Kuinka kauan sinua on hoidettu koton ja imetetty vs, oletko tasapainoinen ja onnellinen aikuinen?

olen ollut kotihoidossa kouluikään saakka. Imetetty korkeintaan muutama kuukausi. En ole kovin onnellinen. Ei koulutusta eikä työtä. Syön masennuslääkkeitä.

Muutenkin äiti paljon kotona, lapsirakas ja loistavan toimelias (meillä oli hoitolapsiakin äidin kotivuosina) osallistuva, lempeä isä, hyvä taloudellinen tilanne, kiinteä suku ympärillä, paaaaljon rakkautta, välitystä, läsnäoloa, kauniita muistoja, ystäviä. Eipä juuri mitään traumoja...Vanhemmilla hyvä liitto, samassa omassa kodissa hyvällä alueella asuimme koko lapsuuteni, lapsuuteni ystävät ovat vieläkin ystäviäni jne.



Ja puolihulluhan minusta tuli. On ollut syömishäiriötä, masennusta, paniikkihäiriötä, vaikeuksia integroitua yhteiskuntaan, päihteiden väärinkäyttöä ja vahinkoraskaus nuorella iällä. Nyt vasta kolmenkympin korvilla olen saanut elämäni ja psyykeeni jotenkin järjestykseen.

Ystävillä on ollut lapsuudessaan vanhempien eroja, vaihtuvia hoitopaikkoja, vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmia ynnä muuta ja paljon paremmin on moni elämänsä hanskannut kuin minä.

Imetyksestä en osaa sanoa tarkkaa kestoa.



Tuli sellainen aikuinen, jolla on kaikki asiat varsinkin ulkosesti tarkasteltuna oikein hyvin, mutta hirveän tasapainoiseksi tuskin voin itseäni kehua. Oman kokemukseni perusteella en pidä mitenkään itsestäänselvänä tätä, että kotihoito tuottaisi henkisesti terveempiä ihmisiä - se edellyttää että kotiolot myös ovat hyvät ja kotona hoitava aikuinen tasapainoinen. Tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvää.

kotona on hoidettu kouluikään saakka. Olen kaksonen, joten imetys kuulemma tyssäsi alkujaan sairaallassa koska äitimme oli niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja me keskosia. Tämä vuonna 1975.



Tunnen olevani tasapainoinen ihminen. Ei mitää ongelmia:)

Ihan tasapainoinen olen -ja vaikka en aivan olekaan, se johtuu kyllä ihan muista elämäntraumoista kuin siitä, että olen joutunut hoitoon 1v iässä. Kuulemma viihdyin hoidossa tosi hyvin!



Omani olen hoitanut kotona siten, että vanhin on nyt 3v3kk, häntä imetin 6kk. Kuopus on 1v1kk ja häntä imetin 8kk. Masussa kasvaa kolmonen jota toivottavasti saan hoitaa myös kotona vähintään 2v ikään saakka ja imettää niin pitkään kuin ikinä mahdollista.

En kuvaisi itseäni kovinkaan tasapainoiseksi ihmiseksi. Ulkoiset puitteet voivat siltä näyttää, mutta todellisuudessa olen kärsinyt masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja vaikka mistä. Myös alkoholin kanssa oli likellä tulla ongelmia ja parisuhteeni ovat aina olleet vaikeita ja myös avioero löytyy historiastani. Sosiaaliset tilanteet (varsinkin uudet sellaiset) olivat minulle hirveän vaikeita joskus, nykyisin olen vähän päässyt yli tuosta. Mielestäni se ainakin johtuu siitä, että lapsena olin vain kotona enkä tottunut olemaan ryhmässä, muista ongelmista en tiedä.



Merkitystä on ehkä myös sillä, että äitini halusi kontrolloida kaikkea elämääni ja haluaa vieläkin. Isäni oli aina poissa kotoa ja lisäksi muutimme koko ajan. Noiden vaikutus on mielestäni suurempi kuin kotihoidon tai imetyksen.