Miten te jaksatte arkea tylsän puolison kanssa?
Olen aivan poikki. En saa enää mitään tehtyä, aloitekyky on nolla. kohta joudun uupumuksen takia irtisanoutumaan töistä. Puolisolla on laajat ja hyvät verkostot, mutta kukaan ei ole koskaan kysynyt, että kuinka minä pärjään. Tuntuu, että kukaan ei huomaan hänen tylsyyttään. Silti rakastan puolisoani tietenkin enkä mistään hinnasta antaisi häntä pois, mutta kyllä tämä on raskasta, ja lomat varsinkin, ne kun eivät todellakaan ole lomaa vaan pitkälti vain todella stressaavia, ainakin jos ei poistu kotoa johonkin.
Kommentit (16)
Tiedän, miltä tuo tuntuu. Vaimoni käy omissa menoissaan tapaamassa kavereitaan, elokuvissa, teatterissa, konserteissa, kahvilla, ravintolassa. Minä olen kotona lasten kanssa. Kyllä, minulla on myös omia menoja, mutta se ei korvaa silti sitä, että haluaisin viettää aikaa myös puolisoni kanssa.
Vaimoni on kyllä kova puhumaan, ja häneltä on välillä vaikeaa saada suunvuoroa. Mutta jutun juurta hänen kanssaan ei oikein ole, koska häntä ei kiinnosta juurikaan mitkään syvällisemmät keskustelut, vaan ainoastaan arkipäiväiset jutut ja juorut.
Kuuntelen kyllä - olen hyvä kuuntelija - ja nyökkäilen, mutta en jaksaisi kuunnella 50. kertaa sitä, kuinka työpaikan Minna teki sitäjatätä, osti tuonjatuon, sen mies sanoi niinjanäin. Juttelisin mieluusti jostakin edes vähän syvällisemmästä - vaikka filosofiasta, tieteistä, taiteista, yhteiskunnallisista kysymyksistä tai edes päivän politiikasta, musiikista tai taloudesta - mutta ikävä kyllä näistä ei puhumista löydy. Ainut yhteinen puheenaihe ovat lapset ja lemmikit, ja jos puhun itse mistä tahansa muusta asiasta, vaimoni ei edes kuuntele.
Olen kyllä pikku hiljaa kypsä, ja jopa välttelen hänen seuraansa. Onneksi työpaikallani on aivan ihana naispuolinen työkaveri, jonka kanssa käydyt viidentoista minuutin kahvipöytäkeskustelutkin antavat minulle paljon enemmän kuin vaimoni pitämät monologit. Olen hiukan ihastunut tähän työkaveriini, ja ajattelen koko ajan, millaista hänen kanssaan olisi.
Siis mitä ihmettä, väitätkö että sun ongelmat johtuu kaikki puolison tylsyydestä? Tehkää lomilla omia juttujanne. Ja työuupumus tuskin ainakaan johtuu puolisosta vai miksi kirjoitit siitä jos ei liity asiaan?
Mikä niistä lomista tekee stressaavia?
Mun puoliso ei ole tylsä, vaan näin 20 vuodenkin jälkeen edelleen hyvin kiinnostava.
Olemalla itsekin yhtä tylsä. Tylsistely kahdestaan voi olla hiton hauskaa.
Olet itse vastuussa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi sekä verkostosta. Hae ihmeessä keskusteluapua, jotta saat edes työsi pidettyä. Siellä saat vaihtuvuutta tylsään arkeen.
Olen itse saikulla ja yritän koota itseäni, jotta voin palata takaisin töihin. Toki mieheni tukee minua, olen säilyttänyt häneen keskusteluyhteyden. Suukot ja halaukset ei juuri innosta. Mieheni hyväksyy tämän vaiheen.
En edes harkitse irtisanoutumista tai avioeroa. Olen itse vastuussa omista tuntemuksista tai tunnetiloista.
Iso osa naisista ei jaksa ja hakevat eroa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään uhriutua ja leikkiä marttyyriä. Jos puoliso olisi mielestäni tylsä, hän olisi nopeasti ex-puoliso.
Tylsyys on just parasta. Tuut huomaamaan kun vaihdat miehen jännämieheen.
Tuntuu, että kukaan ei huomaan hänen tylsyyttään
Johtunee siitä, että kenenkään muun kuin sinun mielestä hän ei ole tylsä. Ongelma on nyt ihan vain pääsi sisällä.
Miten ihmeessä olette päätyneet yhteen, jos ei ole yhteistä puhuttavaa tai tekemistä?
0/5 Varsin kuluneita nämä "nainen uhriutuu ja etsii omiin ongelmiinsa syytä miehestä" aloitukset. Keksipä jotain kiinnostavampaa. Tämä aihe on TYLSÄ.
Joillain se intohimon liekki vaan sammuu