Miten se rahattomuus vaikuttaa teinin elämään?

Olin varhaisteini 90-luvun laman aikaan. Ruokaa oli ja laskut maksettiin ajallaan, oli nätti koti hyvällä paikalla mutta ylimääräiseen ei ollut rahaa.

En saanut yhtiäkään merkkivatteita, en mopoa enkä mitään muutakaan. Olisin saanut osallistua luokkaretkelle mutta en mennyt koska tiesin ettei vanhemmilla ollut antaa rahaa tuhlattavaksi reissussa.

Jätin myös erään harrastuksen, koska siihen olisi pitänyt alkaa ostamaan kalliita lisenssejä ja kisavaatteet. Syitä harrastuksen lopettamiseen ja luokkaretken perumiseen en kehdannut kertoa kenellekään, en edes vanhemmilleni etteivät he pahoittaisi mieltään.

Luokkaretkellä olikin jaettu yhdessä kerätyt yli jääneet rahat osallistuneiden kesken, joten minua sitten harmitti. Vielä enemmän harmitti luokan "puheenjohtajan" ylimielinen asenne minua kohtaan kun sanoin ettei ollut reilua. Muutenkin minua kohdeltiin alentavasti vaatetukseni ja varattomuuteni paistaessa läpi.

Nyt olen hyvin toimeentuleva ja pidän huolen että lapseni eivät koudu kokemaan samaa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jää ulkopuolelle jos mihinkään ylimääräiseen ei ole koskaan varaa ja kaverit tekee toisinaan sellaisia juttuja joihin sitä rahaa tarvitsee, tyyliin käy hampurilaisella, leffassa, shoppailemassa tms.

Eliitti ajaa tänne luokkajakoyhteiskuntaa, mutta vähentynyt syntyvyys tulee väliin eikä ehdi toteutua.

Ikinä missään vaiheessa historiaa Suomen yhteiskunnan luokkajako ei ole ollut niin matala kuin nyt ja luokkien välinen liikkuvuus niin helppoa. Lisäksi juuri missään muussa maassa maailmassa luokkajako ei ole näin matala kuin täällä. Se, että rikkailla on iPhonet ja köyhillä Xiaomit ei ole mitään luokkajakoa. Kannattaisi vähän opiskella historiaa ja tutustua maailman tilanteeseen, niin perspektiivi voisi laajentua omienkin seinien ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vaikuttaa siksi, koska kaveripiirissä tapaavat usein mennä ostarin hampparipaikkaan tai kotipitsaan, jos ei ole rahaa tulla jää ulkopuolelle.

Ehkä se on sitten noin isoissa kaupungeissa. Täällä maaseudulla on erilaista. Osataan tehdä ilmaisiakin juttuja.

Siellä maaseudulla ei ole hampurilaispaikkoja, kahviloita yms. maksullisia juttuja lähistöllä joten totta kai nuoret tekevät sitten ilmaisia juttuja.

Mutta kaupungissa asuvan teinin on aika vaikea ehdottaa kavereilleen että mennäänkö heittämään frisbeetä sen sijaan että mentäisiin Espresso Houseen. Heti tulee ihmettelyä että onko se muutaman euron kahvi muka liian kallis ja eikö voitaisi ensin mennä kahvilaan ja sitten vasta tehdä jotain ilmaista.

Kyllä täällä on , useampikin hampurilaispaikka,kahviloita löytyy ja on myös elokuvateatteri. Mutta ei tuo teinin kaveripiiri ole ikinä ollut tuollaisten perään.

Te ette asu sitten maaseudulla.

No kyllä monessa maaseutukunnassa on nuo palvelut. Sitten, jos asuu paikassa, jossa lähin kauppa on 50 km päässä, niin ei sitä rahaa varmaan paljoa pysty käyttämään, mutta kaveripiirikin on aika rajattu. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että teini ei valita asiasta 8sinulle ei tarkoita, ettei asia haittaisi häntä. Teinitkin ovat fiksuja (ainakin osa) ja ymmärtävät, että olette köyhiä ja sinulla nyt ei vain ole varaa siihen samaan elintasoon kuin kavereilla on. Voi myös olla, että lapsesi on hyväksynyt tilanteen ja valinnut kaveripiirinsä sellaiseksi, että muutkin ovat köyhistä perheistä.

En sano, että se on automaattisesti huono juttu, mutta kyllä sillä kaveripiirillä on iso merkitys siihen, millaiseksi loppuelämä muodostuu. Onko kaveripiiri opiskelumyönteinen ja haluaa elää varakkaamman elämän kuin perheensä vai hankitaanko niitä puuttuvia juttuja näpistelemällä tai paetaanko köyhyydestä kittaamalla illat kiljua?

Nykyajan nuoret eivät kittaa kiljua, niillä on aivan muut aineet ja niiden kaupalla tienaavat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vaikuttaa siksi, koska kaveripiirissä tapaavat usein mennä ostarin hampparipaikkaan tai kotipitsaan, jos ei ole rahaa tulla jää ulkopuolelle.

Ehkä se on sitten noin isoissa kaupungeissa. Täällä maaseudulla on erilaista. Osataan tehdä ilmaisiakin juttuja.

Siellä maaseudulla ei ole hampurilaispaikkoja, kahviloita yms. maksullisia juttuja lähistöllä joten totta kai nuoret tekevät sitten ilmaisia juttuja.

Mutta kaupungissa asuvan teinin on aika vaikea ehdottaa kavereilleen että mennäänkö heittämään frisbeetä sen sijaan että mentäisiin Espresso Houseen. Heti tulee ihmettelyä että onko se muutaman euron kahvi muka liian kallis ja eikö voitaisi ensin mennä kahvilaan ja sitten vasta tehdä jotain ilmaista.

Kyllä täällä on , useampikin hampurilaispaikka,kahviloita löytyy ja on myös elokuvateatteri. Mutta ei tuo teinin kaveripiiri ole ikinä ollut tuollaisten perään.

Te ette asu sitten maaseudulla.

No kyllä monessa maaseutukunnassa on nuo palvelut. Sitten, jos asuu paikassa, jossa lähin kauppa on 50 km päässä, niin ei sitä rahaa varmaan paljoa pysty käyttämään, mutta kaveripiirikin on aika rajattu. 

Yleensä maaseudulla on nakkikioski, kauppa ja kylmäasema. Voi olla jokin räkälä kylän vanhoille jäärille missä istuvat oluen ja kahvikupin äärellä paossa vaimojaan.  Ja siinä ne. Isolle kirkolle sitten lääkäriin ja apteekkiin. Postit sentään tulee asiamiespostiin kaupalle. 

Maaseudulla teinit liikkuvat ennen auton saamista traktoreilla tai mopoilla. Köyhissä perheissä ei ole kumpiakaan ja niitäkin on. Hyvä jos joku rämä polkupyörä lapsella. Heti kun täysi-ikäinen niin ajokortti ja oma auto itsestäänselvyys muille kuin köyhimmille. Eikä maaseudullakaan ole mitään ihmeellistä että liikutaan pitempään matkaan ja mennään elokuviin ja hampurilaiselle yms. Se matka sinne on vain pitempi ja samoin ne joilla ei euroja ole jäävät ulkopuolisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vaikuttaa siksi, koska kaveripiirissä tapaavat usein mennä ostarin hampparipaikkaan tai kotipitsaan, jos ei ole rahaa tulla jää ulkopuolelle.

Ehkä se on sitten noin isoissa kaupungeissa. Täällä maaseudulla on erilaista. Osataan tehdä ilmaisiakin juttuja.

Siellä maaseudulla ei ole hampurilaispaikkoja, kahviloita yms. maksullisia juttuja lähistöllä joten totta kai nuoret tekevät sitten ilmaisia juttuja.

Mutta kaupungissa asuvan teinin on aika vaikea ehdottaa kavereilleen että mennäänkö heittämään frisbeetä sen sijaan että mentäisiin Espresso Houseen. Heti tulee ihmettelyä että onko se muutaman euron kahvi muka liian kallis ja eikö voitaisi ensin mennä kahvilaan ja sitten vasta tehdä jotain ilmaista.

Kyllä täällä on , useampikin hampurilaispaikka,kahviloita löytyy ja on myös elokuvateatteri. Mutta ei tuo teinin kaveripiiri ole ikinä ollut tuollaisten perään.

Te ette asu sitten maaseudulla.

No kyllä monessa maaseutukunnassa on nuo palvelut. Sitten, jos asuu paikassa, jossa lähin kauppa on 50 km päässä, niin ei sitä rahaa varmaan paljoa pysty käyttämään, mutta kaveripiirikin on aika rajattu. 

Yleensä maaseudulla on nakkikioski, kauppa ja kylmäasema. Voi olla jokin räkälä kylän vanhoille jäärille missä istuvat oluen ja kahvikupin äärellä paossa vaimojaan.  Ja siinä ne. Isolle kirkolle sitten lääkäriin ja apteekkiin. Postit sentään tulee asiamiespostiin kaupalle. 

Maaseutua on monenlaista. Kaikki paikat eivät ole suoraan Kaurismäen leffoista.

Ei meillä teini valita, kyllä hän saa kaiken tarpeellisen, omista jutuistani tingin mut eipä sitä aikuinen paljoa tarvitsekaan.

Matkustamaankin päästään lomarahojen turvin kerran vuodessa.

Mopoa toivoi mutta sitä ei saanut, ei kyllä siitäkään valittanut vaan ymmärsi että on kallis sekä hankkia että ylläpitää.

Meillä teinin kaverit on varallisuudeltaan samaa tasoa. Ei kenelläkään ole ylimääräistä rahaa. Jotain poikkeusta lukuunottamatta, jolla molemmat vanhemnat töissä ym.

Meidän perhe ehkä poikkeus, ettå me kyllä matkustetaan. Se on mahdollista alle keskituloisellekin, jos säästää sekä tinkii muusta ja valitsee esim tietynlaisen majoituksen. Vaihtoehtoja on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinin kaverit on varallisuudeltaan samaa tasoa. Ei kenelläkään ole ylimääräistä rahaa. Jotain poikkeusta lukuunottamatta, jolla molemmat vanhemnat töissä ym.

Meidän perhe ehkä poikkeus, ettå me kyllä matkustetaan. Se on mahdollista alle keskituloisellekin, jos säästää sekä tinkii muusta ja valitsee esim tietynlaisen majoituksen. Vaihtoehtoja on.

Ei millään pahalla, mutta jotenkin kuulostaa pelottavalta, että nuoresi kaveripiirissä ei ole ketään, jonka vanhemmat kävisivät töissä. Minkälaisen esimerkin he saavat omaan elämäänsä? Uskotko, että heistä on tulossa työssäkäyviä aikuisia vai ovatko he jo kovaa vauhtia matkalla elämäntapasyrjäytyneiksi?