaa pitää puolianne. Toista ei toki voi pakottaa ja väkisin raahata ulkomaan matkalle tai jonnekin minne ei halua. Mutta eikö mies voi tehdä kompromissia ja lähteä hänkin vasten tahtoaan lomalle sinne minne sinä haluat.
Sanomaton ongelma tässä onkin todennäköisesti se että maksajaksi joutuu mies. Eli äiti haluaa matkoille mutta mies saa maksaa. Kai se äiti olosi muuten voinut jo reissun varata.
En ymmärrä mikä ongelma, jos mies haluaa olla lapsuuden kodissaan viikon lomalla, kun yleensä lomaa kesällä on neljä viikkoa?
Miksi et ap. järjestä itsellesi tai perheellesi lomaa? Tai lomaile yksin?
Olen nainen ja lapsesta lähtien olen viettänyt osan lomasta sukutilalla, eikä sellaista miestä tule elämääni, joka estäisi sen. Joskus ollaan koko perhe, joskus olen yksin ja joskus lasten kanssa.
En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset voi olla näin avuttomia vai oletko ap. perheen pomo, joka päättää miten mies saa viettää lomansa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma, jos mies haluaa olla lapsuuden kodissaan viikon lomalla, kun yleensä lomaa kesällä on neljä viikkoa?
Miksi et ap. järjestä itsellesi tai perheellesi lomaa? Tai lomaile yksin?
Olen nainen ja lapsesta lähtien olen viettänyt osan lomasta sukutilalla, eikä sellaista miestä tule elämääni, joka estäisi sen. Joskus ollaan koko perhe, joskus olen yksin ja joskus lasten kanssa.
En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset voi olla näin avuttomia vai oletko ap. perheen pomo, joka päättää miten mies saa viettää lomansa?
Ei kaikilla ole mitään neljän viikon lomaputkia.
Ja kun on pikkukoululaisia, niitä yhteisiä lomia on vielä vähemmän.
Miehen pitäisi ihan itse osata aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osittan tätäkin, mutta vaikka vois lähteä yksin niin menee silloinin aina vanhemmilleen.
Miksi pitäisi mennä jonnekin muualle?
Ainakin minulla on pitkä "Bucket List" paikoista, jotka haluaisin elämäni aikana nähdä. Karu totuus on, että vaikka saisin elää terveenä vielä pitkään, niin paljon jäisi näkemättä. Silti haluan nähdä ainakin osan ja sitä varten käytän lomani matkustamiseen. Pandemia verotti jo osansa, keväällä 2020 peruuntui kolme jo varattua lentoa, sitten tuli epävarmuuden ajat kun ei tiedetty, mihin suuntaan pandemia kehittyy. Nyt näyttäisi, että se alkaa helpottaa, joten toukokuussa mennään taas. Ja kotimaassa matkustetaan seuraavan kerran pääsiäisenä, edelliseltä kotimaan minilomalta palasin perjantaina. (Kotimaassa ei ole kyse niinkään nähtävyyksistä vaan vaihtelusta ja kulttuuritarjonnasta.)
Niin miksi muiden pitäisi haluta samaa? Jos joku haluaa lomailla vain anoppilassa, miten se estää sua matkustamassa muualla?
Jos taas koskaan ei haluta tehdä yhdessä mitään, eikä tavoitteet elämässä ole edes saman suuntaisia ei ehkä kannata perustaa parisuhdetta näiden kahden välille. Tai jos sellainen on syystä tai toisesta muodostunut, miksi ero olisi poissuljettu vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis siitä että kaikki lomat vietetään anoppilassa. Hiihtoloma, syysloma (olemme opetajia), pääsiäinen, kesälomasta suurin osa myös siellä
Jos ainostaan mies haluaa lomailla vanhemmillaan, miksi siellä lomailee kaikki muutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osittan tätäkin, mutta vaikka vois lähteä yksin niin menee silloinin aina vanhemmilleen.
Miksi pitäisi mennä jonnekin muualle?
Ainakin minulla on pitkä "Bucket List" paikoista, jotka haluaisin elämäni aikana nähdä. Karu totuus on, että vaikka saisin elää terveenä vielä pitkään, niin paljon jäisi näkemättä. Silti haluan nähdä ainakin osan ja sitä varten käytän lomani matkustamiseen. Pandemia verotti jo osansa, keväällä 2020 peruuntui kolme jo varattua lentoa, sitten tuli epävarmuuden ajat kun ei tiedetty, mihin suuntaan pandemia kehittyy. Nyt näyttäisi, että se alkaa helpottaa, joten toukokuussa mennään taas. Ja kotimaassa matkustetaan seuraavan kerran pääsiäisenä, edelliseltä kotimaan minilomalta palasin perjantaina. (Kotimaassa ei ole kyse niinkään nähtävyyksistä vaan vaihtelusta ja kulttuuritarjonnasta.)
Niin miksi muiden pitäisi haluta samaa? Jos joku haluaa lomailla vain anoppilassa, miten se estää sua matkustamassa muualla?
Jos taas koskaan ei haluta tehdä yhdessä mitään, eikä tavoitteet elämässä ole edes saman suuntaisia ei ehkä kannata perustaa parisuhdetta näiden kahden välille. Tai jos sellainen on syystä tai toisesta muodostunut, miksi ero olisi poissuljettu vaihtoehto.
Käskinkö minä haluta samaa? Vastasin kommenttiin "Miksi pitäisi mennä jonnekin muualle?" Kerroin, miksi minä haluan mennä jonnekin muualle, koska oletin että kysyjää oikeasti kiinnostaisi kuulla meiltä, jotka haluamme lomalla muualle.
Itse siis matkustelen useimmiten puolisoni kanssa mutta myös yksin. Anoppilaa ei ole, miehen sisarusten luo en lähde yöksi.
Onko vika sitten siinä joka matkustelee vai siinä joka ei halua lähtee mihinkään?