Elivätkö suomalaiset 200 vuotta sitten oikeasti rinta rauhassa susien ja karhujen kanssa ja täydellisessä harmoniassa osana luontoa?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen luontosuhde pähkinänkuoressa: Tuossapa metsä, kaadan sen, tuossapa eläin, ammun sen, siinäpä se.

Aika paljon täällä on metsää kuitenkin. Saksalaisilla onkin ollut noin.

Jos karhuilta ja susilta kysytään, niin kyllä se harmonia kovin kaukana oli. Tai no, miten sen ottaa: Korte-Heikka sutena on yksi tällainen tarina, https://alakyla.wordpress.com/2018/06/03/8-korte-heikka/ .

Pitää mennä paljon kauemmaksi historiaan kuin 200 vuotta, jolloin ehkä elettiin jonkinlaisessa harmoniassa luonnon kanssa.

Norppien tapporahastakin luovuttiin vasta 1948.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto oli pelottava paikka silloin kun ei ollut lääkäriä lähellä, eikä lääkkeitä olemassa. Mikä tahansa saattoi tappaa.

Kai se oli pelontäyttämää kunnioitusta, mutta tuskin luontoa ymmärrettiin arvostaa, kun sitä oli niin paljon.

Luonto ei ollut pelottava paikka. Metsäkin oli antelias ystävä niille, jotka sen ympäröimänä asuivat. Metsästä saatiin rakennus ja lämmityspuut, lehmät söivät sieniä ja heiniä, kun laidunsivat metsässä, koirat pitivät vahtia, mutta illan tulleen kotieläimet kutsuttiin pihan suojaan mm susien runsauden vuoksi. Jos osasi toimia metsässä, ei pelännyt. Kerättiin sieniä ja marjoja myös ihmisille, pyydettiin jäniksiä ja metsäkanalintuja, joskus hirviäkin yms . isompia ruoaksi. Myös lääkekasveista osa löytyi metsistä, osa soilta, osa niityiltä jne. 

Aika romanttinen käsitys.

Oli ilveksiä, ahmoja, hirviä, susia, karhuja ja kaikenlaisia pöpöjä joihin ei ollut antibiootteja. Iskepä sormeen puukolla, ja kuolet verenmyrkytykseen. Se oli ihan eri maailma, vaaroja täynnä.

Hyttysetkin levittivät vielä 1800-luvulla malariaa.

Aika moni on aikojen saatossa iskenyt sormeensa puukolla tai muulla työkalulla eikä siitä yleensä ole mitään verenmyrkytystä seurannut. Jopa amputaatioita tehtiin myös onnistuneesti ennen antibiootteja. Mainituista eläimistä yksikään ei hyökkäile huvikseen ja ihmiset osasivat kyllä ennen varoa. Jos elämä olisi ollut noin vaarallista, miten ihmeessä ihmiskunta olisi selvinnut tänne asti. 

Kyllä silloin suomalainen istui kannon päällä kanteletta soittamassa ja metsän eläimet kerääntyivät soittoa kuuntelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisellani ainakin oli ongelmia susien kanssa hevosella liikkuessa, kun ne yrittävät tappaa hevosen. Pihalla metsänrajassa liikkuivat sudet ja pihaa suojattiin aidoin. Pienet lapset eivät lähteneet enää  hämärän tullen yksin vessaan. Susilta suojauduttiin mm mukana kannettavalla tulella. Turkiseläimiä  metsästettiin. Myös siis susia.

Muistan kanssa tarinan isoäitini isästä, joka oli ajanut reellä tms. pakoon susia Keski-Suomessa 1800-luvulla.