Mistä saatte voimaa kestää hirveää tilannetta töissä?

Kestät hyväksymällä sellaiset asiat, joille et itse voi mitään - ja tekemällä itse sen minkä voit tilanteesi parantamiseksi.

Guuglaa quiet quitting. On ihan ilmiö tuolla rapakon toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Guuglaa quiet quitting. On ihan ilmiö tuolla rapakon toisella puolella.

Tai Quiet firing

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Uudella työntekijällä oli selkeästi visio omasta roolistaan työpaikallani ja siihen kuului minun työtehtäviäni. Pikkuhiljaa vastuullani olleita töitä siirrettiinkin hänelle milloin milläkin syyllä. Hän on kunnianhimoinen, hyvä puhumaan ja ottamaan tilaa ja huomiota itselleen. Nyt itseltäni on mennyt motivaatio tehdä jäljelle jääneitä töitä tai kehittää mitään, ilmestyn vain paikalle mutta teen minimin jos sitäkään. En tiedä kauan jaksan.

Sillä, että en ole riippvainen työpaikasta. Elintasoni on valmiiksi niin alhainen etten joudu ahdinkoon vaikka irtisanoutuisin tai jäisin vaikka vuorotteluvapaalle. Kaikista ahdistavinta on olla epätoivoisen riippuvainen jostain kauheasta työpaikasta.

Jos johtokin on vähintään löpsykkä, niin kannattaa jatkaa vain sen toisen paikan etsimistä. Riippuu niin porukasta, onko laadukas työpaikka. Ehkä tuollakin tosin avautuu sinulle jotain toista tehtävää, jos se noin helposti käy...

Käy puhumassa pomolle että tilanne harmittaa sua ja ei ole motia enää.

Vierailija kirjoitti:

Jos johtokin on vähintään löpsykkä, niin kannattaa jatkaa vain sen toisen paikan etsimistä. Riippuu niin porukasta, onko laadukas työpaikka. Ehkä tuollakin tosin avautuu sinulle jotain toista tehtävää, jos se noin helposti käy...

Tää, ihan tuurista kii millaista porukkaa on. Paljon riippuu myös esimiehistä, kaikenlaista on tullut nähtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Käy puhumassa pomolle että tilanne harmittaa sua ja ei ole motia enää.

Lähiesimiehelle ja koko yksikön johtajalle on ihan selvää, että en ole tyytyväinen. Kysymyksessä on sellaiset keski-ikäiset mammat, joilla on tapana hoitaa asiat lohduttamalla ja lässyttämällä kuin pienelle koiranpennulle. Heille tämä on vain väärinkäsitys, koska ovat niin kovin kovin tyytyväisiä minuun. Täällä ei ole ammattijohtamisen kulttuuri vaan esimiehet on nostettu rivistä. Mitään ei ole sitä reittiä tehtävissä. Myöskään mitään työsuojeluun liittyvää juttua en tästä halua, koska kuitenkin tarkoitukseni on vaihtaa maisemaa. 

Lähinnä ongelma on nyt se, miten voisin auttaa itse itseäni selviytymään ja jaksamaan siihen saakka, että löytyy uusi paikka. Siihen näyttäisi menevän enemmän aikaa kuin luulin...Tavallaan tilanne on ok, koska saan olla täysin rauhassa ja työmääräni nyt on pieni. En vaan osaa ottaa tästä iloa irti, koska olen niin pettynyt ja työstäni on lohjennut kiinnostava osa pois. 

Miten saisin itseni henkisesti nostettua sellaiseen I will Survive- fiilikseen?

Saan voimaa kun huomaan, että laksatiivi vaikuttaa tai kun kinkkusämpylä uppoaa sen kitusiin vaikka olen hieronut sitä persvakooni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Uudella työntekijällä oli selkeästi visio omasta roolistaan työpaikallani ja siihen kuului minun työtehtäviäni. Pikkuhiljaa vastuullani olleita töitä siirrettiinkin hänelle milloin milläkin syyllä. Hän on kunnianhimoinen, hyvä puhumaan ja ottamaan tilaa ja huomiota itselleen. Nyt itseltäni on mennyt motivaatio tehdä jäljelle jääneitä töitä tai kehittää mitään, ilmestyn vain paikalle mutta teen minimin jos sitäkään. En tiedä kauan jaksan.

Tämä oli juuri se, mitä minulle tapahtui. En osannut varoa  enkä varautua yhtään. Tämä ihminen tietää, mitä haluaa ja on kova "auttelemaan" muita eli käytännössä vei läpi epävirallisen organisaatiouudistuksen. Hän jäi myös kiinni siitä, että puhui täyttä paskaa ja valehteli, mutta jotenkin sekin meni hyväntahtoisen höyryämisen piikkiin. Olen ihan ihmeissäni, koska mulla ei oikeasti ole enää mun töitä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Uudella työntekijällä oli selkeästi visio omasta roolistaan työpaikallani ja siihen kuului minun työtehtäviäni. Pikkuhiljaa vastuullani olleita töitä siirrettiinkin hänelle milloin milläkin syyllä. Hän on kunnianhimoinen, hyvä puhumaan ja ottamaan tilaa ja huomiota itselleen. Nyt itseltäni on mennyt motivaatio tehdä jäljelle jääneitä töitä tai kehittää mitään, ilmestyn vain paikalle mutta teen minimin jos sitäkään. En tiedä kauan jaksan.

Mikä sun suunnitelma on? Oletko lähdössä?

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Uudella työntekijällä oli selkeästi visio omasta roolistaan työpaikallani ja siihen kuului minun työtehtäviäni. Pikkuhiljaa vastuullani olleita töitä siirrettiinkin hänelle milloin milläkin syyllä. Hän on kunnianhimoinen, hyvä puhumaan ja ottamaan tilaa ja huomiota itselleen. Nyt itseltäni on mennyt motivaatio tehdä jäljelle jääneitä töitä tai kehittää mitään, ilmestyn vain paikalle mutta teen minimin jos sitäkään. En tiedä kauan jaksan.

 

Tämä oli juuri se, mitä minulle tapahtui. En osannut varoa  enkä varautua yhtään. Tämä ihminen tietää, mitä haluaa ja on kova "auttelemaan" muita eli käytännössä vei läpi epävirallisen organisaatiouudistuksen. Hän jäi myös kiinni siitä, että puhui täyttä paskaa ja valehteli, mutta jotenkin sekin meni hyväntahtoisen höyryämisen piikkiin. Olen ihan ihmeissäni, koska mulla e

Minultakin vietiin työtehtävät yhdelle nuorelle aivan varoittamatta. Tyyppi sitten irtisanoutui lyhyellä varoitusajalla kiipien seuraavaan työpaikkaan.