ADHD:hen perehtyneet lääkärit: Suomessa annettu diagnooseja liian kevyin perustein - osa diagnooseista vääriä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.

Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.

Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.

Haitta on siinä, että se lääke on lähespä piriä. Väärin diagnosoidussa adhd:ssa lääke on päihdekäytössä

Ei pidä paikkaansa. Vain harvoin lääkkeenä käytetään amfetamiinipohjaisia lääkkeitä. Suurin osa saa metyylifenidaattia joka yhtä vähän piriä kuin vichy hiilivetyä.

Adhd-vastaisuus on alkanut usasta samoista piireistä kuin rokotevastaisuus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti

"Metyylifenidaatti on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."

Järkyttävää syöttää lapsille tuollaisia "lääkkeitä".

On todella järkyttävää auttaa lasta pärjäämään koulussa, istumaan tunneilla, kasvamaan hyväitsetuntoiseksi ja tuottavaksi yksilöksi. Kyllä kaikista adhd-lapsista pitää kasvaa masentuneita ja/tai ahdistuneita narkkareita tai alkoholisteja.

Jos joitakin asioita Suomessa puolustellaan viimeiseen asti niin piriä ja alkoholia.

Tässäkin ketjussa (oletettavasti) aikuiset ihmiset puolustelemassa lasten oikeutta käyttää pirijohdannaisia.

Jos aikuinen ihminen haluaa vapaa-ajallaan käyttää stimulantteja tai muita huumeita, se hänelle sallittakoon, mutta huumaavat aineet eivät missään nimessä kuulu lapsille. Kuten ylempänä mainittiin, ennen Suomessa määrättiin yskänlääkkeeksi heroiinia ja senkin käyttöä varmaan puolusteltiin hampaat irvessä

Mitä ihmeen pirijohdannaisia? Pitää vissiin kaikin keinoin saada väännettyä lääkkeet piriksi.

1,5 vuotta pdotusta edessä että pääsee tutkimuksiin jotka johtaa lääkärin ylenkatsomiseen, mahtavaa. Sääli nuorempia.

Tulin tuomaan ADHD-nuoren näkökulmaa mammoille. Diagnoosin sain vasta 16-vuotiaana, aiemmin oireisiin ei oltu kiinnitetty huomiota ja nuoruudesta monta vuotta meni psyykenlääke zombina ja osastolla tunnesäätelyongelmien takia. Koulussa pärjäsin pienryhmässä, tosin 9 peruskouluvuoden jälkeen piti muuttaa paikkakunnalta toiselle, että pääsi pienryhmään ja saisi koulun loppuun. Pienryhmän opettajan ja ohjaajan kanssa homma luisti, sain päättötodistuksen 8 keskiarvolla. Minua on sanottu akateemisesti lahjakkaaksi ja tutkimuksissa on todettu kielellistä lahjakkuutta.

Peruskoulun jälkeen yritin erityisoppilaitoksessa TUVA-koulutusta, mutta hälinän ja sisällöttömyyden takia jäi kesken. Askartelu ja retket ei tuntunut tulevaisuuden kannalta kovin tärkeältä, ja tauoilla aulatilat oli niin täynnä ettei edes mihinkään istumaan mahtunut. Opettaja ja ohjaaja oli kiireisiä eikä saanut tukea, vaikka oli etukäteen lupailtu. Paloin ihan loppuun ja olin tosi pohjalla sen jälkeen.

Nyt joudun olemaan sairaslomalla täysi-ikäistymiseen asti, ettei tule oppivelvollisuuden takia ongelmia. Koulupudokkuuden estämiseen uudistettu laki on varsin typerä keksintö, kun ne ketkä on pudotakseen, putoaa edelleen, kun ei saa tukitoimia.

Lääkitystä kokeilin, että olisin pärjännyt hälinäisessä koulussa, mutta sivuvaikutukset oli liikaa saatuun hyötyyn nähden. Hieman hatuttaa ne kaikki "sain myöhäisen diagnoosin, kokeilin lääkkeitä ja elämästäni tuli loistavaa" tarinat mitä mediassa sillontällön näkee.

Mahtaa kyllä tulla yhteiskunnalle kalliiksi minunlaiset, ainut mitä tarvitsisin ollakseni "tuottava kansalainen" olisi hälinätön ympäristö ja hiha josta nykäistä tarvittaessa, mutta ei moisia ole tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että ihminen, jolle peruskoulu on ollut äärettömän helppo, ei voi kärsiä kovin vakavasta nepsyhäiriöstä.

Peruskoulu kuitenkin vaatii monenlaisia taitoja: pitää osata ymmärtää lukemansa, kirjoittaa loogisesti, kuunnella, toimia ryhmässä, käyttää käsiään, silmiään, korviaan ja luovuuttaan taideaineissa...

Se, että on ollut peruskoulussa kympin oppilas, ei vielä kuitenkaan kerro, että tulevaisuudessa välttämättä menestyisi kaikessa erinomaisesti. Ihmiset kehittyvät eri tahdissa, jokainen on yksilönsä. Voi hyvinkin olla, että se kasin taapertaja lopulta jatkaa puurtamista ja kehittyy pidemmälle kuin kympin oppilas. Monenlaiset mielenterveysongelmat voivat katkaista taipaleen.

Ehkä kohdalleni on osunut huonoa tuuria, mutta tuntemistani aikuis-adhd-naisista hämmästyttävän moni on entisiä kympin tyttöjä, joille elämä ei sitten antanutkaan kaikkea sitä, mitä he katsoivat ansaitsevansa.

Lähipiirissä on muutamia kympin oppilaita jotka ovat aivan varmasti nepsyjä. Piirteiden vaikutusta myöhempään elämään ei voi vielä peruskoulun tai lukion kohdalla sanoa. Se alkaa selviämään sitten kun muuttavat omilleen eivätkä ole enää vanhempien ohjauksessa. Maailma muuttuu silloin monimutkaiseksi kun pitää itse huolehtia kaikki. Nepsypiirteet ei ole sama asia kuin oppimishäiriö. Häiriön ei tarvi olla päädyssä vakava että se aiheuttaa diagnoosintarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti suurin osa on määrätty piri narkkareille jotka on feikannut oireet reseptin takia että on ei siittä jatkuvasta purin käytöstä tule enää tuomioo kun on reseptin avulla lupa veressä olevalle amfetamiinille

Jos kuvitellaan että joku on oikeasti tuota mieltä niin ei voi kuin ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-3% olis siinä 100 000- 150 000 ihmistä. Siihen nähden on aika paljon jos jo nyt yli 80 000 syö pillereitä ja diagnoosit koko ajan nousussa. Tuskin voidaan päätyä tilanteeseen jossa esim. 10 % lla väestöstä on yhtäkkiä adhd. Jos tuo siis on täysin geneettinen ominaisuus. Sitten pitäisi jo alkaa miettiä mitkä tekijät nykyajassa triggeröi tätä.

Ehkä nykyaika ei sen kummemmin synnytä näitä ominaisuuksia, se vaan tuo sen paremmin ilmi, tietysti pitää muistaa yksinkertainen fakta siitä että kehitys kehittyy.

Yksi kompastuskivi, ehkä jopa yllättäen on se kuinka helppoa ja vaivatonta kaikkien asioiden hoitamisesta on tullut, niinkin helppoa että ne vaan on yhtä helppo esimerkiksi unohtaa. Tietynlaisen konkretian ja struktuurin kadotessa asioiden hahmottaminen muuttuu kuormittavammaksi sellaselle jonka huomiosta kilpailee sata asiaa jokaisella hetkellä. Esimerkiksi aikoinaan kun asiat piti hoitaa sanotaan nyt vaikka verotoimistossa, tai junalipun pystyi hankkimaan paperisena asemalta ihan oikealta ihmiseltä, niin silloin toimintaan liittyi tietynlaista helposti hahmotettavaa asiakseen tekemistä. Erilaisiin suoritteisiin sisältyi selkeyttä ilman totaalista itseohjautuvuuden ja herkeämättömän keskittymisen vaadetta. Nyt asioiden hoitamiselle ei ole erikseen tiettyä aikaa tai vaihetta vaan on nämä asiat pitää hoitaa vähän siinä kaiken muun ohessa ja välissä, mutta mistäpä minä olisin tiennyt että tämä systeemi onkin itselle ihan hitokseen raskaammin handlattava kun ennen oli vielä vaihtoehto osittain ulkoistaa asioiden eteneminen.

Olen huomannut saman asian työpaikalla. Ennen oli ihminen tekemässä jotain organisaatiossa olevaa toimintoa. Nyt kaikki pitää tehdä itse jossain ohjelmistossa. Ne ovat satunnaiselle käyttäjälle aivan liian monimutkaisia. Ei ole mitään motivaatiota alkaa opettelemaan vaan haluaisi saada asian hoidettua. Sitten kun kuitenkin joutuu väkisin opettelemaan niin seuraavaan kertaan mennessä on jo unohtanut ja looppi alusta.

Silti minulle edes pääsy tutkimuksiin on mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.

Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.

Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.

Haitta on siinä, että se lääke on lähespä piriä. Väärin diagnosoidussa adhd:ssa lääke on päihdekäytössä

Ei pidä paikkaansa. Vain harvoin lääkkeenä käytetään amfetamiinipohjaisia lääkkeitä. Suurin osa saa metyylifenidaattia joka yhtä vähän piriä kuin vichy hiilivetyä.

Adhd-vastaisuus on alkanut usasta samoista piireistä kuin rokotevastaisuus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti

"Metyylifenidaatti on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."

Järkyttävää syöttää lapsille tuollaisia "lääkkeitä".

On todella järkyttävää auttaa lasta pärjäämään koulussa, istumaan tunneilla, kasvamaan hyväitsetuntoiseksi ja tuottavaksi yksilöksi. Kyllä kaikista adhd-lapsista pitää kasvaa masentuneita ja/tai ahdistuneita narkkareita tai alkoholisteja.

Lapsille ei kuulu syöttää huumeita. Vai hyväksyisitkö sen, että lapselle annettaisiin esim. heroiinia yskänlääkkeeksi? Niinpä.

Miksei? Huumeet ovat hyödyllisiä sekä lapsille että aikuisille. Onko sinulla muita itse keksittyjä "totuuksia"?