Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla jää sanotut asiat pahasti päähän vellomaan?
velloja
09.03.2023 |
Olen alkanut kärsimään tästä vuosien mittaan koko ajan enemmän. Lähes joka kerta kun näen kavereita tai juttelen vaikka työkaverien kanssa syvemmin, jokin itse sanomani asia alkaa jälkikäteen tuntumaan hirveältä virheeltä / möläytykseltä / ajattelemattomalta, ja sitten vellon koko seuraavan päivän tai pahimmillaan useita päiviä itsesyytöksissä ja ahdistuksessa, että mitä minusta ajatellaan.
Esimerkiksi eilen näin yhtä vanhaa kaveriporukkaa, jonka kaikki jäsenet eivät ole minulle niin tuttuja. Kuulin yhden porukan jäsenen iän ensimmäistä kertaa ja sanoin vahingossa, että luulin häntä vanhemmaksi. Niin tyhmä ja pieni juttu, mutta jälkikäteen mietin ihan kauheasti sitä, että miksi ihmeessä sanoin noin ja että minusta aivan varmasti ajatellaan tämän jälkeen pahaa.
Onko muilla tällaista vastaavaa? Voisiko joku vakuutella, että ihmiset eivät muistele tällaisia yksittäisiä möläytyksiä ollenkaan niin pitkään...
Kommentit (31)
No toi on kyllä totta ettei kukaan halua kuulla näyttävänsä ikäistään vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama tilanne. Onkohan tuo muuten aika yleistä? Eilen katsoin Veitolan "Yökylässä"-ohjelman, jossa oli Pilvi Hämäläinen, ja hän sanoi myös tuota samaa ja puhui pitkään "häpeästä", jota kokee, vaikkei uskoisi hänestä kun on tuollainen sanavalmis julkisuuden henkilö. Näyttää olevan yleistä. Tuntui tavallaan helpottavalta kuulla,että muut kärsivät samasta asiasta kuin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
No toi on kyllä totta ettei kukaan halua kuulla näyttävänsä ikäistään vanhemmalta.
Eipä niin, mutta kuinkahan moni meistä osaa aina valita ne "oikeat" sanat.
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa. Tiedätkö miksi? Siksi, että he parhaillaan vellovat ja tuskailevat omia sanomisiaan ja tekemisiään.
Ethän sinäkään muistele millintarkasti toisten sanomisia, ethän? Joku kaverisi on varmasti joskus vähän änkyttänyt, hakenut jotain sanaa, muistanut jotain hiukan väärin.. Ajattelitko sitä monta päivää pöyristyneenä? Et tietenkään. No, eivät muutkaan sinua.
No, kyllä mulle ainakin jää mieleen jopa loppuelämäksi, jos joku möläyttää päin naamaa jotain tosi törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Voi ei! Olet ihan niinkuin minä!
Pari päivää sitten olin aamulenkillä ja vastaan tuli eräs tuttava, jonka kanssa vaan tervehditään mutta ei ole koskaan juteltu. Hän tervehti minua ensin ja sitten minä vastasin "huomenta" ja en ilmeisesti ollut avannut aamulla ääntäni kun tervehdykseni muistutti aivan variksen rääkäisyä. Tuttava loi minuun oudon katseen mutta jatkoimme molemmat matkaa omille tahoillemme, mutta minua hävetti... että tämmöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Voi ei! Olet ihan niinkuin minä!
Pari päivää sitten olin aamulenkillä ja vastaan tuli eräs tuttava, jonka kanssa vaan tervehditään mutta ei ole koskaan juteltu. Hän tervehti minua ensin ja sitten minä vastasin "huomenta" ja en ilmeisesti ollut avannut aamulla ääntäni kun tervehdykseni muistutti aivan variksen rääkäisyä. Tuttava loi minuun oudon katseen mutta jatkoimme molemmat matkaa omille tahoillemme, mutta minua hävetti... että tämmöistä.
Ihanaa, etten ole ainoa. Minulla on koira, jota lenkittäessä ihmiset tulevat usein juttelemaan minulle, ja joka ikinen kerta sanon mielestäni jotain niin uskomattoman typerää, että haukon henkeä häpeästä koko loppulenkin ajan, hoen paniikissa merkityksettömiä sanoja ja kiroan omaa tyhmyyttäni. Enkä saa moneen yöhön nukuttua, koska häpeä on niin hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Voi ei! Olet ihan niinkuin minä!
Pari päivää sitten olin aamulenkillä ja vastaan tuli eräs tuttava, jonka kanssa vaan tervehditään mutta ei ole koskaan juteltu. Hän tervehti minua ensin ja sitten minä vastasin "huomenta" ja en ilmeisesti ollut avannut aamulla ääntäni kun tervehdykseni muistutti aivan variksen rääkäisyä. Tuttava loi minuun oudon katseen mutta jatkoimme molemmat matkaa omille tahoillemme, mutta minua hävetti... että tämmöistä.
Ihanaa, etten ole ainoa. Minulla on koira, jota lenkittäessä ihmiset tulevat usein juttelemaan minulle, ja joka ikinen kerta sanon mielestäni jotain niin uskomattoman typerää, että haukon henkeä häpeästä koko loppulenkin ajan, hoen paniikissa merkityksettömiä sanoja ja kiroan omaa tyhmyyttäni. Enkä saa moneen yöhön nukuttua, koska häpeä on niin hirveä.
Sama täällä. Tosin, minä kävelytän kissaa, mutta kuitenkin, sama lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ton piirteen itessäni myös. Mikähän siinä on, että monesti illanviettojen jälkeen alan jälkikäteen miettimään että höpisin tyhmiä. Vaikka näissä tilanteissa hyvin harvoin on kyse siitä, että olisin päästänyt suustani sammakoita.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ton piirteen itessäni myös. Mikähän siinä on, että monesti illanviettojen jälkeen alan jälkikäteen miettimään että höpisin tyhmiä. Vaikka näissä tilanteissa hyvin harvoin on kyse siitä, että olisin päästänyt suustani sammakoita.
No,minähän en minnekään illanviettoihin uskaltaisi mennäkään,ja välttelen julkisia paikkoja juuri sen vuoksi,että pelkään möläyttäväni jotain sopimatonta.Ja siitä huolimatta kaikenlaista sammakkoa pukkaa suusta ulos,vaikka kuinka muotoilisin asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki mieti sanomisiaan. Minä tapasin erään vanhan ystäväni pitkästä aikaa 20:n vuoden jälkeen. Olimme sopineet tapaamisen eräässä kaupungissa tietyssä paikassa. Minä tunnistin ystäväni jo kaukaa, koska hän oli pysynyt niin samanoloisena nämä vuodet, mutta minä olin vanhentunut eikä hän tunnistanut minua ennen kuin olin esitellyt itseni, jolloin hän huudahti: "Voi herranjumala! Anteeksi! En tosiaan tunnistanut sua kun sä näytät vanhalta! Ootko sä sairastellut?"
Kummallakaan meillä ei ole facebookissa kuvia itsestämme, mutta vuodet kohtelevat meitä eri tavalla, silloinkin vaikka yritämme pitää itsestämme huolta.
Vielä tässäkin iässä (50+) tuollainen möläytys kirpaisee, mutta varmasti itsekin olen tietämättäni sanonut jollekin joskus jotain epämieluisaa. Emmehän me voi tietää, mikä on kenellekin arka asia.
Joskus nuorena työkaveri tuli vastaan toisen henkilön kanssa. Minä jossain vaiheessa, että tämä on varmaan sun äiti. "Äiti" totesi, että ooho, me ollaan samanikäsiä. Yritin jotain selittää, että mä vaan oletin automaattisesti että äidin kanssahan sitä ollaan liikenteessä. "Äiti" oli kyllä ihan omanikäisensä näköinen, mutta työkaveri paljon ikäistään nuoremman. Olisi kannattanut sanoa se jotenkin näppärästi, mutta olisikohan onnistunut sekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena työkaveri tuli vastaan toisen henkilön kanssa. Minä jossain vaiheessa, että tämä on varmaan sun äiti. "Äiti" totesi, että ooho, me ollaan samanikäsiä. Yritin jotain selittää, että mä vaan oletin automaattisesti että äidin kanssahan sitä ollaan liikenteessä. "Äiti" oli kyllä ihan omanikäisensä näköinen, mutta työkaveri paljon ikäistään nuoremman. Olisi kannattanut sanoa se jotenkin näppärästi, mutta olisikohan onnistunut sekään...
Tuosta tulikin mieleen. Olimme jossain lomamatkalla (Suomessa) vanhempieni kanssa. Sitten yhdessä paikassa tuli puheeksi, että olemme äiti ja tytär (minä olen tytär ja silloin 38 v). Hölmistynyt asiakaspalvelija katsoi minua ja äitiäni vuoronperään ja kysäisi sitten, että "ööööhh...siis...kumpi on äiti ja kumpi tytär...?"
(Äitini on minua 24 vuotta vanhempi)
Mä olin nuorempana tuollainen, mutta olen oppinut saamaan tuollaisen vellomisen alutkin kiinni päässäni ja kääntämään tietoisesti ajatukset muualle tai olemaan ajattelematta. Ajattelua kun voi aika pitkälti kontrolloida, kun siitä on vaan tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Tämä. Meillä oli hirveän vaativat vanhemmat eikä mikään riittänyt.
Luulen että häpeä tulee sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ton piirteen itessäni myös. Mikähän siinä on, että monesti illanviettojen jälkeen alan jälkikäteen miettimään että höpisin tyhmiä. Vaikka näissä tilanteissa hyvin harvoin on kyse siitä, että olisin päästänyt suustani sammakoita.
No,minähän en minnekään illanviettoihin uskaltaisi mennäkään,ja välttelen julkisia paikkoja juuri sen vuoksi,että pelkään möläyttäväni jotain sopimatonta.Ja siitä huolimatta kaikenlaista sammakkoa pukkaa suusta ulos,vaikka kuinka muotoilisin asiani.
Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän itse!
Tuo voi johtua mielenterveysongelmasta, kuten masennus tai uupumus. Ympäristön kuormitus on liikaa. Omaa terveyttään voi laiminlyödä huomaamattaan. Joskus vain lääkitys auttaa eli se on synnynnäistä. Minulle auttoi ainakin henkisen kuormituksen poistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo häpeäntunne kestää vuosia. Pahimmat asiat jäävät mieleen ikuisesti. Olen nelikymppinen ja edelleen joskus hävettää ihan hirveästi jotkut typerät asiat, mitä olen tehnyt pikkulapsena. En ole kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa enää nykyään, koska saan kahden viikon ahdistuksen jo siitä, jos sanon MOI jotenkin typerän kuuloisesti.
Tämä. Meillä oli hirveän vaativat vanhemmat eikä mikään riittänyt.
Luulen että häpeä tulee sieltä.
Minun isäni pilkkasi ja nöyryytti pienimmästäkin virheestä koko lapsuuteni. En ole koskaan uskaltanut edes yrittää tehdä muiden nähden mitään, mitä en vielä täydellisesti osaa, koska häpeän virheitäni niin hirvittävästi. Esim. luen englantia todella sujuvasti, koska olen vuosikaudet lukenut kaikki kirjat englanniksi, mutta en uskalla lainkaan puhua sitä. Muistan ikuisesti sen pilkkanaurun, kun olin lapsena perheen kanssa ulkomailla ja lausuin jotain hassusti. Seuraavalla ulkomaanmatkalla isä olikin kiukkuinen, kun olin täysin mykkä enkä uskaltanut puhua sanaakaan englantia.
Alue: Aihe vapaa
Voin vakuuttaa. Tiedätkö miksi? Siksi, että he parhaillaan vellovat ja tuskailevat omia sanomisiaan ja tekemisiään.
Ethän sinäkään muistele millintarkasti toisten sanomisia, ethän? Joku kaverisi on varmasti joskus vähän änkyttänyt, hakenut jotain sanaa, muistanut jotain hiukan väärin.. Ajattelitko sitä monta päivää pöyristyneenä? Et tietenkään. No, eivät muutkaan sinua.