Vanhemmalla iällä alaa vaihtaneita?

Vierailija kirjoitti:

Alle 40v iässä lääkäriksi. Opiskeluaika nuorien joukossa oli piinaa, mutta jo neljännen vuoden jälkeen pääsee tekemään lääkärinsijaisuuksia. Viimeisenä opiskeluvuonna tulot olikin jo suuremmat kuin koskaan ennen. Valmistumisen jälkeen on ollut erittäin miellyttävää, elämänkokemus auttaa työssä paljon ja helpottaa asioita.

Ei niistä nuorista kurssikavereista piinaa ole. Samat opinnot jokaisella, se yhdistää. Vapaa-aika sitten erillään.

Opiskelin nelikymppisenä sosiaalityöntekijäksi, enkä ole katunut. Elämänkokemus on työssä pelkkää plussaa ja avoimia työpaikkoja on niin paljon, että voi valita mieluisan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 40v iässä lääkäriksi. Opiskeluaika nuorien joukossa oli piinaa, mutta jo neljännen vuoden jälkeen pääsee tekemään lääkärinsijaisuuksia. Viimeisenä opiskeluvuonna tulot olikin jo suuremmat kuin koskaan ennen. Valmistumisen jälkeen on ollut erittäin miellyttävää, elämänkokemus auttaa työssä paljon ja helpottaa asioita.

Miksi?

Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittanut aikuisopiskelija. Minun vuosikurssillani suhtautuminen aikuisopiskelijaan oli kovin nihkeää, tehtiin selväksi mm. ryhmätöissä, ettei vanhaa haluta mukaan ja olin kai liian vaatimattomalla taustalla, pelkkä duunari. Onneksi valmistumisen jälkeen helpotti!

Vierailija kirjoitti:

Siirryin about 40-V iässä opettajaksi lukioon. En ole katunut.

Helpot hommat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat mutta toki palkka ei kummoinen (4700 e / kk) ole.

Vai ei kummoinen palkka!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin merkonomin hommiin 35 vuotiaana, ja vaihdoin sairaanhoitajaksi. Vuosi sitten vaihdoin takaisin merkonomin hommiin. Oli kuitenkin parempi.

Minkälaista työtä teit ja kuinka kauan? Mikä sai vaihtumaan takaisin?

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa, mutta tämä aihe ei liity pelkästään yhteen alaan, jolla olen aina ollut. Tavoitteenani olisi päästä toisenlaisiin töihin ehkä oman alan ulkopuolelle. Toki nykyinen alakin kiinnostaa, kunhan vaan tehtävät ja työpaikka vaihtuisi.

Tein yliopistossa toisen tutkinnon neljänkympin kieppeillä. Nyt olen koodari. Helpommallakin olisi näihin hommiin päässyt, mutta tykkäsin opiskella. :)

Viiskymppisenä kouluttauduin uudelle alalle. Edes työhaastatteluun en ole päässyt vaikka todistuskin tosi hyvä. Ei kannata kouluttautua tässä iässä. Ikärasismi työmarkkinoilla todellinen. Vika ei ole minussa että en pääse töihin, yhteiskunnan menetyshän se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirryin about 40-V iässä opettajaksi lukioon. En ole katunut.

Helpot hommat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat mutta toki palkka ei kummoinen (4700 e / kk) ole.

Opettajilla on vuodessa vain 190 työpäivää, niin vetäähän toi justjust vertoja normaalipalkoille

Just.

190 työpäivää ja tuollainen palkka. Puolet vuodesta (melkein) vapaata!

Työtön kirjoitti:

Viiskymppisenä kouluttauduin uudelle alalle. Edes työhaastatteluun en ole päässyt vaikka todistuskin tosi hyvä. Ei kannata kouluttautua tässä iässä. Ikärasismi työmarkkinoilla todellinen. Vika ei ole minussa että en pääse töihin, yhteiskunnan menetyshän se vaan on.

Totta kai kannattaa kouluttautua. Miltä alueelta haet töitä? Jokaisen uudelle alalle halajavan on yleensä oltava valmis muuttamaan, jos ei satu asumaan Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Työtön kirjoitti:

Viiskymppisenä kouluttauduin uudelle alalle. Edes työhaastatteluun en ole päässyt vaikka todistuskin tosi hyvä. Ei kannata kouluttautua tässä iässä. Ikärasismi työmarkkinoilla todellinen. Vika ei ole minussa että en pääse töihin, yhteiskunnan menetyshän se vaan on.

Totta kai kannattaa kouluttautua. Miltä alueelta haet töitä? Jokaisen uudelle alalle halajavan on yleensä oltava valmis muuttamaan, jos ei satu asumaan Helsingissä.

Ja tietysti jos kouluttautuu esim. kankaanpainajaksi niin voi olla vaikeuksia löytää Suomesta töitä. Ala täytyy valita tarkoin, varsinkin toisella kierroksella.

Jos työtön päättää lähteä opiskelemaan toista alaa, niin neuvotaanko työkkärissä yhtään, mihin alalle kannattaisi kouluttautua ja mihin ei? Hoitoalaa nyt tyrkytetään naisille aina, mutta muita aloja koskien.

Ei ole kankaanpainatusala vaan talouhallinto: palkanlaskenta, kirjanpito, tilinpäätös ja laskutuksen siis merkonomin koulutus. Töihin Ei pääse Ei edes haastatteluun: on haettu. Ja suomessa työntekijäpula p....a puhetta.

Työtön kirjoitti:

Ei ole kankaanpainatusala vaan talouhallinto: palkanlaskenta, kirjanpito, tilinpäätös ja laskutuksen siis merkonomin koulutus. Töihin Ei pääse Ei edes haastatteluun: on haettu. Ja suomessa työntekijäpula p....a puhetta.

No se nyt on tiedetty jo ainakin viimeiset 20 vuotta, että merkonomin koulutus on aivan turha. Ei ole enää mitään sihteerin paikkoja olemassakaan ja amiskoulutus nyt vaan ei riitä taloushallintoon.

Olen aikuisiällä opiskellut kolme ammattitutkintoa ja nyt lähemmäs viisikymppisenä opiskelen AMK:ssa. Enää en uskalla opiskella kuin "varmasti" työllistäviä aloja, eli lähinnä sotealaa koska työpaikan vaihtaminen ja varsinkin alan vaihtaminen on kokemukseni perusteella todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuisiällä opiskellut kolme ammattitutkintoa ja nyt lähemmäs viisikymppisenä opiskelen AMK:ssa. Enää en uskalla opiskella kuin "varmasti" työllistäviä aloja, eli lähinnä sotealaa koska työpaikan vaihtaminen ja varsinkin alan vaihtaminen on kokemukseni perusteella todella vaikeaa.

Joo se on myös henkisesti vaikeaa. Varsinkin jos on ollut asiantuntijana jossain ja yhtäkkiä oletkin junnu ja täytyy kysellä paljon apua ja neuvoa. Vaatii paljon sopeutumista.

Miksi yhteiskunta kouluttaa ihmisiä alalle josta ei työllisty tai ammattikoulutus on niin surkeeta että ainoa ura on koulusta kortistoon. Tämä pätee aika monelle työvoima pula aloilla jos koulutus ei riitä. No onneksi Puolasta saadaan "päteviä" osaajia HALVALLA.

Itse tavoittelen, että teen töitä tällä alalla mille nyt loppujen lopuksi pääsi työnsyrjään kiinni niin siihen asti että omat lapset lentää pesästä. Oman parisuhteen alkuaika oli hetkittäin stressaavaaa kun haki töitä, odotti tietoa työnhakuprosessista ja taas kasasi itsensä uutta työhakemusta tekemään. Toki samalla tein ns. "yleispäteviä" töitä mitä voi tehdä melkein joka tutkinnolla eli olin kaupan alalla ja tuotannollisissa töissä teollisuudessa.

Tekninen osaaminen ja oppiminen näiltä muilta aloilta toi sen ammattitaitoisen varmuuden tietojärjestelmistä. Toki kävin täydennyskoulutusta ammattikorkeassa yhden vuoden työn ohessa mikä riitti vakuuttamaan minut työnhakijana sitten yhdelle oman alan työnantajista (hyvät arvosanat ja oikeasti hyödyllinen tutkinnon päättötyö).

Kyllästyin yli 40- vuotiaana kaupan osa- aikatöihin ja huonoon toimeentuloon. Lähdin opiskelemaan vanhustyötä. Ja kaikkihan tietää, että töitä sillä alalla riittää, liiaksikin. En ihan niin paljoa halunnut, mutta elintaso on noussut. Olen ostanut autoni uutena ja kohta on asunto maksettu.

Yksineläjänä olen ylpeä saavutuksistani, vaikka kovaa työtä ja paljon kieltäymyksiä se on vaatinut. Elämä ei ole ollut leveää, kuten se saattaisi kahden palkansaajan taloudessa olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos työtön päättää lähteä opiskelemaan toista alaa, niin neuvotaanko työkkärissä yhtään, mihin alalle kannattaisi kouluttautua ja mihin ei? Hoitoalaa nyt tyrkytetään naisille aina, mutta muita aloja koskien.

Hoitoalalla on paljon eri variaatioita ja taatusti töitä, joten en vieroksuisi sitä. Jos töitä haluaa tehdä, niin miksipä ei? Parempi se on kuin olla kortistossa.

Sitäpaitsi ei se kouluttautuminenkaan aina takaa työpaikkaa. Hyvin paljon riippuu ihmisen persoonasta työllistyykö vai ei. Jos antaa päälle päin passiivisen tai innottoman kuvan, voi työpaikka olla kiven alla.

Oma mielipiteeni on, että työhön kuin työhön tarttuva tekee paremman vaikutuksen kuin ihminen, joka vain opiskelee tutkinnon toisensa jälkeen. Ei niillä tuoda leipää pöytään. Ehtiikö elämänsä aikana niin paljoa enää tekemäänkään, että saisi opintonsa kuitattua?