Onko muita alkoholisteja joille ei AA:t, A-klinikat, yms "jutteluhoidot" tehoa? Tai tunnetteko sellaisia?
Minulle sellaiset ovat aivan täyttä diipadaapaa. "Miltä sinusta tuntuu, kerro tunteistasi, pistä silmät kiinni ja kuvittele.." Aaargh! AA on kaikista pahin. Yli-minä, Jumala, suurempi voima ym hölynpölyä. Ja se AA-kirja tönkköine käännöksineen suoraan englannista. "Meidän täytyy hyväksyä että alkoholi riivaa meitä..." Me, me, me, me... Kuullostaa ihan joltain kultilta. NA- kerhot on naurettavia. "Moi mä oon Sirpa ja olen addikti" "Moi Sirpa!". Sitten lopuksi rinkiin seisomaan, pitämään käsistä kiinni ja lausumaan tyyneysrukous. Anna mun kaikki kestää.
En tiedä olenko sitten idiootti mutta tollanen teennäisen oloinen p-jauhanta ei vaan uppoa. Itselleni toimiva keino oli se että kertakaikkiaan vaan lopetin. Ei siinä mitään sen kummempia tunteiluja ollut. Sairaalaan vieroitukseen, kotiin eikä juo enää kun on päässyt siitä kierteestä eroon. Eli ei ole pakko juoda ettei tule viinakramppeja, paniikkikohtauksia tms. Koska lopulta se alkoholin juominen menee siihen ettei se enää nouse päähän. Se on vain ennaltaehkäisevä lääke siihen ettei saa jotain kohtauksia
Ja jos juon niin juon. Siinä ei mitkään ufoilut auta. Mutta en juo niin pitkää aikaa että olisi syytä panikoida että saan krampin jossain suihkussa ja lyön pääni kaakeleihin ja kallo halki. Max pe, la ja su. Eikä yhtään enempää. Kyllä se krapula taas muistuttaa siitä että näilläkö mennään hamaan loppuun vai lopetetaanko nyt kun vielä voi. Sitten on taas muutamia kuukausia juomatta ja jos ottaa joskus niin sitten ottaa. Itseasiassa kun join pitkän selvän kauden jälkeen niin join 6 kolmos olutta ja nekin todella harvakseltaan. Eipä tullut kuin pieni pöhnä.
Kommentit (35)
Tunnen. Juoppo juo koska haluaa juoda ja siihen ei mikään auta.
Puhutaan sanana "alkolismista" mutta pätee osin kaikkiin muihinkin riippuvuuksiin. Aivot omien toimien kautta tottuneet tai sitten saatu synnyinlahjaksi geeniperintönä hermosto joka altis valmiiksi ärsykkeille.
Sairaus kieltää itsensä ja persoona asuu tuossa samaisessa "lihaksessa" eli aivoissa
Ei ole tahdon asia niin vaan irtautua. Mutta jos lopulta ymmärtää että ei kyse "itsestä" vaan päihdepersoonasta em syystä, niin on mahdollisuus toipua. Aivot biologisesti korjaa itsensä muutamassa kuukaudessa, mutta valmiina aina ottamaan vastaan rakenteellisesti teennäisen "hyvän olon tunteen".
Puhutaan että toivutaan loppuelämän, ja se kannattaa. Ihan oma kokemus.
Kaikki tuntemani toipuneet alkoholistit on paljon parempia ihmisinä kuin jopa tavan kansalaiset.
Tuntee ja kokee lopulta asiat ihan eri lailla kuin muut. On läsnä elämässä ja karismaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Juoppo juo koska haluaa juoda ja siihen ei mikään auta.
Ei alkoholismiin mitään hoitoja ole, tyhmästä ei viisasta saa.
Alkoholisti löytää aina syyn juoda, satavarmasti.
Joillekin kelpaa juomisen syyksi jopa se, että AA:ssa on tyhmää porukkaa ja kirjat on huonosti suomennettu!
Minä juon sen vuoksi, että Muumipeikon Mörkö on tyttö. Olen pettynyt, että Mörkö ei ollutkaan miespuolinen hahmo.
En ole alkoholisti, mutta ajatus AA-kokouksista ym paskanjauhannasta saa minut jo haluamaan drinkkiä! En minäkään ymmärrä, mitä apua tuollaisista voisi olla.
Alkoholismi on keskushermoston sairaus, ja keskushermosto on tahdosta riippumaton asia.
Joten korkki kiinni vaan, ja mielenlujuutta peliin. Sillä se homma hoituu.
Aivan turhia klubeja tosiaankin, varsinkin kun ottaa huomioon että ainoa kenelle mun juomiset tuntuu olevan jonkinlainen ongelma, on ihmiset jotka tavalla tai toisella hyötyy siitä koko systeemistä, näiden mielestä pari stobeakin iltaisin on olevinaan jotain hirveetä dokuilua ja ongelma, johon auttaa vain heidän kanssa lörpöttely ja just joku pseudotieteellinen skeida "terapia" missä voivotellaan ringissä ja ulkoistetaan omat valinnat, jos ei muille niin sitten just jumalalle.
Oma mies raitistui AA kerhossa, mutta hänellä oli motiivi raitistua, eli perhe. Mies oli myöhemmin sanonut ihmettelijöille (ihmettelivät miehen raittiutta) että hän halusi pitää perheensä.
Varmasti suurinosa juopoista ei raitistu koskaan, sellaita hoitoa ei olekkaan, koska raististuminen vatii paljon omaa tahtoa ja se monelta puuttuu.
Ihminen pystyy mihin vaan, jos on motivaatio kohdillaan. Suurimmalla osalla alkoholisteista ei ole.
juominen on niin paljon mukavampaa, kuin normi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on keskushermoston sairaus, ja keskushermosto on tahdosta riippumaton asia.
Joten korkki kiinni vaan, ja mielenlujuutta peliin. Sillä se homma hoituu.
Ei ole sairaus, vaan sairaalloinen käytösmalli aivan kuten ylensyöntikin.
Ei sairaudet parane pelkällä tahdonvoimalla.
Itsellekään ei AA oikein istunut, koska siellä jokainen sai sen yhden suunvuoron ja asioista ei oikein keskusteltu mitään muuten kuin tauoilla. On kuitenkin muitakin ryhmiä, joissa voi keskustella vapaammin tilanteestaan ja löytää sitä kautta apua. Nämä koin paljon hyödyllisemmiksi.
Toki AA:ssakin on vapaamuotoisempia tapaamisia, kuin varsinaiset kokoukset, mutta en ikinä päässyt siihen niin syvälle, että olisi tullut mentyä niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on keskushermoston sairaus, ja keskushermosto on tahdosta riippumaton asia.
Joten korkki kiinni vaan, ja mielenlujuutta peliin. Sillä se homma hoituu.
Ei ole sairaus, vaan sairaalloinen käytösmalli aivan kuten ylensyöntikin.
Ei sairaudet parane pelkällä tahdonvoimalla.
Eivät paranekaan ja minä en ainakaan usko, että alkoholismista voi parantua, voi vain lievittää oireita. Alkoholismi on sairaus, jonka oire on tarve juoda alkoholia ja sitä tarvetta voi lieventää monin keinoin. Yksi on olla juomatta alkoholia riittävän kauan niin, että aika lievittää oireita.
Meillä paikallisessa AA:ssa on eri rentoa porukkaa. Mennään kokouksen jälkeen ottamaan muutavat oluet paikalliseen pubiin, jossa on happy hour sopivasti menossa, kun kokouksemme päättyy.
Alkoholismin ja muidenkin riippuvuuksien taustalla on usein hoitamaton trauma. Traumaterapia tehoaisi parhaiten, mutta terapiaa on vaikea antaa vakavasti päihdeongelmaiselle, jolla on usein haasteita hoitoon sitoutumisessa ja joka pyrkii hoitoon päihtyneenä.
Tunnen pari alkoholistia, joille AA ei ole auttanut, ja molemmilla on raskas, hoitamaton traumatausta lapsuudesta. Kumpikin suhtautuu kielteisesti ajatukseen terapiasta. Ja terapiaan ei voi ketään pakottaa sen enempää kuin raitistumaankaan, ikävä kyllä.
Minusta olisi voinut tulla juoppo ilman minkäänlaista traumaa koska minusta oli yksinkertaisesti niin hemmetin kivaa olla kännissä ja tavallinen elämä tuntui tylsältä ja kuivalta ilman juomista. Ei siinä sen kummempaa traumaa tarvita.
Jo se tunne kun poikkesi Alkoon ja osti viiniä, ties että illalla voi ottaa, yksin ja kaikessa rauhassa, katsella vaikka leffaa...Se tunne oli mieletön. Lopetin sitten koska kroppa alkoi pistää vastaan ja se nautinnollinen aika lyheni ja kärsimys piteni.
Vieläkin joskus kaipaan sitä tunnetta, en niinkään juomista.
Kävin kunnan "AA" tapaamisissa muutaman kerran. Ei vakuuttanut. 2 vetäjänaista vaati puheenvuoroja jokaiselta vuorotellen. Muut olivat jo raitistuneet. 0,0promillea oli aina pääsyvaatimus. Hupitapaus oli kun eräs kertoi , 7 raittiusvuotta on olleet elämäni tylsimmät
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan sanana "alkolismista" mutta pätee osin kaikkiin muihinkin riippuvuuksiin. Aivot omien toimien kautta tottuneet tai sitten saatu synnyinlahjaksi geeniperintönä hermosto joka altis valmiiksi ärsykkeille.
Sairaus kieltää itsensä ja persoona asuu tuossa samaisessa "lihaksessa" eli aivoissa
Ei ole tahdon asia niin vaan irtautua. Mutta jos lopulta ymmärtää että ei kyse "itsestä" vaan päihdepersoonasta em syystä, niin on mahdollisuus toipua. Aivot biologisesti korjaa itsensä muutamassa kuukaudessa, mutta valmiina aina ottamaan vastaan rakenteellisesti teennäisen "hyvän olon tunteen".
Puhutaan että toivutaan loppuelämän, ja se kannattaa. Ihan oma kokemus.
Kaikki tuntemani toipuneet alkoholistit on paljon parempia ihmisinä kuin jopa tavan kansalaiset.
Tuntee ja kokee lopulta asiat ihan eri lailla kuin muut. On läsnä elämässä ja karismaa löytyy.
Ai parempia kuin muut? Jo se että on tarve vastakkainasetteluun, kertoo paljon ellei kaiken.
Alkoholismi on narsismia, sama ilman viinaa. Narsismi ei parane, vaikka raitistut.
Ota ihmeessä kaikessa rauhassa kuppia jos se kerran ei ole ongelma sinulle.
AA on niille, joille mikään muu ei toiminut ja alkoholismi on ongelma ja haluaisivat olla juomatta. Sinä et ilmeisesti kuulu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kunnan "AA" tapaamisissa muutaman kerran. Ei vakuuttanut. 2 vetäjänaista vaati puheenvuoroja jokaiselta vuorotellen. Muut olivat jo raitistuneet. 0,0promillea oli aina pääsyvaatimus. Hupitapaus oli kun eräs kertoi , 7 raittiusvuotta on olleet elämäni tylsimmät
Tämän vaiheen jälkeen voi etsiä muun harrastuksen. Moni löytää esim liikunnan/ extreme lajin jossa omia rajoja voi testata ihan luvan kanssa.
Päihderiippuvuudet- ja sairaudet ovat pitkälti tunne-elämän sairauksia. Osa ei pääse kriiseistään ja traumoistaan eroon vaikka mitä tekisi.
Saatat tavata 40-vuotiaan sekakäyttäjän, jolla alkoholi on suurin ongelma ja hän edelleen käsittelee 15-vuotiaana alkaneen parisuhteen kariutumista ja siitä alkanutta juomiskierrettä, elämänhallinnan menettämistä ym. Missään vaiheessa hänelle ei ole tarjottu keskusteluapua traumojensa käsittelyyn.
Voit myös tavata ihmisen, joka on katkolla useita kertoja vuodessa. Katkosta on tullut tapa katkaista pidempi juomiskierre, mutta ihminen ei tajua miten siitä etenisi. Niitä ihmisiä, jotka kärvistelevät katkolla ja juovat itsensä sen jälkeen hengiltä, tai piikittävät överit vieroituksen jälkeen, et luonnollisesti tapaa. Toisten mielestä katkot ja vieroitukset lisäävät haittoja, koska niiden jälkeen ei ole mitään muuta tukea.
Sinun tapauksesi kuulostaa hyvältä. Toivotaan, että et repsahda. Tiedät varmasti päihdelinkistä saatavan repsahduksen ehkäisyn käsikirjan? Mikäli et tiedä, kannattaa se ladata ja lueskella ihan vain varmuuden vuoksi.