Muita joita valon lisääntyminen ahdistaa suunnattomasti?

Kuulostat maseentuneelta. Kannattaa hakea hoitoa pikimmiten, jotta pääset jonoon. Ei kevään itsemurhapiikki ole tuulesta temmattu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat maseentuneelta. Kannattaa hakea hoitoa pikimmiten, jotta pääset jonoon. Ei kevään itsemurhapiikki ole tuulesta temmattu.

Mutta minulla ei ole surullinen tai erityisen vetämätön olo. Väsymyskin on enemmän sellaista uupumusta kuin sitä että nukahtaisi pystyyn. Enemmän on levoton olo ja jotenkin ihan niin kuin olisi pää sumussa. En edes osaa selittää, mutta normaali olo ei ole. Tätä on nyt kestänyt ehkä kolme päivää. Masennuksen oireetkin pitäisi kestää pidempään jotta saisi diagnoosin. Olen ollut joskus masentunut, joten tiedän sen olotilan silloin. T. Ap

Ainiin ja päätäkin on särkenyt oudosti parina päivänä. T. Ap

Korona

Mäkin olen tosi ahdistunut nyt sekä jotenkin levoton, raajat ovat kuin lyijyä, uupunut olo.

Olen kärsinyt lievästä kaamosmasennuksesta lapsesta saakka. Puhun lievästä siksi, koska pystyn mielialan laskusta huolimatta elämään normaalia elämää, enkä tarvitse lääkitystä. Hassua onkin, että keväinen valon lisääntyminen aiheuttaa juuri tuollaisen levottoman ja ahdistuneen olon. Tiedän kuitenkin, että se menee ohi muutamassa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat maseentuneelta. Kannattaa hakea hoitoa pikimmiten, jotta pääset jonoon. Ei kevään itsemurhapiikki ole tuulesta temmattu.

Ei masennukseen liity levottomuus.

Kärsin joka kevät kevätuupumuksesta. Lisääntynyt valo ja kirkas aurinko lamaannuttavat täysin useammaksi viikoksi. Todella ristiriitaista, koska ulkona on niin kaunista ja tekisi mieli nauttia lisääntyneestä valosta. Ensimmäisinä vuosina säikähdin, että mikä minussa on vikana nyt 20v kokemuksella tunnistan ilmiön ja tiedän, että tämä menee muutamassa viikossa ohi. Suunnittelen työt yms niin, ettei keväällä ole isoja projekteja, koska keväisin olen aina ihan naatti. Kaamoksen aikaan olen täynnä virtaa, vaikka en ole mikään pimeyden ystävä.

Onko aistiyliherkkyyttä? Itse olen autismikirjolla ja huomaan juurikin tämän valonarkuuden ja vaikutuksen ärsykkeenä ja kuormitustekijänä pahentuneen vanhemmiten todella paljon. Jo nyt on liian valoisaa ja liian kirkasta. Loppusyksystä ja alkutalvesta on paljon helpompaa. Huomattavasti helpottaisi jos edes se typerä kesäaika saataisiin vihdoin lopetettua. Tätä kesäajan lopetustakin olen toivonut koko aikuisikäni.

Ei nyt ihan noin pahasti ahdista kuin sinulla mutta joo, ahdistaa. En yhtään tykkää liikkua valoisan aikaan, ja näin on ollut minulla aina. Suunnittelen aina liikkumiseni pimeälle, jos vain mahdollista. Nyt joutuu joko lähtemään liikkeelle tosi aikaisin tai sitten tosi myöhään.

Valon lisääntyminen on parasta ja tuntuu siltä kuin heräisi uudelleen henkiin näin kevään korvilla. Ainoa harmi on aikaistuneet aamut kun tuppaa heräämään auringon nousuun, mutta kohta siihenkin tulee hetken helpotus kun kelloja siirretään.

Täällä yksi. Lapsena/nuorena sitä ei edes tajunnut miksi kevät vaan ärsyttää kun muut intoilee ja vasta joskus päälle 30-vuotiaana sen ymmärsi, että valohan se syyllinen on. Keväinen ja vielä alkukesänkin valo on jotenkin rumanväristä ja vasta sitten kun puissa on lehdet alkaa valo muuttua siedettäväksi omissa silmissä. Lisäksi tätä nykyä tuntuu silmät olevan jo niin valonarat että aurinkolaseja saa käyttää jos ei ihan umpipilvessä ole vaikka ei paistaisikaan.

Ja ihan aina on syksy ollut oma lempparivuodenaika.

Maanis-depressiivisenä, mania alkaa keväisin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Lapsena/nuorena sitä ei edes tajunnut miksi kevät vaan ärsyttää kun muut intoilee ja vasta joskus päälle 30-vuotiaana sen ymmärsi, että valohan se syyllinen on. Keväinen ja vielä alkukesänkin valo on jotenkin rumanväristä ja vasta sitten kun puissa on lehdet alkaa valo muuttua siedettäväksi omissa silmissä. Lisäksi tätä nykyä tuntuu silmät olevan jo niin valonarat että aurinkolaseja saa käyttää jos ei ihan umpipilvessä ole vaikka ei paistaisikaan.

Ja ihan aina on syksy ollut oma lempparivuodenaika.

Kuvailitpa hyvin tuon, että miksi valoisuus ahdistaa. Minulla sama juttu, nimenomaan keväällö ja alkukesällä se valoisuus ahdistaa eniten ja varsinkin kaupungissa, maalla sen jotenkin siedän ja epäilen sen liittyvän taas siihen, että siellä on niin paljon metsää ympärillä. Rakastan kyllä kevätaamuja etenkin iltoja kun hämärtyy. Mutta keskellä päivä välttelen ulkona oloa ja kaikkialla on liian kirkasta. Kauoungissa myös tietty avaruus korostuu valon myötä ja sekin lisää ahdistustani.