Teeskennellään olevamme perisuomalaisissa sukujuhlissa

Kotiin lähdön hetkellä:

Ajelkaapa meille kylään Suonenjoelle kun niin harvoin nähdään

Joo pitää tulla joku viikonloppu!

(todellisuudessa tätä viikonloppua ei koskaan tule ja seuraavan kerran nähdään aikaisintaan seuraavissa sukujuhlissa)

Jokos se pojanpoika menee kohta armeijaan?

Ai mihin, lentäjäksi vai sukeltajaksi?

Ai jääkäriksi. Silloin kun pappa oli armeijassa, sitä ryömittiin pitkinsoita ja ojia jnen

No sitten ne alikessut simputtaa joka päivä, ai ei saa? Mikäs armeija se oikein on

Mihin sinä menet, Santahaminaan vai. Sehän on mamman poikien paikka, vain puoli tuntia kotiin,

toista se oli kun pappa tuli junalla 12 tuntia ja bussimatkat päälle.

No ei kait teille naisia tule armeijaan. No eihän se ole mikään armeija sitten,

naiset vai kihertää ja itkua tyrskii.

Kyllä silloin kun pappa.....

Tapahtuu joo, aika moni tämänkin ketjun lukijoista on melkoinen tankki.[/quote]

Ja mistähän sinä sen "tiedät"?

Olet vissiin näitä, jotka luulee tietävänsä.

Kyllähän niihinkin törmää, jopa juhlissa;

Juu, se mun pikkuserkku soitti.

Äänestä kuulin, että on taas viis kiloa lihonut.

Ihan selvästi puuskutti ja mussutti pullaakin siinä puhuessaan!

* Todellisuudessa serkku oli just tullut hammaslääkäristä, puudutus se siinä "mussutti"...

Älä nyt Heikki taaas alota siitä uudesta autosta puhumista!

Ja laita se kaffeliina tuohon, tuohon napituksen kohdalle....Noin, annas kun minä autan!

Voi kun tuo meidän Heikki on niin innoissaan siitä uudesta Mersusta, ei meinaa kahvikaan maistua ja illalla tulla uni silmään!

On ne miehet semmosia, ikuisia pikkupoikia...

*käärii kampanisuja nipun servettiin ja sujauttaa käsilaukkuun*

"Kattopaas miten tuolla Tuuli-Sofialla on alkanut rinnat jo kasvaa! Niin ne tytöillä tuossa iässä alkaa, kjäh kjäh kjäh. Joko on Tuuli-Sofialla poikaystävä? Ei pidä mennä heti uusia muotojaan pojille näyttelemään, khihihii!"

Sille on ihan syynsä miksen ole isän puolen sukuun enää missään yhteyksissä. *Menee oksentamaan*

-Oot laittanu näköjään uuen peräkärryn

-Joo, pari viikkoa sitten puuhommiin piti hankkia

-Mää vaan ku pitäs meijän Mintun opiskelumuuttoon saaha joku tommonen lainaan...

-Ottaakos Risto lisää kaffetta?

-En nyt taida, vatsa ei oikein....

-No tottakai otat, ilman muuta!

-kestä...

Ja samassa, kun Risto saa kakaistua viimeisen sanan lauseestaan, kaffetta valuu tassille ja tassilta Riston uusien pyhähousujen etumukselle.

Aivan tiettyyn paikkaan🥵🥴🥵

Tervetuloa miniä ekaa kertaa suvun juhliin. Tännepäin tännepäin keittiön puolelle, täällä keittiön vessassa on pesosoikot ja tuosta voi sitten alkaa tiskata.

Kyllä on niin seittämää sorttia Liisa nyt laittanut pöytään!

Kuinka sää aina osaatkin?

Vierailija kirjoitti:

*käärii kampanisuja nipun servettiin ja sujauttaa käsilaukkuun*

Tämä on hauska!

Näin on tosiaan joskus tehty, on saatettu viedä esim. kotona odottaville lapsille tuliaisiksi (* ainakin muinoin oli tapana, että ne pienimmät lapset jätettiin kotiin).

Tai kait sitä joku on säästänyt ihan itselleenkin, varsink. jos tarjottiin lisää.

Evääksi kotimatkalle...

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa miniä ekaa kertaa suvun juhliin. Tännepäin tännepäin keittiön puolelle, täällä keittiön vessassa on pesosoikot ja tuosta voi sitten alkaa tiskata.

Kait sinä miniäkokelas (* aaarrgg, mikä sana!) oot sitten leipomus- ja ruuanlaittoihmisiä?

Kato, kun minä oon meitin Juusolle sanonut että älä mitään laiskuria ota!

Että vaikka kuinka fiksu olis muuten, niin kyllä mun poikaani täytyy passata!

Eihän se ikinä mitään täällä kotonakaan oo tehnyt, ei meillä miesten tartte...

Aatella, viikon päästä on juhannus!

Ja sitten se kesä onkin jo ohi...

*Sanooko kukaan muuten koskaan;

Aatella, viikon päästä olis joulu!

Ja sitten se talvi ois ohi/ sitten se talvi vasta alkaakin?

Törmään kummitätiini:

kummitäti: ai, oletpa lihonut, mitä muuten kuuluu? Onpa sinun hiukset harmaantunut! kiristääkö tuo mekko vähän, mitä lapsille kuuluu? Mitä, oletko vieläkin samassa työpaikassa? Ai, onko nuorin lapsi jo niin vanha.

minä: kuuntelen ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

Joka kerta samat sanat kun tavataan, miten toinen osaakin lytätä. Vastata ei tarvitse, kummitäti hoitaa senkin...

Ottaisinkos mä vielä PIKKUSEN palan kakkua...

Joo, jaa...

No en mä taida, mutta jospa sittenkin!

* Joku katselee herkkuja "altakulmain", pohtien hiljaa mielessään ( ei ääneen).

Hiipii vaivihkaa lähemmäs tarjottavia, istuukin lähimmälle tyhjälle tuolille.

Just kun rohkaisee mielensä ja tarttuu kakkulapioon, joku tulee keittiöstä ja nappaa kakkutarjottimen pois...

Hiipijä jähmettyy paikoilleen, punastuu ja

ottaa vaivihkaa askeleita takavasemmalle...

Vierailija kirjoitti:

Törmään kummitätiini:

kummitäti: ai, oletpa lihonut, mitä muuten kuuluu? Onpa sinun hiukset harmaantunut! kiristääkö tuo mekko vähän, mitä lapsille kuuluu? Mitä, oletko vieläkin samassa työpaikassa? Ai, onko nuorin lapsi jo niin vanha.

minä: kuuntelen ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

Joka kerta samat sanat kun tavataan, miten toinen osaakin lytätä. Vastata ei tarvitse, kummitäti hoitaa senkin...

Kysyykö koskaan;

No millos tuutte meille / ette ookaan pitkään aikaan käyneet?

Tulee vaan mieleen, että jotkut töksäyttelijät haluais hirveesti että heillä käytäis...

Voivat jopa ihmetellä, että mikäs nyt on kun ette oo käyneet...

Oonko mää sanonut jotain ( ja ovat siis ihan hölmönä, eivätkä ymmärrä loukanneensa/ kato kun "en minä pahalla"🥴

Kato nyt Keijo, tuo pöydässä oleva pottuastia on ihan taatusti niitä Ruusa- tädin jäämistön kippoja.

Minä tuntisin sen vaikka unissani!

Se luvattiin minulle, kun olin 3v. ja olin niitä Ruusan lehmiä kaitsemassa.

Täytyy ottaakin meidän Kauno puhutteluun, mitä MINUN tiinuni tekee hänen vaimonsa pöydässä...

Tullaan kaupungista maalaistaloon, tilan vanhimmassa asuin rakennuksessa syntynyt, kaupunkiin tehdastöihin 60-luvulla lähtenyt nyt jo yli 80v isotäti närkästyneenä:

Ei meidän lapsella ole ollut tuollaisia kivitakkoja, pihasaunoja ja koneita halli täynnä.

No ne nyt oli suurin osa jo silloin kun lähdit, vuosikymmenten aikana itse rakennettu ja pienistä tuloista maksettu ja sitäpaitsi ne on koneet on yrityksen käyttöön, ei statussymboliksi näytille.

Jos ei tädin ainoalla lapsella ja hänen puolisollaan, 50v lääkäripariskunnalla ole ollut varaa pihasaunaan ja kivitakkaan niin ihmettelen.

Olisi itse jäänyt raatamaan aikoinaan vainioille.

- me lähdetään ensi kuussa koko perhe viikoksi Kanarialle.

- Mihinkähän me saataisiin auto siiheksi, ne on niin kallita parkkimaksut siellä kentällä.

Ai mutta, mehän voidaan jättää auto teidän parkkipaikalle, jätätte omanne töihin ja ajatte

bussilla töihin! Luontokin kiittää.

- Se meidän kone lähtee aamulla kolmelta. Eihän me voida ottaa hotellihuonetta puolikkaaksi

yöksi, ne on niin kalliita ja koko päivän hinnan ne ottaa. Mehän voidaan tulla teille yöksi, lapset nukkuu sohvalla ja me teidän sängyssä, tehän voitte nukkua lattialla.

- Ei meille mitään ruokaa tarvii ....

- Millähän me päästään teidän parkkipaikalta SEUTULAAN? Sähän voit viedä meidän autolla meidät ja tuoda auton talteen teidän parkkiin.

Se meidän Villekin oli kesätöissä Möttösen rautakaupassa ja hyvin pärjäsi. Myi kuin ammattimies. Et se Sinä Taina ole miestä löytänyt? Taidat jäädä vanhaksipiiaksi. Sitten tohtoriksi väitellyt Taina alkaa keskustella ulkopolitiikasta... Hys, hys, ei tuollaiset puheet nyt sovi naiselle ollenkaan! Kyllä naisen pitää nyt mies saada ja pari mukulaa. Nainen on parhaimmillaan maha pystyssä, Heh heh! Silloin tietää, että miehestäkin on johonkin! Velipojan vanhempi poika Mikkokin sai sitten kunnansihteerin viran. Kyllä pojan kelpaa! On sitten hyvä eläke tiedossa joskus! Vaimokin on vakivirassa seurakunnan kanslistina. Kyllä siinä nyt kelpaa olla ja elää! Velipoika se vaan kovasti lapsenlapsia toivoo. Oikein kirkossa menivät naimisiin! On se kumma, kun jotkut susiparina elävät! Tosielämässä toinen menetti myöhemmin virkansa seurakuntien yhdistymisen myötä, rahat oli aina loppu ja ero tuli muutaman vuoden päästä.