Mua harmittaa, kun jotkut äidit postailee someen siitä, kuinka rankkaa on kun lasten isä on matkoilla
Harmittaa siksi, että olen yh, ja minulle tuo on jatkuva olomuoto. itse en edes kehtaa koskaan valittaa mistä , koska, eiketään kuitenkaan kiinnostaisi yh-äidin väsymys tms.
😞
Kommentit (63)
Muistan tuon tunteen, kun olin yh. Pihapiirissä oli perhe, jossa isä teki 3 vuorotyötä. Perheen äiti valitti olotilaansa ja vertasi tilannettaan yksinhuoltajuuteen. Itkua niellen kerroin, että hänellä sentään on ketä odottaa kotiin. Loppui valitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein surkuhupaisimpia on nämä viikko-viikko "yh"- äidit. Joka toinen viikko pelkkää lomaa ja sitten ollaan niin sankareita kun yh:na hoidetaan omaa viikkoa.
Ap! Kun perheessä on 2 vanhempaa, on menot ja arkirutiinit rakentuneet sen mukaan. Lasten harrastukset ovat ehkä kauempana tai niitä saattaa olla enemmän kun kiusaaminen jakautuu kahdelle. Päiväkotikun on ehkä sen toisen työmatkan varrella, hakuajat päiväkodista voi olla sumplittu toisen työvuorojen mukaan, ajokortti vain toisella ja silti julkinen ei kulje läheltä jne. Pakka on raskas hoitaa yhtäkkiä yksin kun kaikki vaatii uudelleen järjestelyä. Lasten rutiinit muuttuu, hekin ovat usein levottomampia.
Yh rakentaa alunperinkin arkensa niin, että kaikki pyörii oman aikataulun ja yhden ihmisen ehtimisen ja jaksamisen ympärillä.
Mitä mä just luin? Eikö siihen kumppanin matkaan voi varautua ja ennakoida sitä? Ihan samalla tavalla yh-äitikin toimii
Varautua miten? Anomalla tilapäisesti paikkaa päiväkodista, joka ei ole miehen työmatkan varrella täysin eri suunnassa omaan työhöni nähden? Lopettamalla lasten harrastukset? Jättämällä lasten kisat väliin? Hankkimalla näitä hetkiä varten ajokortin, vaikka muuten ei tarvittaisi? Sen jälkeen vuokraamalla auton vai ehdotatko, että pari viikkoa mennään taksilla joka paikkaan?
Ymmärrätkö, että se ydinperheen ruuhkavuosiarki on rakennettu sen varaan, että hommat jaetaan puoliksi? Yksi ihminen ei voi revetä kahden ihmisen hommiin. Ei yh tee kahden ihmisen töitä myöskään, vaan arki on pelkistetty ja mitoitettu jo valmiiksi sellaiseksi, että se on yhdelle sopiva ja selvittävissä.
Tottakai siihen matkaan varaudutaan käymällä kaupassa ja sopimalla kimppakyytejä jos mahdollista. Aika harvoin on.
"Ei yh tee kahden ihmisen töitä myöskään, vaan arki on pelkistetty ja mitoitettu jo valmiiksi sellaiseksi, että se on yhdelle sopiva ja selvittävissä."
Ööh, kuinka paljon luulet, että sitä arkea voi sovittaa? Päiväkoti-ikäiset on vietävä hoitoon ja haettava sieltä ihan joka päivä ja ruuanlaiton, siivouksen ja muiden koti- ja metatöiden määrä on ihan sama kuin ydinperheessäkin. Harrastuksia voi ehkä yh:n lapsella olla vähän vähemmän, ne kun eivät ole pakollisia (eikä yh:lla usein ole niihin kauheasti rahaakaan), mutta se kaikki muu, joka lapsiperhearjesta ylipäätään raskasta tekee, on kyllä tehtävä yh-perheessäkin. Eli se yh ihan tosiaan hoitaa kahden ihmisen hommat yksin. Haloo.
Niille, jotka vähättelevät yhteishuoltajien väsymystä: viikko-viikossa toki aikuinen saa hyvin omaa aikaa, mutta suurin osa yhteishuoltajuuksista kyllä Suomessa toteutuu niin, että lapset ovat valtaosan ajasta äidillä. Jännä, että teidän lähipiirissä kaikki ovat viikko-viikkosysteemissä.
Mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja kaksi kertaa kuussa 3 päivää omaa aikaa. Ja kyllä, tämä on raskasta. Toki ne pari viikonloppua ovat ihania, mutta niihin kasautuu aivan kaikki sellainen, mitä ei lasten kanssa voi hoitaa, siis joka ikinen lääkäri- tai kampaajakäynti jne., ystäviä pitäisi ehtiä nähdä jne. Ne muutamat vapaat menee aika tiukkaan tahtiin, kun niiden aikana pitää hoitaa sitä sun tätä ja samalla pitää aina nukkua pois 2 viikon univelat.
Ja siinä välissä olen 24 vrk täysin yksin lasten kanssa. 24 päivää, kun en yhtenäkään aamuna tai iltana tee muuta kuin juoksen päiväkodille, töihin ja suoraan töistä päiväkodille ja sieltä kotiin laitattamaan ruokaa, pyykkiä ym. 24 päivää kaikki kotityöt yksin, 24 päivää joina ei pääse edes suihkuun rauhassa ennen yhdeksää, tai saa nukkua yhtään yötä kokonaan (pienempi on niin pieni, että herättelee vielä öisin). Tai levätä jos on sairas. Kaikki mahdolliset lasten lääkärit, neuvolat, päiväkodin tilaisuudet ym. hoidetaan työajalla ja tunnit tehdään pois yöllä kun lapset nukkuu, koska ne illat olen aina yksin lasten kanssa eikä noin pienten vilkkaiden tyyppien kanssa oikein etätyö onnistu. Ja sinä samana iltana kun olen tehnyt töitä myöhään, herään vielä lopputuntienkin aikana paristi lapsen kanssa.
Pärjätään ja arki helpottuu kun lapset kasvaa, mutta ei tätä nyt kuitenkaan kannata kadehtia. Ydinperheessä pääset kuitenkin joka toinen päivä suihkuun rauhassa, voit varmasti käydä parina iltana joka viikko harrastamassa ja viikonloppuna näkemässä ystäviä ja sen lisäksi pääset lääkäriin, kampaajalle tai muille asioille rauhassa. Saat nukkua ainakin sen joka toisen yön kunnolla ja jos töissä jostain syystä menee myöhään, puolisosi tuskin pakottaa sinua vielä hoitamaan yöheräilyt samana yönä. Jos olet sairas, puolisosi varmaan niinä päivänä hakee ja vie lapset ja hoitaa kotityöt. Kahden ihmisen tuloilla voitte ostaa vaikka pari kertaa kuussa lastenhoitoa, jos kaipaatte kahdenkeskistä aikaa (ei se yksi puoliso lisää kuluja niin paljon, etteikö rahatilanteenne olisi merkittävästi yksihuoltajia, siis anteeksi YHTEISHUOLTAJIA parempi).
Itse sanoisin, että valittakoot kaikki mistä haluavat. Mutta jos aletaan miettiä mikä valitus on enemmän tai vähemmän oikeutettua, niin ydinperheellisten valitus ja yh-vanhempien oman ajan kahdehtiminen olisi kyllä minulla lakkautettavien listalla.
Haha, juuri tämä. Mä pyöritän lasten arjen yksin (näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu). Ihan samaa mieltä, että jos on reissuja vaativa työ, niin pitää olla rutiinit siten, että homma toimii, vaikka toinen on työmatkalla. Kyllä se munkin exä jotenkin selviää, kun mä lähden työmatkalle ja hän poikkeuksellisesti pitää lapsia arkena. Jos minä pystyn pyörittämään sen yksin, ei luulisi olevan mahdottomuus kellekään muullekaan.
Ja tosiaan, mahdolliset työmatkat selviää kyllä jo rekrytointivaiheessa, että ei pitäisi tulla yllätyksenä, vaan arki rakennetaan siten, että se työmatkankin aikana toimii. Ei voi olla niin avuton.