Lue keskustelun säännöt.
Olen ruma mies eikä tilanne tule muuttumaan
05.03.2023 |
Älkää ymmärtäkö väärin, en kaipaa naisseuraa, olen pitkässä avioliitossa ja tähän tyytyväinen. Sen sijaan surettaa ihan muuten olla ruma. Kyse ei ole seikoista joita voisi muokata, vaan ihan kasvonpiirteistä ja muusta, joka tekee minusta tavistakin rumemman - jos näin voi sanoa. Suren sitä, se vaikuttaa itsetuntooni vielä näin vanhemmallakin iällä, tai ehkä vielä enemmäkin nykyisin. Onko muilla ollut tällaista pinnallista murhetta omasta vaatimattomasta ulkonäöstä?
Kommentit (25)
Mun mies sanoo samaa ett ö on ruma, vaikka on oikeasti komea.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoo samaa itsestään. Minä en näe miehessäni mitään rumaa. Sanon hänelle monesti vastaukseksi, että en olisi rumaa miestä itselleni ottanut.
Mieheni sanoo minua kauniiksi, enkä omasta mielestä ole.
Lisäys vielä, olemme liki 60v.
Täällä kohta kuusikymppinen mies samoissa aatoksissa. Masentaahan tuo, vaikka järjellä tiedostankin ettei asialla ole mitään merkitystä. On sillä kuitenkin. Vaikka olen hyvin menestynyt ja varakas, olen naisseurassa menettänyt tilaisuuksia huomattavasti statukseltaan vaatimattomammille (jos näin voi sanoa), mutta komeammille miehille. Enkä koskaan, ikinä kiinnitä kenenkään huomiota pelkästään ulkoisella olemuksellani.
Jännä. Olen aina kuvitellut että tällaisten murehtiminen on naisten heiniä. Hyvä tietää että näköjään sukupuoliriippumatonta harmitusta.
On minulla sama mutta ajattele, ehkä jos olisit komea elämä olisi mennyt toisin etkä olisi nykyisessä tilanteessa johon olet muuten tyytyväinen. Esimerkiksi joku nainen olis ihastunut ulkomuotoosi ja olisitte päätyneet eroon kun ette sopineetkaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle myös tuttua fiilistelyä. Olen pitkä ja harteikas, nyt vanhemmiten tosin kerännyt massaa. Mutta naama ja hiusraja alkoi huveta kolmekymppisenä. En tiedä. Toisaalta tuntuu idioottimaiselta edes kelata tällaisia. Myönnän toki, että itsekin olen perso naiskauneudelle, ja valitettavasti hierarkion vielä näin iäkkäämpänäkin naisia ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoo samaa itsestään. Minä en näe miehessäni mitään rumaa. Sanon hänelle monesti vastaukseksi, että en olisi rumaa miestä itselleni ottanut.
Mieheni sanoo minua kauniiksi, enkä omasta mielestä ole.Lisäys vielä, olemme liki 60v.
60 v. on aika lähellä maamme väeston keskiikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on objektiivisesti arvioituna ihan sairaan ruma mies ystävänä. Ellen oikein keskity, niin en kykene näkemään hänen rumuuttaan, koska tykkään hänen persoonasta, huumorista ja olemuksesta niin valtavasti.
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nainen ja todella ruma. Naama on todella pitkä ja niin epäsymmetrinen, että minulta kysellään joskus onko toinen puoli kasvoiltani halvaantunut tai jotain. Lisäksi on isot ulkonevat hampaat ja pienet tihrusilmät. Hiukset on maantienväriset ja ihan ohuet, ei kasva polkkamittaa pidemmäksi. Ei auta myöskään että olen 182 cm pitkä ja roteva.
Teininä surin ulkonäköäni paljon, varsinkin kun mua kiusattiin siitä. Ja esim. lukiossa vanhaintansseissa kukaan poika ei suostunut parikseni, ei edes vaikka opettaja nöyryyttävästi maanitteli. Vastaus oli että ennemmin jää pois kuin tuon suohirviön parina. Mutta ylipistossa opiskellessa keskityin opintoihin niin paljon ettei tullut enää mietittyä omaa ulkonäköä juurikaan. Sen olin jo hyväksynyt, että miestä ja lapsia en tule saamaan, enkä käynyt missään bileissä yms. Opinnoissa ja työssäni teknisellä alalla ulkonäköni ei ole haitannut mitenkään.
Miestä ja lapsia en tosiaan saanut, nyt jo vaihdevuosi-iässä olen. Mutta eipä siinä mitään, mukavaa on ollut elämä ilmankin. Seksiä olen sentään oikein humalaisilta miehiltä nuorempana saanut pari kertaa, joten ei tarvitse neitsyenä mennä hautaan. Ei harmita ulkonäköni ollenkaan enää, mitä sillä tekisin kun ihmisiltä en kaipaa mitään?
Karma, uskon. Itse olen aivan saatanan ruma nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
On varsin totta. Jos kumppani on niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat että jättää ulkoisesti rumana pidetyn ihmisen niin sitten tuo kumppani on sisäisesti ruma. Jolloin ihmissuhde kariutui sisäiseen rumuuteen.
Olen miehenä kaunis mutta naisena olisin tosi ruma. Jos toi yhtään lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
On varsin totta. Jos kumppani on niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat että jättää ulkoisesti rumana pidetyn ihmisen niin sitten tuo kumppani on sisäisesti ruma. Jolloin ihmissuhde kariutui sisäiseen rumuuteen.
Miten niin _muut_? Jos hänen itsestään mielestä kumppani on fyysisesti ruma, ja se on hänelle merkityksellistä? Se on pinnallista ja ehkä narsististakin, mutta ei se mitään sisäistä rumuutta ole (jotenkin rinnastan tämän pahuuteen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
On varsin totta. Jos kumppani on niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat että jättää ulkoisesti rumana pidetyn ihmisen niin sitten tuo kumppani on sisäisesti ruma. Jolloin ihmissuhde kariutui sisäiseen rumuuteen.
Miten niin _muut_? Jos hänen itsestään mielestä kumppani on fyysisesti ruma, ja se on hänelle merkityksellistä? Se on pinnallista ja ehkä narsististakin, mutta ei se mitään sisäistä rumuutta ole (jotenkin rinnastan tämän pahuuteen).
Oletko varma ettet juuri tunnistanut tuollaista ominaisuutta itsessäsi?
Jos joku on niin ulkonäkökeskeinen että ei vaivaudu ottamaan selville toisesta mitään muuta kuin ulkonäön niin minun mielestäni sellainen on sisäisesti ruma ihminen. En halua sellaisten kanssa olla missään tekemisissä. Pahuus on taas aivan eri asia eli se on kumppanissa sisäistä rumuutta paljon suurempi haitta. Jos toisessa havaitset pahuutta (tahallista sadistista toimintaa jne) niin juokse karkuun ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
On varsin totta. Jos kumppani on niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat että jättää ulkoisesti rumana pidetyn ihmisen niin sitten tuo kumppani on sisäisesti ruma. Jolloin ihmissuhde kariutui sisäiseen rumuuteen.
Miten niin _muut_? Jos hänen itsestään mielestä kumppani on fyysisesti ruma, ja se on hänelle merkityksellistä? Se on pinnallista ja ehkä narsististakin, mutta ei se mitään sisäistä rumuutta ole (jotenkin rinnastan tämän pahuuteen).
Oletko varma ettet juuri tunnistanut tuollaista ominaisuutta itsessäsi?
Jos joku on niin ulkonäkökeskeinen että ei vaivaudu ottamaan selville toisesta mitään muuta kuin ulkonäön niin minun mielestäni sellainen on sisäisesti ruma ihminen. En halua sellaisten kanssa olla missään tekemisissä. Pahuus on taas aivan eri asia eli se on kumppanissa sisäistä rumuutta paljon suurempi haitta. Jos toisessa havaitset pahuutta (tahallista sadistista toimintaa jne) niin juokse karkuun ja lujaa.
Osalle meistä ulkoiset asiat ovat tärkeämpiä kuin sisäiset. Se ei mielestäni ole sisäistä rumuutta, vaan yksinkertaisesti erilainen prioriteetti suhteessa. Ja miten niin ei vaivaudu? Voi seurustella todella mukavan ja luonteeltaan ihastuttavan ihmisen kanssa, mutta jos hän ei ulkoisesti miellytä, ja prioriteetti on ulkonäkö, on aika selvää että suhde loppuu.
En tunnistanut itseäni; olen itse tosi vaatimattoman näköinen (ruma) ja muutenkin vaillinainen fyysisesti. On ollut pakko priorisoida toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Oon myös ruma ja siksi en saa rakkautta koskaan.
Ihmissuhteet kariutuvat sisäiseen rumuuteen.
Tuo on yksi maailman paskimmista kliseistä, ja sen lisäksi valhe.
On varsin totta. Jos kumppani on niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat että jättää ulkoisesti rumana pidetyn ihmisen niin sitten tuo kumppani on sisäisesti ruma. Jolloin ihmissuhde kariutui sisäiseen rumuuteen.
Miten niin _muut_? Jos hänen itsestään mielestä kumppani on fyysisesti ruma, ja se on hänelle merkityksellistä? Se on pinnallista ja ehkä narsististakin, mutta ei se mitään sisäistä rumuutta ole (jotenkin rinnastan tämän pahuuteen).
Oletko varma ettet juuri tunnistanut tuollaista ominaisuutta itsessäsi?
Jos joku on niin ulkonäkökeskeinen että ei vaivaudu ottamaan selville toisesta mitään muuta kuin ulkonäön niin minun mielestäni sellainen on sisäisesti ruma ihminen. En halua sellaisten kanssa olla missään tekemisissä. Pahuus on taas aivan eri asia eli se on kumppanissa sisäistä rumuutta paljon suurempi haitta. Jos toisessa havaitset pahuutta (tahallista sadistista toimintaa jne) niin juokse karkuun ja lujaa.
Osalle meistä ulkoiset asiat ovat tärkeämpiä kuin sisäiset. Se ei mielestäni ole sisäistä rumuutta, vaan yksinkertaisesti erilainen prioriteetti suhteessa. Ja miten niin ei vaivaudu? Voi seurustella todella mukavan ja luonteeltaan ihastuttavan ihmisen kanssa, mutta jos hän ei ulkoisesti miellytä, ja prioriteetti on ulkonäkö, on aika selvää että suhde loppuu.
En tunnistanut itseäni; olen itse tosi vaatimattoman näköinen (ruma) ja muutenkin vaillinainen fyysisesti. On ollut pakko priorisoida toisin.
Makuasioista on turha kiistellä. Ulkoaohjautuvuus on itselleni sellainen punainen vaate, että yritän välttää tuota vaivaa sairastavia kuin ruttoa. Se tarjoaa mainostajille ja muille vaikuttamista yrittäville suuren tarttumapinnan. Siitä on paitsi taloudellista vahinkoa muodin perässä juoksemisesta niin myös oman elämän suurten päätösten kohdalla tapahtuvia virhevalintoja seurauksena.
Minun mies sanoo samaa itsestään. Minä en näe miehessäni mitään rumaa. Sanon hänelle monesti vastaukseksi, että en olisi rumaa miestä itselleni ottanut.
Mieheni sanoo minua kauniiksi, enkä omasta mielestä ole.