Lue keskustelun säännöt.
Mitä periaatteita et tajua/ hyväksy muiden parisuhteissa?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä avoimissa suhteissa ulkopuolisia närästää, en ymmärrä.
Eihän se ole oikea suhde.
Sinäkö sen määrittelet? :D
"Oikea suhde" on ilmeisesti näennäisen yksiavioinen suhde jossa jompikumpi/molemmat aika usein pettävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1) Yhteiset rahat. Todellisuudessa en edes tiedä, miten tuntemani pariskunnat hoitavat raha-asiansa, joten tämä nyt on vain teoreettista ja periaatteellista ajankulua keskustella aiheesta, mutta itselleni yhteiset rahat olisi aivan mahdoton ajatus.
2) Yhteiset laitteet. Tarkoitan sitä, että toisella on pääsy omiin sähköposteihin, viesteihin jne ja sitä pidetään ihan luonnollisena. Meillä yksityisyyden suoja on itsestäänselvyys eikä vielä koskaan ole tullut tilannetta, että olisi tarvinnut "lainata" toisen laitteita selatakseen netistä jotain saati soittaakseen jollekin, kun omasta on akku loppu. Ei siinä toisen puhelimessa edes ole omien läheisten numeroita enkä ainakaan itse niitä muista ulkoa tai kanna mukanani.
Näitä minäkin ihmettelen. Ymmärrän, että parisuhteessa pitää olla sama elintason, mutta yhteiset rahat on aina hankala käsite, koska kulutus ei voi aina olla yhteistä. Lopultahan toinen yleensä kuluttaa enemmän tai pääsee muuten päättämään rahankäytöstä.
Pääsyssä toisen laittelle ihmettelen vielä enemmän. Ihmiset eivät yleensä tunnu ajattelevan, että viestien lukeminen loukkaa myös niiden lähettäjän yksityisyyttä.
- Eräs tuttavapariskunta pyörittää kaikkea taloudessaan excell-taulukoiden avulla. Raha-asiat joo, mutta heillä on myös taulukoitu esimerkiksi kiertävä ruokalista, raaka-aineet ja niiden hinnat, ja syövät todellakin aina sitä ruokaa, mitä excell sanoo. Myös asunnon aikoinaan valikoivat siten, että laittoivat hinnan, kulut, neliöt, etäisyydet työpaikkaan jne excelliin ja sieltä katsoivat, mikä on "tilastollisesti ja laskennallisesti" paras vaihtoehto - sinne sitten muuttivat.
Pidän itseänikin ihan järki-ihmisenä, mutta tuollainen arjen pyörittäminen excell-taulukoilla ja erilaisten todennäköisyyksien laskeminen arkisissa asioissa on jo hiukan liikaa. Eivätkä muuten ole kumpikaan edes insinöörejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en näin lähes viisikymppisenä ymmärrä avoimen suhteen paheksujoita.🤣 Ne pilvilinnat on jo rakennettu ja kokemuksella huomattu ettei suurinta osaa ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin.
Minä taas väitän että monissa avoimissa suhteissa ainakin toinen osapuoli kärsii ennemmin tai myöhemmin. En paheksu kuitenkaan, tietenkään, aikuiset sopii ja päättää itse.
Kahden välisissä suljetuissa parisuhteissa kyseistä ilmiötä ei ole koskaan ilmene? Esim pettäminen? Yksikään suhde ei ole turvassa oli sen status mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en näin lähes viisikymppisenä ymmärrä avoimen suhteen paheksujoita.🤣 Ne pilvilinnat on jo rakennettu ja kokemuksella huomattu ettei suurinta osaa ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin.
Minä taas väitän että monissa avoimissa suhteissa ainakin toinen osapuoli kärsii ennemmin tai myöhemmin. En paheksu kuitenkaan, tietenkään, aikuiset sopii ja päättää itse.
Miten voit tällaista väittää jos et ole kokeillut kyseistä suhdemuotoa eikä siitä varmaan tutkimustuloksiakaan ole? Yksiavioisissakin suhteissa monet kärsivät.
Niin kärsiikin. Ja moni jää tahtomattaan sinkuksi. Elämä on kovaa. Yleisen elämänkokemuksen perusteella väitän ymmärtäväni yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Sitä, että jotkut elävät niin tiukasti "eri taloutta" ja jopa erilaista yhteiskuntaluokkaa. Jokainen menoerä kirjataan niin, että varmasti menee sama senttimäärä ja kauhea poru, jos joutuu maksamaan jonkun laskun, kun toisella ei ole juuri silloin rahaa.
-Asumisestakaan ei pystytä päättämään, kun sen toisen omakotitalo saa kolhua ja osumaa ja hapertuu ihan silmissä, ellei toinen maksele jokaista puuklapiakin ja osallistu mittaviin remontteihin. Kun ajatellaan niin, että se "toinen kerryttää vain omaisuuttaan", jos ei joka senttiä lyödä puoliksi tiskiin.
Harvoin vielä molemmilla on samansuuruiset tulotkaan, joten suhdehan ei tietenkään voi jatkua, kun ei toisella ole antaa samankokoista pottia talouteen. Ja nyt ei siis kyse harkitusta hyväksikäytöstä tai siipeilystä, vaan tilanne voi olla esim. opiskelujen takia väliaikainen.
-Puhelimen raivokas piilottelu (monella työpuhelin jopa erikseen) ja salailu. Mitä siltä omalta kumppanilta oikein pitää salailla? Tuskin kukaan tervepäinen haluaa tonkia työasioita, eikä varmaan muutakaan, mutta mikä älämölö ja jopa raastuvalla uhkailu, jos epäilys "vakoilusta" herää.
Palstalta nämä luettua.
Puhelimen piilottelu? Todella epäilyttävää.
Palstalla riehuu puhelinpiilotteluhullu. Aina raivoaa siitä kuinka puhelinta pitää saada piilotella. Taitaa olla joku trauma aiheesta. Liekö jäänyt salasuhteilusta kiinni puhelimen viesteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä avoimissa suhteissa ulkopuolisia närästää, en ymmärrä.
Eihän se ole oikea suhde.
Sinäkö sen määrittelet? :D
"Oikea suhde" on ilmeisesti näennäisen yksiavioinen suhde jossa jompikumpi/molemmat aika usein pettävät?
Aika usein? Avo-/aviolittoissa pettämisprosentit 2-5 prosentin tasolla. Älä vääristele asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyminen on väärä termi, tietenkin hyväksyn ystävien valinnat jos ne eivät satuta muita, ei kuulu minulle avoimet suhteet yms ja hyvä jos ovat onnellisia. Mutta se mikä saa omat karvat nousemaan pystyyn on malli jossa nainen ottaa kontolleen miehensä suvun kaikki asiat. Ostaa anopille lahjat ja laittaa kortit, soittelee ja sopii tapaamiset ja mökkireissut, eikä mies tee samaa vaimon suvun suuntaan. Tätä mallia näkee paljon vanhemmilla ihmisillä esim omilla vanhemmillani.
On helpompaa kun yksi ihminen sumplii nää sosiaaliset aikataulut, ei tule sovittua niin helposti päällekkäin mitään eikä aina tarvitse kysellä onko toinen jo ostanut onnittelukortin sille ja sille. Lisäksi ainakin meillä itse teen ja järjestän ihan mielelläni kaikkea tällaista kun taas puolisollani se ei ole niin luontaista. Jos joku vasten tahtoaan joutuu ottamaan kaiken vastuun jostain asiasta niin se on toki eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyminen on väärä termi, tietenkin hyväksyn ystävien valinnat jos ne eivät satuta muita, ei kuulu minulle avoimet suhteet yms ja hyvä jos ovat onnellisia. Mutta se mikä saa omat karvat nousemaan pystyyn on malli jossa nainen ottaa kontolleen miehensä suvun kaikki asiat. Ostaa anopille lahjat ja laittaa kortit, soittelee ja sopii tapaamiset ja mökkireissut, eikä mies tee samaa vaimon suvun suuntaan. Tätä mallia näkee paljon vanhemmilla ihmisillä esim omilla vanhemmillani.
On helpompaa kun yksi ihminen sumplii nää sosiaaliset aikataulut, ei tule sovittua niin helposti päällekkäin mitään eikä aina tarvitse kysellä onko toinen jo ostanut onnittelukortin sille ja sille. Lisäksi ainakin meillä itse teen ja järjestän ihan mielelläni kaikkea tällaista kun taas puolisollani se ei ole niin luontaista. Jos joku vasten tahtoaan joutuu ottamaan kaiken vastuun jostain asiasta niin se on toki eri asia.
Eli taas toinen puoliso (arvatenkin yleensä nainen heteroparin kysessä ollessa) tekee paljon ylimääräistä ja turhaa hommaa. Varmaan sama joka huolehtii ruokasuunnittelun ja ostokset, tietää mitä kaapeista puuttuu, milloin pitää vaihtaa liinavaatteet ym. ja sit onkin hyvä marttyroitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä "ei minun puolisoni pettäisi/me ollaan päätetty olla loppuun saakka yhdessä/ tätä liittoa ei hevillä hajoiteta" -ihmiset. Kun pariskunta tuntee itsensä niin ylivertaisiksi, ettei kumpikaan voi muka muuttua tai mikään ulkopuolinen asia vaikuttaa. Sitten märistään, "mää en olis ikinä uskonut, että meille/minulle näin käy".
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei hyväksy jotain toisten parisuhteissa? Sen tajuan että kaikkea ei tarvitse lainata omaan suhteeseensa.
Minusta on ainakin ikävä nähdä, että oma ystävä kärsii puolisonsa käytöksestä, mutta ok, sinulla on erilainen moraali, eikä pahojen asioiden näkeminen hetkauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen perheitä, joissa mies elää omaa elämäänsä ja nainen lasten kanssa omaa elämäänsä.
Miehellä on omat kaverit, joita tapaa ja omat harrastukset, joissa käy. Hän ei käytännössä koskaan lähde mukaan vaimon ja lasten yhteisiin juttuihin, oli se sitten kyläily sukulaisten luona, hiihtoretki, uimahallireissu, elokuvissa käynti tai mikä tahansa koko perheen yhteinen juttu.
Tällaista perhekuvioa mun on todella vaikeaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei hyväksy jotain toisten parisuhteissa? Sen tajuan että kaikkea ei tarvitse lainata omaan suhteeseensa.
Minusta on ainakin ikävä nähdä, että oma ystävä kärsii puolisonsa käytöksestä, mutta ok, sinulla on erilainen moraali, eikä pahojen asioiden näkeminen hetkauta.
Joillain moraalikompassia ei ole koska ovat niin rikkinäisiä aikuisuuden koittaessa. Terapiat eivät auta näihin. Päinvastoin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyminen on väärä termi, tietenkin hyväksyn ystävien valinnat jos ne eivät satuta muita, ei kuulu minulle avoimet suhteet yms ja hyvä jos ovat onnellisia. Mutta se mikä saa omat karvat nousemaan pystyyn on malli jossa nainen ottaa kontolleen miehensä suvun kaikki asiat. Ostaa anopille lahjat ja laittaa kortit, soittelee ja sopii tapaamiset ja mökkireissut, eikä mies tee samaa vaimon suvun suuntaan. Tätä mallia näkee paljon vanhemmilla ihmisillä esim omilla vanhemmillani.
On helpompaa kun yksi ihminen sumplii nää sosiaaliset aikataulut, ei tule sovittua niin helposti päällekkäin mitään eikä aina tarvitse kysellä onko toinen jo ostanut onnittelukortin sille ja sille. Lisäksi ainakin meillä itse teen ja järjestän ihan mielelläni kaikkea tällaista kun taas puolisollani se ei ole niin luontaista. Jos joku vasten tahtoaan joutuu ottamaan kaiken vastuun jostain asiasta niin se on toki eri asia.
Meillä ei tarvitse kysellä, onko ostanut onnittelukortin (tai lahjan) juuri sen takia, että on itsestäänselvyys, että molemmat huolehtivat oman lähipiirinsä syntymäpäivät ja muut juhlat. Mukaan olen lähtenyt, jos minua on pyydetty eikä ole ollut esteitä, mutta kyllä minä ajattelen, että se on puolison asia huolehtia omien sukulaistensa ja ystäviensä muistamiset ja juhlimiset. Enkä liioin odota hänen osallistuvan omien läheisteni muistamiseen, en välttämättä erikseen edes tule maininneeksi, että "lähetin miniälle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin puutarhaliikkeeseen".
Vierailija kirjoitti:
Näitä "ei minun puolisoni pettäisi/me ollaan päätetty olla loppuun saakka yhdessä/ tätä liittoa ei hevillä hajoiteta" -ihmiset. Kun pariskunta tuntee itsensä niin ylivertaisiksi, ettei kumpikaan voi muka muuttua tai mikään ulkopuolinen asia vaikuttaa. Sitten märistään, "mää en olis ikinä uskonut, että meille/minulle näin käy".
No me ehkä ollaan vähän tällaisia :-D mutta on tavattu ja menty yksiin aikuisina, nyt kohta eläkeiässä ollaan ja on paljon puhuttu aiheesta... yhdessä aiotaan pysyä mutta ei ruveta toistemme hoivaajiksi.
Mä muuten en ymmärrä sitä "hoidetaan toisemme kotona hautaan asti", ei tulis mieleenkään olla vaikkapa vaikeasti vammautuneen omaishoitajana.
Sitä, että suhde on yhtä h**vettiä ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja siitä itketään tutuille ja altistetaan jopa omat lapset sille. Mutta ei tietenkään voi erota, kun "onhan se muuten hyvä mies" 😂 luoja... Kyllä minua eniten haittaa se millaiselle lapset altistuu ja olen aina lasten puolella. Aikuiset saavat keskenään tehdä mitä lystäävät, vaikka repisivät toistensa silmät päästä, mutta lasten elämään tällainen ei kuulu...
Hyvä että ketjua moderoidaan. Joku tolkku sentään tälle avoimien ja epäterveiden parisuhdemallien jatkuvalle tuputtamiselle. Palsta ei voi olla mainoskanava omien poikkeauvuuksien ihannoinnille.
En tajua sellaista, että (lukuunottamatta töitä) tehdään kaikki aina yhdessä. Käydään kaupassa yhdessä, noustaan ja mennään nukkumaan samaan aikaan, syödään aina kaikki välipalatkin yhdessä, tavataan kaikki ihmiset aina yhdessä, harrastetaan yhdessä...Hyväksyn toki, mutta en tajua.
En tajua, miten jo kauan yhdessä olleet pariskunnan kulkevat pitkiäkin kävelylenkkejä käsi kädessä.
Hyvä heille, jos ovat onnellisia. Joskus tulee mieleen, että onko kyse kontrolloivasta suhteesta.
Tajuan eli ymmärrän kyllä ihan kaikenlaiset suhteet, jopa väkivaltaiset. En silti hyväksy sadismia parisuhteessa. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että ulkopuolisena asioihin ei voi juurikaan vaikuttaa.
Olen parille tyypille sanonut, että sinuna lähtisin menemään. Eivät ole lähteneet, minkä ymmärrän myös. Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja sietää vaikka mitä, jos paremmasta ei ole kokemusta.