Monet ovat kestäneet vanhemmaltaan kamalaa kohtelua

Neljästä lapsesta vanhimpana en saanut koskaan mitään muuta kuin nalkutusta, mutta vaatimuksia oli senkin edestä että pitää olla lääkäri tai lakimies nyt ainakin!. Kokeista ei riittänyt kahdeksikko, piti olla kymppi ettei haukuta tyhmäksi. Pyysin 12-vuotiaana että saisin halvan käytetyn tietokoneen kun kaikilla naapurin muksuillakin on, mutta se kiellettiin. Viikkorahoista en voinut säästää, kun ei maksettu. Samaa kohtelua sai seuraavaksi vanhin veljeni. Nuorimmaiset veli ja sisko taas, heille ei ollut enää mitään vaatimuksia, oli pleikkaria ja tietokonetta saatu, karkkia ja limua ja viikkorahaa tuli. No, muutin pois armeijan jälkeen 400km etelään enkä ole soitellut 20 vuoteen, muutaman kerran on äiti soittanut jouluna, isäkin oli kuollut viime vuonna. En tunne kuitenkaan mitään, en anna anteeksi, asia ei minua häiritse millään tasolla, minulla on nyt oma elämä, omat tietokoneet ja aikuisten lelut, talot, ja autot.

Lasten pahoinpitely on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa ja joillakin maahanmuuttajaryhmillä. Minua ei ole pahoinpidelty lapsena enkä tiedä ketään ikäistäni jota olisi. -92

Meitä aivopestiin uskomaan että lastenSUOJELU on paha asia, ettei kerrottaisi muille mitä kotona tapahtuu.

Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää. Pääsee kokonaan eroon niistä mt-potilaista.

Täällä 1964 syntynyt. Meitä lapsia ei koskaan kuritettu. Tämä asia ei liity lainkaan lakiin eikä mihinkään aikakauteen erityisesti. Se, että joku on saanut remmistä kotona, luunappeja tai tukkapöllyä ei tee siitä yleistä tai hyväksyttyä vuosikymmenestä riippumatta. Perheellä on vaan ollut sairas suhtautuminen väkivaltaan, tai vanhempien valtaan yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Meitä aivopestiin uskomaan että lastenSUOJELU on paha asia, ettei kerrottaisi muille mitä kotona tapahtuu.

Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää. Pääsee kokonaan eroon niistä mt-potilaista.

Kyllä. Muutin kotoa 17-vuotiaana enkä päivääkään liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Meitä aivopestiin uskomaan että lastenSUOJELU on paha asia, ettei kerrottaisi muille mitä kotona tapahtuu.

Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää. Pääsee kokonaan eroon niistä mt-potilaista.

Yllätyin omasta luonteestani aikuisena kuinka rauhallinen olenkaan, nyt kun minua ei kukaan enää hakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä aivopestiin uskomaan että lastenSUOJELU on paha asia, ettei kerrottaisi muille mitä kotona tapahtuu.

Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää. Pääsee kokonaan eroon niistä mt-potilaista.

Kyllä. Muutin kotoa 17-vuotiaana enkä päivääkään liian aikaisin.

Kaikilla vain ei ole varaa tai muutenkaan mahdollisuutta.

Toiset vaan on mielisairaampia kuin toiset. Ja lähes kaikki kuitenkin lisääntyvät.

Aikuisella täytyy olla muitakin tapoja opettaa lapsiaan kuin satuttaminen. Jos ei ole, niin sitten pitää opetella.

Jos ei opi, niin on liian tyhmä kasvattamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Myös aikuinen lapsi voi kohdella vanhempiaan huonosti.

Vanhemmat kohdelleet lasta hyvin, mutta lapsi kohtelee vanhempiaan huonosti? En usko.

En tiedä mitä jutussa kerrotaan, minun lukuoikeudet ovat eri lehtiin. Mutta omasta kokemuksesta olen huomannut sivusta seuranneena, että se lapsiin kohdistuva kamala kohtelu tuo kieltämättä ensimmäisenä mieleen persoonallisuushäiriön.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut lapsuudessani väkivaltaa, mutta vielä enemmän nähnyt sitä. Arvelin, että se olisi ollut jo silloin aika harvinaista, mutta muutama tuttu on kertonut aikuisena samanlaisista kokemuksista. Sinänsä kuritustasoinen väkivalta (mitenhän se raja on vedetty eli mikä on ollut lapsen pahoinpitelyä, asiantuntijoita paikalla?) on ollut sallittua vuoteen 1984 saakka. Olen kyllä varmana myöhemminkin kokenut väkivaltaa, mutta koska mustelmia ja punertavaa ihoa vakavampia jälkiä ei ole tullut, on se siis ollut lainsäädännön mukaan täysin ok n. 4 - 5 vuotiaaksi saakka minun osaltani. Olen syntynyt -79. Tavallaan ymmärrän, että kun fyysinen väkivalta on ollut niin pitkään hyväksyttyä kulttuurissamme, kuka olisi osannut paheksua henkistä väkivaltaakaan. Esim. omalla äidilläni tuo henkinen väkivalta on niin syvällä persoonassa, että ei osaa sitä lainkaan kyseenalaistaa. Tuollainen on ollut ilmeisesti aika yleinen tapa kasvattaa lapsia vielä muutama vuosikymmen sitten. Maailman muuttuminen käy koville noille vanhan kansan ihmisille, kun vähitellen tuota ei enää siedetäkään.

Uudestaan:

Rikoslain 21. luvun 12. pykälässä sanottiin alkuperäisessä vuonna 1889 säädetyssä muodossaan: Jos joku tahallansa pitelee toista pahoin, niin että siitä tulee vähäinen vamma tahi ei mitään vammaa; olkoon rangaistus sakkoa enintään kaksisataa markkaa taikka vankeutta korkeintaan neljä kuukautta. Jos joku, kuritusvaltaansa käyttäessään, on kuritetulle saattanut sellaisen vähäisen vamman kuin tässä pykälässä mainitaan; älköön häntä siitä rangaistukseen tuomittako.

(Tämän ensimmäistä virkettä vastaa nykyään tuon luvun nykyinen 7. pykälä: Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.)

Tämä lievän pahoinpitelyn salliminen kurituksen nimissä poistettiin laista jo 1960–70-luvun vaihteessa, mutta käytännössä mikään ei muuttunut, ja niinpä sitten säädettiin vuonna 1983 se uusi lakipykälä, joka on paljon tunnetumpi. Vielä senkin jälkeen kesti kymmenisen vuotta ennen kuin tuli korkeimman oikeuden ratkaisu, joka lopullisesti vahvisti, että lasta tosiaan ei saa Suomessa enää lyödä, ja siitä voi tulla tuomio ihan samalla tavalla kuin aikuisen lyömisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Heidän kokemuksensa narsistisesta vanhemmasta ja lapsuudesta eroavat. Kultalapsesta tulee uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

Millainen ihminen päätyy narskun syntipukiksi?

Saattavat sietää haitallisia suhteita liian pitkään, koska ovat tottuneita traumatisoiviin suhteisiin.

Jep, juuri tämä. "Normaalissa" perheessä kasvanut tajuaa nopeammin ettei narskun käytös ole hyväksyttävää ja tajuaa erota kun toinen ei muutu. Jos nuorella ei ole ymmärrystä miltä normaali parisuhde näyttää jää helpommin huonoon suhteeseen.

Olen syntynyt 83, vanhempani eivät ole koskaan fyysisesti kajonneet meihin lapsiin. En edes luunappia

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 83, vanhempani eivät ole koskaan fyysisesti kajonneet meihin lapsiin. En edes luunappia muista saaneeni ikinä. Yksityisyyttämme ja itsenäistymistämme kunnioitettiin. Ei mitään seksuaalista väkivaltaa missään muodossa. Kunnioittivat meitä heti 20-vuotiaina tasavertaisina aikuisina eivätkä yrittäneet pitää kiinni valtasuhteesta, ei mitään kontrollointia eikä marttyyriytymistä.

Heitä on helppo kunnioittaa.

Kuitenkin muutkin kuin lapsiaan kunnioittavaan käytökseen ja heistä huolehtimiseen kykenevät sikiävät.

90-luvulla syntynyt eikä minua pahoinpidelty fyysisesti eikä henkisesti eikä seksuaalisesti enkä tiennyt sellaisesta mitään. Lukiossa kaveri kertoi miten häntä oli hakattu ja revitty päästä, pienessä asunnossa joutui kuuntelemaan porukoiden parittelua, itse ei saanut siellä mitään yksityisyyttä, kytättiin ja kontrolloitiin, nälvittiin ja muut perheenjäsenet eivät saaneet puolustaa syntipukkia ym. ja ekaa kertaa kuulin ja ymmärsin väkivallasta. Olin kai onnekas.

Kuinkahan moni lapsi/teini tälläkin hetkellä on vastaavanlaisessa tilanteessa eikä edes tajua että pitää ottaa välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Heidän kokemuksensa narsistisesta vanhemmasta ja lapsuudesta eroavat. Kultalapsesta tulee uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

Millainen ihminen päätyy narskun syntipukiksi?

Kiltit ja liiankin rehelliset. Kiltti kun ei aluksi edes usko sitä, että joku haluaisi hänelle ihan oikeasti pahaa. Kiltti uskottelee itselleenkin, että kyse on ollut vain väärinkäsityksestä tai huonosta sattumasta.

Ei välttämättä edes tietoisesti halua pahaa, vaikka saakin mielihyvää syntipukin kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Heidän kokemuksensa narsistisesta vanhemmasta ja lapsuudesta eroavat. Kultalapsesta tulee uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

Millainen ihminen päätyy narskun syntipukiksi?

Kiltit ja liiankin rehelliset. Kiltti kun ei aluksi edes usko sitä, että joku haluaisi hänelle ihan oikeasti pahaa. Kiltti uskottelee itselleenkin, että kyse on ollut vain väärinkäsityksestä tai huonosta sattumasta.

Ei välttämättä edes tietoisesti halua pahaa, vaikka saakin mielihyvää syntipukin kiusaamisesta.

Tietoisiin aivoihin rekisteröityy tieto siitä että on itse hyvä vanhempi ja kaikkensa antanut, lapsi sairas kun ei halua pitää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

”Persoonallisuushäiriö on hoitamattomana yleensä sellainen, että ihminen toistaa samaa haitallista käytöstä oppimatta mitään saamastaan palautteesta tai siitä, että käyttäytyminen aiheuttaa riitoja ja rikkoo ihmissuhteita.”

Oli kyllä hyvä määritelmä. Juuri tuollaistahan se on.

Eikö tuossa juuri täydellinen kohtaamattomuus kulminoidu. Ollaan aivan eri leveleillä, jossa vanhempi ei osaa muuta kuin puolustautua sanoin ja "hyökätä". Olisiko silloin hyväksyttävä se, että tietyllä tasolla ei pystytä kohtaamaan. Vanhemman maailmaan ei kertakaikkiaan mahdu avointa tunnekokemustyöskentelyä. Tällöin suhteessa "viisaamman" tulisi hyväksyä tilanne, perääntyä ja käsitellä tunteitansa siihen kykenevän ihmisen kanssa, esim. terapeutin tai ystävän.