Kuinka kauan sinua on hoidettu koton ja imetetty vs, oletko tasapainoinen ja onnellinen aikuinen?

kouluikään saakka, imetetty ei ole ollenkaan.Olen ihan tyytyväinen,2 lasta, naimisissa, opettajana työskentelen

ei imetetty päivääkään. Olen perusterve, ei mitään allergioita, ihmisenä monesta varmaan vähän ärsyttävä. Mussa on sellaista päällepäsmärin vikaa, ,minkä tulkitsen osittain johtuvan kotihoidosta. Ryhmäsääntöjen opetteleminen koulussa on vähän myöhäistä...

Sen jälkeen minua hoiti isä ja mummi.



Olen suht tasapainoinen aikuinen, onnellinenkin suurimman osan aikaa. Kuitenkin äitisuhteeni on aina ollut hieman etäinen.

Huomaan myös, että äitini on nyt mummona aivan loistava, taitaa ottaa kiinni kaikkea sitä, mikä jäi omien lasten kohdalla kokematta.





Itse olen imettänyt neljää lastani vaihtelevasti 0-9kk ja hoitanut kotona 3v asti.

Minua imetettiin 3 kk, koska sitten äiti lähti töihin. Kotiapulainen hoiti minua kotona.



Kaikkien psykologisesten testien mukaan olen harvinaislaatuisen tasapainoinen ihminen. Mutta kyllä minä silti imetin omiani vuoteen asti, ja laitoin päiväkotiin vasta 2,5 v.

Olen masennuksesta kärsinyt sekä muista mielenterveyden ongelmista 15 vuotta.



t:30v

Olen pärjännyt ihan hyvin, akateeminen koulutus on ja hyvä parisuhde. Olen ikäni kärsinyt kuitenkin epävarmuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta/jännityksestä. Ei varmaan liity aikaiseen hoitoonvientiin yksinään, mutta en halua omalle lapselleni samaa.



Imetys on omasta mielestä yliarvostettua sikäli, että paljon merkityksellisempää lapselle on kunnollinen vuorovaikutus oman äidin ja isän kanssa. Sitä ei imetys mitenkään takaa.

Kotona minua hoidettiin kokonaista kahdeksani viikkoa kuten silloin oli tapana ja samanpituinen aika on kuulemma imetetty. Ihan kelpo ihmisiä minusta ja sisarestanikin on tullut kuitenkin. Omia lapsia minulla on siis neljä ja mieskin on juuri minulle sopiva. Työpaikka odottaa paikallaan, kunnes nuorinkin on noin kahden vanha ( eli noin kaksi vuotta vielä ).

Äiti oli vastassa kun tulin koulusta, välipala odotti valmiina jne. Kerhossa kävin alta kouluikäisenä.



Muuten koen olevani hyvinkin tasapainoinen, mutta sosiaalinen elämä on aina ollut mulle vaikeaa.

9

.En ole tasapainoinen/onnellinen aikuinen vaikka koti oli hyvä ja turvallinen oli rakkautta ja rajoja.

olin masentunut, ahdistunut, itsetuhoinen jne. kunnes kävin pitkän psykoterapian. sen jälkeen ihan normi tasapinoinen itsestään ja elämästään nauttiva nainen.

kun alkoi naurattaan, en todellakaan ole tasapainoinen ihminen, vakava masennus ja terapiakäyntejä 2/krt viikko ja äitini laittoi minut vieraalle hoitoon kun olin 3 kk:tta, imetyksestä en tiedä hölkäsen pölähdystä että onko koskaan mua imettänyt

varsin tasapainoinen ja onnellinen ihminen, mutta en sitä ole todellakaan aina ollut.



Omia lapsia on 3 kpl, joista esikoinen oli hoidossa 9kk-2-v1kk välisen ajan, sen jälkeen kotona, ja tulee olemana eskariin asti. Keskimmäinen on nyt 2-v 8kk ei ole ollut hoidossa, ja vauva on 3 viikkoa. Tulen palaamaan töihin vauvan ollessa 5kk, mutta teen töitä viikonloppuisin+ 1 pvä viikolla, joten hoitoon eivät lapset mene, vaan mies ja mummot hoitaa. Tod. näk pienemmät lapset menevät hoitoon sitten kun keskimmäinen on 4-v 4kk ja kuopus 1,5 v.

Olen silti sairastanut kaikki mahdolliset lasten sairaudet, ollut pahassa korvakierteessä, no allergioilta on kyllä vältytty (paitsi maito)



Olen akateeminen, tasapainoinen ja minulla on mies ja 2 lasta. Toista lasta imetetty 4viikkoa ja hoitoon menny 1,5v ihan normaalilta ja terveeltä vaikuttaa.. toinen vielä vauva

..silti olen tosi terve, vaikka luulisi, että ne korvikkeet ei 1970-luvun alkupuolella olleet kovin laadukkaita.

Äiti hoiti kotona minua noin kaksivuotiaaksi saakka, sitten menin hoitoon. Olen suht' normaali, jonkin verran itsetunto-ongelmia ja lyhytpinnaisuutta. Luulen, että johtuu ennemmin luonteenpiirteistä kuin siitä, missä minua on hoidettu.

Tämän jälkeen meinin hoitoon talomme alakertaan vuokraemännälle.



Tunnen itseni onnelliseksi ja tasapainoiseksi ja hyvin menee elämässä.



Itse imetin lastani 8,5 kk ja hoidin kotona 14 kk itse ja isänsä tämän jälkeen 9 kk eli vähän allle 2v meni pph:lle.

En voi sanoa itsenäni kovinkaan tasapainoiseksi. Nuoruudessa kävin monta vuotta säännöllisessä terapiassa ja vieläkin kärsin ajoittaisita paniikki- ja ahdistusoireista.



Periaatteessa olen kyllä pärjännyt elämässä hyvin: hyvät paperit yliopistosta, töitäkin riittänyt, ihana/ hyvin tienaava mies, kaksi tervettä ja nättiä lasta, omakotitalo jne.



En todellakaan syytä kaikista ongelmistani äitiäni/ vanhempiani, mutta itse olen erittäin vahvasti halunnut olla lastemme ensimmäiset elinvuodet läsnä arjessa - ehkä tämä omista varhaislapsuuden kokemuksista kumpuaa? Imettänyt en ole kauhean pitkään, mutta kylläkin täysimettänyt 4-6 kk molempia lapsia.

olen aina ollut sairaalloisen ujo ja herkästi pakkomielteitä saava. Nyt olen omalta mieleltäni tasapainossa kun ulkoisia ongelmia (vammainen lapsi) on niin paljon etten ehdi itseäni ihmetellä.

rikkinäisyyttään myönnä. Lapsuuteen, joka ei riko ollenkaan, en usko.



Mutta on tietenkin eri asia säilyä toimintakykyisenä, tai sairastua. Mutta sairastunutkin ihminen voi olla vahva, juuri heikkoutensa kohdaten.



Minua on imetetty kai neljä kuukautta, ja muuten hoidettu kotona. Mitään diagnosoitua vaivaa ei ole koskaan ollut.

Kotihoidettu 3 kk, sen jälkeen mummo hoiti. Pidän itseäni tasapainoisena, normaalina yhteiskuntakelpoisena ihmisenä, vaikka av-logiikan mukaan lähes kaikkien 70-luvulla syntyneiden pitäisi olla päästään vialla. No eipä olla.