Onneksi meidän lapset on terveitä, vammaisista kakaroista, kun ei koskaan tiedä miten ne käyttäytyy

Ja sitä paitsi, vammautua voi kuule ihan myöhemminkin!

Miten tuohon teoriaan sitten suhtautuu se, että sä (ilmeisesti) olet ihan terve etkä silti osaa käyttäytyä? Vai koskeeko aikuisia ei lainalaisuudet?

Toisaalta se on myös suuri ilo.



Lapsellani on erityistaitoja, jotka ovat paljon ikäisiään edellä. Hän on ihana ja rakastettava lapsi, ja meille maailman tärkein. Tietenkin murehdin ajoittain, miten voisin parhaalla tavalla tukea hänen kasvuaan ja opettaa sosiaalisia taitoja - ilman, että hän kokisi itseään millään tavoin huonommaksi kuin muut.



Vammaisuus ja neurologiset ongelmat voivat myös auttaa vanhempia jalostumaan tavalla, jota " normaalilasten vanhemmilta" ei onnistu. Olen lapseni kautta tavannut tavattoman ihania ihmisiä, joiden elämänarvot ovat upeita ja kohdallaan. Olen myös itse oppinut suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.



-as-lapsen äiti-

Toivon onnea teidän perheelle. Kyllä se oma lapsi on aina ihanin. Ja vammatutua todella voi myöhemminkin todella lyhytnäköisesti aloitettua viesti. Toivottavasti aloittajan perheelle ei kuitenkaan mitään satu.

Onko sinun oikeasti NOIN paha olla? Sisälläsi mahtaa olla tyhjää ja mustaa. Sääliksi käy.

Vierailija:

Toisaalta se on myös suuri ilo.

Lapsellani on erityistaitoja, jotka ovat paljon ikäisiään edellä. Hän on ihana ja rakastettava lapsi, ja meille maailman tärkein. Tietenkin murehdin ajoittain, miten voisin parhaalla tavalla tukea hänen kasvuaan ja opettaa sosiaalisia taitoja - ilman, että hän kokisi itseään millään tavoin huonommaksi kuin muut.

Vammaisuus ja neurologiset ongelmat voivat myös auttaa vanhempia jalostumaan tavalla, jota " normaalilasten vanhemmilta" ei onnistu. Olen lapseni kautta tavannut tavattoman ihania ihmisiä, joiden elämänarvot ovat upeita ja kohdallaan. Olen myös itse oppinut suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.

-as-lapsen äiti-

että osa ihmisestä on niin ennakkoluuloisia kehitysvammaisia kohtaan. Toki heitä on raskasta ja haastavaa kasvattaa ja tukea, mutta on se niin sanoin kuvaamaton tunne kun näkee miten saa nnäkyvää aikaseksi tietyissä asioissa jotka on terveelle ihan itsestään selvää. Työskentelen sijaisena kehitysvammaisten lasten ja aikuisten parissa ja päivääkään en vaihtaisi pois, toivonkin etttä saisin jatkaa vielä pitkään..:)

voi ap, vaikka kuinka provotuttaisikin niin mieti vähän mitä kirjoitat. tulipa paha mieli, että tällaisiakin äitejä löytyy keskuudestamme.

Tosin etukäteen murehtimallakaan ei voi mitään estää eikä sillä voi myöskään auttaa ketään. Kannattaa olla onnellinen silloin kun voi, kyllä elämässä tulee jokaiselle eteen niitä onnettomuuksia ihan tarpeeksi.

Vaikka jalostaisikin niin mä kyllä mieluummin soisin lapseni olevan terve kuin itseni jollain tavalla jalostunut...



Muita lauseita mitä mä mieluummin jättäisin kuulematta on " kenellekään ei anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa" ja " vammainen lapsi on suuri lahja" .

Kyllä annetaan enemmän mitä jaksaa kantaa, ne vain jotka eivät ole jaksaneet, eivät ole siitä enää kenellekään kertomassa. Tuon lahjankin mielellään tekisin terveeksi jos voisin, ihan _lapsen edun_ takia.



Ap:lle tiedoksi että läheskään kaikki vammat eivät tee lapsesta huonokäytöksistä, ja otsikkosi sävy on erittäin loukkaava ja asiaton.

lapsista

ei koskaan tiedä, milloin he kuolevat.



Eikä terveistä, milloin sairastuvat.