Hesarissa taas etätöitä lyttäävä mielipide
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009435817.html
Niin, on pahaksi tehdä elämästään helpompaa. Kaikki nyt työpaikalle eli avokonttoreihin jakamaan hiljaista tietoa! Työkaveritkin pitää tuntea paremmin. Oikeasti, eläminen ja kulkeminen kallistuu merkittävästi kokoajan. Me ainakin saamme ison rahallisen säästön tekemällä töitä etänä. Toimistolla työteho on paljon huonompi, koska aikaa vie kaikki työkavereiden kanssa sosialisointi ja kahvittelu. Minulla on omakin elämä ja omat ystävät, en tarvitse niitä työpaikalta.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tieto vaan kulkee paremmin f2f. Monesti ihan sattumalta tulee toisille relevanttia tietoa kun keskustellaan eri asioista naamatusten. Vähintään hybridi-malliin olisi hyvä palata, jos ei kelpaa voi lähteä kalppimaan, tekijöitä löytyy kyllä.
Tekijöitä ei ole löytynyt enää pitkään aikaan, ainakaan sellaisia jotka jäisivät.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten vaatekoko on jo parissa etätyövuodessa kasvanut yhdellä. Ja perseet vaan jatkavat leviämistä kun päivä on Sängystä mahd myöhään aamiaispöytään töihin, samalla koko ajan napostellen ja jopa lasillisen viiniä nauttien, illalla ollaan sitten uUpUnEiTa joten tilataan ruoka ovelle, se syödään sohvalla ja sitten nukahdetaan. Repeat x5.
Päinvastoin, nyt on aikaa ja energiaa käydä kuntosalilla ja harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei punavihreä Hesari huomioi vähentyneitä päästöjä etätöissä? Itsellä ajokilometrit puolittuneet etätöiden ansiosta.
Hesari on kok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten vaatekoko on jo parissa etätyövuodessa kasvanut yhdellä. Ja perseet vaan jatkavat leviämistä kun päivä on Sängystä mahd myöhään aamiaispöytään töihin, samalla koko ajan napostellen ja jopa lasillisen viiniä nauttien, illalla ollaan sitten uUpUnEiTa joten tilataan ruoka ovelle, se syödään sohvalla ja sitten nukahdetaan. Repeat x5.
Päinvastoin, nyt on aikaa ja energiaa käydä kuntosalilla ja harrastaa.
Sami juttu. Syömään terveellisemmin, liikun enemmän ja kilojakin on lähtenyt ilman varsinaista laihduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että mitä vanhempi työntekijä, sitä enemmän hän haluaa, että kaikki on toimistolla. Viimeiset kolme vuotta työpaikkani on ollut 500 km päässä, joten ei sitä turhaan toimistolle lähdetä lätisemään. Ystävät tulevat työn ulkopuolelta. Tämähän on myös osaamiskysymys, saadaan kyvykkäimmät firmaan töihin, kun paikkakunta ei ole enää este. Edistää myös sitä, että koko Suomi pidetään asuttuna eikä kaikki osaajat ja kovatuloiset keskity helsinkiin.
Ikäkysymykseltä tämä aika usein vaikuttaa. Tämä Hesarin mielipidekirjoittajakin oli huolissaan nuorista, mutta huoli kohdistuu varmaan väärään ryhmään. Vanhemmille henkilöille tuntuu olevan etätyökalut ja -käytännöt vieraita eikä ymmärretä sitäkään, että tiimit voivat olla ympäri maailmaa.
En usko, että tämä on ikäkysymys. Olin koronan alkaessa tiimissä, jossa ikäjakauma oli 25-65. Innokkain etäilijä oli se 65 v. En huomannut erityistä eroa välineiden osaamisessa. Siellä tehtiin ohjeet ja työtavat mietittiin nopeasti, ja kyllä kaikki ne oppivat ja sopeutuivat niihin äkkiä.
Myöhemmin vaihdoin organisaatiota. Siellä ei etäilytapoja oltu mietitty erityisesti, joten siellä olikin sitten paljon isompi. Tasoerot olivat sitä, että osannut ei vaikuttanut osaavan Teamsiin viestiä kirjoittaa ekan vuoden etäilyn jälkeen, kun taas jotkut olivat suvereeneja.
Mun entisellä työpaikalla oli etätöiden suhteen aika joustava ja hyvin toimiva hybridimalli jo kauan ennen koronaa. Etätöitä kiivaammin vastusti 55+ vuotias yksinasuva täti, kenelle työpaikan sosiaaliset suhteet oli henkireikä. Hän oli tavallaan ihan mukava, mutta mahdoton hölöttäjä ja höseltäjä. Esim hän hankki työpaikalle joulukoristeet omilla rahoillaan, tuli töihin ekana ja lähti viimeisenä, hääräili, sisusti ja siivoili taukotiloissa, järjesti keräykset ja lahjat synttärisankareille, äitiyslomalaisille jne, yritti organisoida yhteisiä aamu/päivä/iltapäiväkahveja yms. Hänelle selvästi työkaverit ajoi kavereiden ja perheen asemaa, mutta en tiedä tajusiko hän sitä, ettei tietenkään kyse ollut vastavuoroisesta tai aidosta ystävyydestä.
Etätyöhön hän suhtautui samoin argumentein, mitä tuo HS:n mielipidekirjoittaja. "Yhteisöllisyys, hiljainen tieto, jotain tärkeää jää puuttumaan, erakoidutaan vaan kotona, ei tehdä kuitenkaan töitä". Hän epäsuorasti syyllisti etätöitä paljon tekeviä ja antoi ymmärtää, että siellä vaan lorvitaan kotona. Paradoksaalista oli, että hänen oma työtehonsa oli työpaikan heikoin. Hän teki pisintä päivää (aina saldot tapissa), mutta ei saanut aikaan hänelle määrättyjä tehtäviä ajoissa tai ei ollenkaan. Hänellä kului hurjasti aikaa siihen kaikkeen muuhun säätöön ja ihan vaan juoruamiseen. Lisäksi hänen atk-taidot olivat tasoa "hyi ja hui tietokone", vaikka työ edellytti tietokoneen käyttöä jo 90-luvun alusta lähtien. Hänellä meni jo tietokoneen peruskäyttöön paljon aikaa. Siinä olikin toinen syy, miksi hän ei itse ikinä voinut tehdä etää: ei olisi varmasti esim. osannut päästä oma-alotteisesti VPN:n avulla työpaikan intranettiin, Teamsiin jne.
Etätyö, mielenterveyteni pelastus! Pidän monin tavoin työstäni, mutta ongelmana on ollut muutamat todella ikävät tyypit toimistolla. Ei avointa kiusaamista, mihin olisi helppo puuttua, mutta sellaista epäsuoraa nälvimistä, piikittelyä, väheksymistä, silmien pyörittelyä jne, vaikka tekevät ihan eri alan hommia mitä minä, eikä heillä mitään kompetenssia tai syytä puuttua työsuorituksiini. Mutta ovat selvästi sitä ihmistyyppiä, jonka on nyt vaan pakko omaan elämäänsä kyrsiintyneenä levittää pahaa oloa muillekin.
Ai autuus etätöitä! Ei enää tarvetta noihin(kaan) ihmisiin törmäämisestä! Pitkästä työmatkastakin olen päässyt eroon (10 min kävely junalle, junalla 20 min jos aikataulussa, kävely työpaikalle 15-20 min). Ja yllätys yllätys, eiköhän nuo semikiusaajat ole itse konttorilla eikä etänä! Yksi heistä ehkä haluaisi olla etänä, mutta ei voi kun on palveluneuvoja, ja sitten koittaa etäyhteyksien välillä nälviä meitä etätyötä tekeviä. Olen mykistänyt koko tyypin.
Etätöistä on turha puhua niin pitkään, kun on ratkaistu miten julkiset toimijat toimivat etätyössä (esim. tarha ja peruskoulu). Jos etätöitä ei tarjota jokaiselle alalle, on lopputulos se, että semmoisille aloille joissa ei ole mahdollista tehdä etätöitä, ei ole enää jatkossa hakijoita.
Joko se on ratkaistava veronkevennyksillä julkisille aloille tai korkeampana palkkana, muuten loppuu julkisen alan työntekijtä. Jos nyt on opettajista huutava pula, mutta jos muut työt menevät kohti etätyötä, ei opettajaksi kouluttaudu jatkossa enää kukaan.
Ne jotka sitä kaipaavat, voivat mennä toimistolle. Itse en kaipaa. Mutta joudun kyllä joka viikko mennä toimistolle... Siellä ei saa mitään aikaan. Ajatus katkeaa koko ajan, kun joku kulkee pöydän ohi tai keskeyttää. Ja kahvipaussiin menee työaikaa. Pakko kahvitaukojakin pitää joskus ettei ihan kieroon katsota.
Ihmiset on erilaisia. Sitä ei ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Etätöistä on turha puhua niin pitkään, kun on ratkaistu miten julkiset toimijat toimivat etätyössä (esim. tarha ja peruskoulu). Jos etätöitä ei tarjota jokaiselle alalle, on lopputulos se, että semmoisille aloille joissa ei ole mahdollista tehdä etätöitä, ei ole enää jatkossa hakijoita.
Joko se on ratkaistava veronkevennyksillä julkisille aloille tai korkeampana palkkana, muuten loppuu julkisen alan työntekijtä. Jos nyt on opettajista huutava pula, mutta jos muut työt menevät kohti etätyötä, ei opettajaksi kouluttaudu jatkossa enää kukaan.
Hauska provo. Tuskinpa kovin moni esim. luokanopettajan ammatista haaveileva haaveilee siitä, että saisi opettaa kotoa tietokoneelta käsin. Toki on ihan validi pointti, että miten lisätään tiettyjen alojen houkuttelevuutta, hyvä palkka esim. varhaiskasvatuksen työntekijöille olisi perusteltu.
Etäsitä ja etätätä. Oletteko huomanneet, että kunnei mennä työpaikalle, ei liikuta kaupungilla, ei tarvita uusia vaatteita, ei tavata uusia ihmisiä. Jopa Helsingin keskustan kadut on autioituneet ihmisistä, jotka ovat jääneet yksin istumaan ja asumaan ja tekemään töitä neljän seinän sisään. Ja sitten mielenterveyspalveluja ei tahdo riittää kenellekään.
Pääsääntöisesti työnantajat eivät osaa mitata tehokkuutta tai laatua.