Millaisia teidän kaverit on? Olisi kysymys onko mitä minulle tapahtuu normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Ovat huonostikäyttäytyviä ja tämän perusteella aika ikävän kuulosia ihmisiä, ei sinun seksielämäsi tai parisuhdetilanne kuulu heille mitenkään vaikka itse kertoisivat avoimesti. Ei kannata ottaa itseensä, mutta voit yrittää sanoa heille saman ja vetää rajat. Oletteko vielä nuoria? Koska ainakaan vanhemmiten ei tuollaiset jutut juuri muita kiinnosta.

Vähän ohi aiheen, mutta mä en tajua tätä "älä ota itseesi/toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" mentaliteettia. Se kun on ihmismielelle MAHDOTONTA. Meillä kaikilla on tunteet. On idioottimaista neuvoa toista olemaan tuntematta tunteitaan. Jos joku tuntuu pahalta niin se nyt sitten tuntuu pahalta. Tunteita voi käsitellä, niiden sivuuttaminen tai piiloon painaminen on vihonviimeinen karhunpalvelus omalle hyvinvoinnille.

Mitenköhän puhuvat susta selän takana. Veikkaan että pelkkää paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli parikymppisenä niin dominoivia opiskelukavereita että päätin luopua ko. hyvän alan opiskelusta. Eivät he seurusteluasioihin puuttuneet mutta mikä tahansa pakottaminen on paha.

Siis mitä?!! Miten epäkypsä pitää olla että luopuu opiskelusta sen takia, millaisia ihmisiä kursseilla käy?? Haloo.

Mun kokemuksen mukaan toi on ihan tavallista, tai sitten tunnen pelkkiä törppöjä. :D Mutta ihmisillä on tapana kuvitella, että heidän oma elämäntapansa on ainoa oikea ja kaikki tietenkin haluaa elää samalla tavalla. Suomeksi sanottuna he säälivät sua ja pitävät itseään huonompana, koska et ole parisuhteessa tai edes deittaile.

Oma ratkaisuni on ollut jättäytyä näiden ihmisten porukoista pois, mutta nyt olen sitten yksin. Ehkä voisit ensin yrittää sanoa, että ei kiinnosta deittailu antakaa olla. En rupeaisi edes selittämään syitä. Jos ei tuolla mene perille niin adios. Näin tein itse.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan toi on ihan tavallista, tai sitten tunnen pelkkiä törppöjä. :D Mutta ihmisillä on tapana kuvitella, että heidän oma elämäntapansa on ainoa oikea ja kaikki tietenkin haluaa elää samalla tavalla. Suomeksi sanottuna he säälivät sua ja pitävät itseään huonompana, koska et ole parisuhteessa tai edes deittaile.

Oma ratkaisuni on ollut jättäytyä näiden ihmisten porukoista pois, mutta nyt olen sitten yksin. Ehkä voisit ensin yrittää sanoa, että ei kiinnosta deittailu antakaa olla. En rupeaisi edes selittämään syitä. Jos ei tuolla mene perille niin adios. Näin tein itse.

Paljon hyviä kommentteja, mutta täytyy sanoa että tämä on valitettavasti varmasti lähinnä totuutta.

Sama mulla ollut teinistä saakka: kaverit yrittää muuttaa pukeutumistani, vapaa-ajanviettoani, työuraani, painoani, lastenhoitoa, kaikkea mahdollista. Jotkut on olleet niin painostavia puuttumisessaan että on ollut pakko lopettaa painostavaksi käynyt kaveruus. Eniten viihdyn niiden seurassa jotka eivät arvostele minua ja valintojani. Olen ollut sekä hiljainen että lihava että osa-aikatöissä. Nämä ovat ihmisille punaisia vaatteita koska eihän sellainen nyt vaan saa olla! Sinkkuus myös selvästi yksi tälläinen ihmisiä ärsyttävä juttu.

Yleensä läheisten ystävien kanssa pystyy puhumaan tuollaisiakin asioita.

Itse olen kertonut että olen aseksuaali. Eipä tule mitään tyrkyttelyjä.

Vaikea sanoa näillä tiedoilla.

Eihän tuo mitä kaverit tekee ole varmasti kivaa sinusta. Mutta ei välttämättä mitenkään pahantahtoista.

Tietävätkö kaverit varmasti miltä sinusta tuntuu?

Onko seksistä puhuminen muuten yleistä porukassa?

Onko muilta osin samanlaisia keskusteluja? Jos vaikka puhuttaisiin asiasta johon voit osallistua esim. ruuanlaitto, olisiko kysymykset samantyylisiä? Koska asia on sinulle arka, otat heidän mielestä tavalliset puheet raskaammin vai aletaanko oikeasti ilkeilemään?

Omassa porukassa ei ole minusta ilkeilyä, mutta on itsellekin käynyt niin, että on puhuttu minulle vaikeasta asiasta ja tullut ikävä olo. Toki sitten kun jonkun ajan päästä mainitsin asiasta, niin moni pahoitteli käytöstään. Vaikka nyt katseltuna heidän käytös oli ihan tavallista, eivät voineet mistään tietää,että asia on minulle hankala.

Mutta jos olet sanonut, ettet halua jostain asiasta puhua, niin kyllä kavereiden pitäisi sitä kunnioittaa.

Kaverisi kuulostavat aika rajattomilta. Seksistä puhuttaessa pitää olla tarkka, että molemmat ovat keskustelussa samalla aaltopituudella eikä toista painosteta tai kerrota liikaa.

Minulla oli nuorempana kaveri, jolle minun seksielämäni tai sen puute oli hirveän polttava ja tärkeä puheenaihe. Kaverini puhui kokemattomuudestani tosi rumasti, vaikka oikeastihan asia ei ollut hänelle mitenkään kuulunut. Päädyin siis ekaan suhteeseen, kun oli lähes 20-vuotias. En mielestäni ollut mitenkään erityisen vanha, ei vaan kiinnostanut aiemmin eikä ollut ketään sopivaa.