Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme minua vaivaa? En saa otetta elämästä, kaikki on sumuista
08.03.2023 |
Tämä kaikki alkoi vähän sen jälkeen, kun lapsi syntyi: olen nukkunut koiranunta, nukahtaminen on vaikeaa ja herään aina aamuyöstä rättiväsyneenä mutten saa enää unta. Tätä on jatkunut nyt hieman yli 2 vuotta, lapsi sen sijaan nukkuu erinomaisesti joka yö omassa huoneessaan. Aivot ovat jotenkin sumuiset, puheentuotto toisinaan puuroutuu enkä aina ymmärrä ihan kaikkea ja olin aiemmin tosi fiksu (ainakin hyvillä arvosanoilla suoritin yliopistonkin). Tuntuu kuin olisin koko ajan jotenkin ylivirittynyt, säpsähtelen öisin hereille ja sydän hakkaa. Töissä tämä tietysti näkyy eniten, kun en tajua oikein kunnolla ja väsyttää armottomasti ja kun mun täytyy pitää puheenvuoroja tai esitellä jokin asia, on se ihan saakelin vaikeaa kun suusta ei aina tule järkeviä lauseita ja tieto etene järkevällä tavalla. Olen myös todella väsynyt kaikkeen, mikään ei huvita ja haluaisin vain olla möllöttää. Tuntuu ettei mikään onnistu.
Mitä mä teen? 2 vuotta mennyt jo tällaista ihme haahuilua enkä saa mistään kiinni. Luulin että töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen olisi auttanut mutta sen jälkeen vasta kaikki onkin ollut suorittamista eikä otetta saa mistään. En tiedä enää edes kuka olen ja mistä pidän. Työtäni vihaan mutta uutta en ole löytänyt enkä jaksaisikaan nyt aloittaa uudessa paikassa.
Kommentit (30)
Olitko synnytyksessä tai pian sen jälkeen yleisanestesiassa?
Käytätkö synteettisiä hormooneja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Long covid? Jos ei oireita koronasta, niin oireeton. Minä sain oireettomasta koronasta loppuelämän kestävän tinnituksen.
Vierailija kirjoitti:
Krooninen aivotulehdus?
Liittyen autoimmuunitautiin? Tämä nyt on vain teoreettista arvailua, muistakaa se.
Kirjoitat minusta vastauksen itse: "Tuntuu kuin olisin koko ajan jotenkin ylivirittynyt, säpsähtelen öisin hereille ja sydän hakkaa." Keho ylikierroksilla. Psykofyysistä fysioterapiaa, joogaa, unta, säännöllinen ruokarytmi, lempeää liikuntaa, josta nautit. Lääkärin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä samaa on nyt todella monella.
Normaalia pienen lapsen vanhemman arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetin vähän yli vuoden ja odotin innolla, jos tuo uni palautuisi normaaliksi sen päätyttyä mutta ei palautunut. Lapsi on nyt 3 vuotta. En käytä synteettisiä hormoneja. Synnytin sektiolla eli siihen tarvittava anestesia oli.
Miten olen voinut olla ylivirittyneessä tilassa näin kauan, yli 2 vuotta? Olen kokeillut kaikkea, liikuntaa, ulkoilua, ruokavaliota, mindfulnessia, palasin työelämään kun ajattelin saavani sillä tarpeellista sisältöä aivoille mutta ei, kaikki on ollut vain pahemmin sen jälkeen, kun on lapsen päiväkotihärdellit ja uhmaikä ja todella ahdistava työ, joskus käyn itkemässä siellä vessassa kun en vaan tajua mitään ja väsyttää.
Välillä toivon, että vaikka kaatuisin ja joutuisin pitkälle saikulle. Saisin hetken vain olla ja keräillä itseäni. Mutta mitä se auttaisi.
Kokeile osteopaattia, joka on erikoistunut unihäiriöihin. Saa kehosi kierrokset laskettua ja nukkuminen ehkä helpottuu. Kaikki noi sun oireet johtuvat liian vähistä yöunista ja ne korjaantuu, jos vaan pystyt nukkumaan riittävästi. Lääkäriltäkin voit saada akuuttia apua nukahtamislääkeiden avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et nuku, niin ei se ihme jos olo on päivisinkin kamala. Uni asiat kuntoon?
Hormonitoiminta on sekaisin niin siksi et saa nukuttua. Jos imetit pitkään niin siitä menee pari vuotta toipua normaaliksi. Lisäksi lapsen läheisyys pitää ne hormonit myös sekaisin. Ei sun keho järkeile kuten aivot. Aivosumusi ja ongelmasi johtuu unideprivaatiosta. Pitkään jatkuvana se aiheuttaa pysyvän aivovaurion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit sen itse, todella ahdistava työ. Älä anna sen syödä henkistä terveyttäsi enempää, se vaikuttaa sinuun nyt jo fyysisesti. Toivottavasti sinulla on työterveys, jonka kautta pääsisit juttelemaan johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Hormonitoiminta on sekaisin niin siksi et saa nukuttua. Jos imetit pitkään niin siitä menee pari vuotta toipua normaaliksi. Lisäksi lapsen läheisyys pitää ne hormonit myös sekaisin. Ei sun keho järkeile kuten aivot. Aivosumusi ja ongelmasi johtuu unideprivaatiosta. Pitkään jatkuvana se aiheuttaa pysyvän aivovaurion.
unideprivaatio?
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tossa: huonosti, unta, stressaava ja epämukava työ ja pieni lapsi. Ei mikään ihme, että on sumua eikä pää toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonitoiminta on sekaisin niin siksi et saa nukuttua. Jos imetit pitkään niin siitä menee pari vuotta toipua normaaliksi. Lisäksi lapsen läheisyys pitää ne hormonit myös sekaisin. Ei sun keho järkeile kuten aivot. Aivosumusi ja ongelmasi johtuu unideprivaatiosta. Pitkään jatkuvana se aiheuttaa pysyvän aivovaurion.
unideprivaatio?
-sivusta
Unen puute.
Minulla oli ihan vastaavaa. Lapsi nukkui täysiä öitä, itse en kuitenkaan nukkunut hyvin ja vaikka määrällisesti riitti, olin alipalautunut koko ajan.
En tiedä mikä kaikki tuohon vaikuttaa, mutta epäilen sitä että päivissä oli ihan olemattomasti mitään oikeasti palauttavaa aikaa. Lapsi tarvitsi kuitenkin valvontaa ja huolenpitoa koko ajan kun oli hereillä (+kotityöt ja ruokahuolto), ja silloin kun en ollut 100% läsnä lapselle, piti tehdä 100% teholla töitä että en jäänyt jälkeen. Usein illalla ja viikonloppuisinkin, koska lapsi oli vähän väliä kipeänä.
Lapsi on nyt 4, ja viimeisen vuoden aikana on helpottanut tämä oma tilanne paljon.
Kuitenkin eilen illalla löysin Areenasta kiinnostavan dokumentin jota ehdotin miehelle katsottavaksi. Mies kertoi, että olemme katsoneet sen yhdessä pari vuotta sitten. En muista sitä, enkä muista mitään kyseisen ohjelman sisällöstä. Kyllä nuo pikkulapsivuodet oikeasti vaikuttavat hyvinvointiin paljon myöhemminkin kuin vauva-ajan jälkeen.
Unettomuus jäi päälle, sehän tuota aiheuttaa + selaat nettiä niin vimmatusti, että se heikentää aivotoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonitoiminta on sekaisin niin siksi et saa nukuttua. Jos imetit pitkään niin siitä menee pari vuotta toipua normaaliksi. Lisäksi lapsen läheisyys pitää ne hormonit myös sekaisin. Ei sun keho järkeile kuten aivot. Aivosumusi ja ongelmasi johtuu unideprivaatiosta. Pitkään jatkuvana se aiheuttaa pysyvän aivovaurion.
unideprivaatio?
-sivustaUnen puute.
Sehän se.
-sivusta
Luin ylen jutun lapsiperheiden unideprivaatiosta ja kuulostaa tutulta. En muista kaikkia asioita ja se näkyy työssä heti. Pelottaa että saan potkut tämän takia, en ole ollut vielä kovinkaan kauaa työssäni. On työterveys käytössä kyllä.
On ihan sellainen olo kuin vanhemmuus olisi rikkonut uneni lopullisesti. Ennen nukuin hyvin joka yö, heräämättä lainkaan. Viime yönä esimerkiksi nukahdin siinä 22.30 jälkeen, säpsähdin jossain vaiheessa heti sen jälkeen hereille ja lopulta heräsin 3.50 ja olen ollut siitä asti hereillä. Aivan järkyttävä olo, sillä sama kaava toistui edellisinäkin öinä. Nukuin hyvin viimeksi pe-la-yönä (22-06)ja lauantaina tuntuikin ihan hyvältä. Mutta tämä menee jotenkin aalloissa ja huonoja öitä on aina monta putkeen. Sinä aikana alkaa tuntua irralliselta ja kaoottiselta. Käytän joskus melatoniinia ja yrttivalmistetta mutta niistä ei ole apua tuohon liian aikaisin heräämiseen.
Itkeskelen huonoa oloani pitkin päivää ja mitään päätöksiä en saa tehtyä. En ole oikeasti tällainen. ap
Alue: Aihe vapaa
Imetätkö?