Minulla kesti kauan lähteä huonosta väkivaltaisesta suhteesta ja nyt tuntuu absurdilta, että miksi oli niin vaikeaa lähteä. Muita, joille käynyt niin?

Nyt tuntuu aika karmivalta, miksi ihmeessä olin niin pitkään suhteessa yrittäen vaikka mitä temppuja, jotta tilanne suhteessa helpottaisi ja asiat olisi hyvin. Se vaati niin paljon ponnisteluja, elämäni supistamista ja muutoksia, että masennuin ja olin jopa aivan itsetuhoinen viime metreillä. Nyt en voi käsittää, että miksi annoin sen mennä niin pitkälle.

Muistan kun jo alussa hän kohteli minua välillä kyseenalaisesti, saattoi tokaista jotain ulkonäöstäni tai jostain muusta minuun liittyvästä ikävästi, joskus "vitsaillen". Tämä paheni ja välillä huomasin, että jouduin menemään toiseen huoneeseen keräämään itseäni ja itkemään, etten saisi siitäkin osakseni syyttelyä ja häpeällisiä tilanteita osakseni. Elämä oli toisen vallan alla selviytymistä.
Tuli sieltä väkivaltakin mutta nekin mies osasi kääntää joko niin, ettei sitä koskaan tapahtunut tai että se oli oma syyni. Emme koskaan asiallisesti voineet keskustella tapahtumista tai suhteemme todellisesta tilasta.
Minuus siinä särkyi ja on ollut kova työ nousta takaisin edes vähäiseen itsearvostuksen tunteeseen.

Vasta kun kyllästyin ja ymmärsin ettei mikään muutu, oikeastaan sekään ei vielä riittänyt. Ehkä sitten kun olin jo niin lopen uupunut elämääni ja koko suhteeseen, niin ettei tunteita ollut jäljellä niin heräsin. Se vaati vielä paljon töitä senkin jälkeen, että osasin päästää kokonaan irti.

Nyt kun koko sitä aikaa mietin, niin on todella karmivaakin miettiä, että tuollaista voi ihminen sietää. Ei ole normaalia, että läheinen saa tuntemaan itsensä huonoksi ja joutuu itkemään sekä häpeilemään itseään.
En enää koskaan halua kokea moista suhdetta elämässäni, en ikinä. Sen ainakin opin, että heti kun tulee outoja tunteita ja epämääräinen olotila jostain ihmisestä, siinä on kyllä perää.
Nykyään ajattelen, että mies on sairas itse, en minä vaan hän. Mitään sääliä tai empatiaa häntä kohtaan en tunne, en oikeastaan vihaakaan enää vahvasti vaan mietin, että harvinaisen kypsymätön ihminen kyseessä.

Kertokaa hetkestä kun silmänne avautuivat ja ymmärsitte tukahduttaa suhteen kokonaan.