Lue keskustelun säännöt.
Olen jo 66-vuotias eikä minulla ole miään tekemistä enää elämässäni
03.03.2023 |
Asun 3. kerroksessa eikä sekään auta, jos hyppäisi. Rakastan lapsiani ja heidän lapsiaan. Eivät kuitenkaan käyneet edes viime jouluna. Koristelin kuusen ja ostin lahjoja.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin juuri 50v ja olotila on ihan sama. Mihin minua enää tarvitaan?
No mitä olet itse tehnyt olotilasi parantamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä joku kiittänyt mistään kommenteista koskaan? Minä olen oppinut kiittämään itseäni jos olen tosissani yrittänyt auttaa. Joskus menee ihon alle kaikki ja alkaa vituttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku kiittänyt mistään kommenteista koskaan? Minä olen oppinut kiittämään itseäni jos olen tosissani yrittänyt auttaa. Joskus menee ihon alle kaikki ja alkaa vituttamaan.
Kyllä on kiitetty. Toisinaan käy vaan näin, että ap hiljenee täysin.
Kävely ulkona aina masentuneen mielen piristää. Jos jää sisälle istumaan ja miettimään ei se varmaan auta tilannetta. Käy vaikka kirjastossa lueskelemassa lehtiä, mene juomaan hyvät viinerikahvit. Jos asut kaupungissa istu junaan ja pistäydy jossakin missä voit jutella vaikka tuntemattoman kanssa. Mene kampaajalle, hierojalle ja.n.e. Kaupunkeihin ja maaseudulle pitäisi perustaa kerhoja, jonne voit mennä sellaisena kuin olet. Siis Hyvän Mielen Kerho. Ilman kyräilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin että otan jonkun järjestön kautta yhteyttä ja saan itselleni jonkun kummilapsen jonka kanssa kävisin vaikka elokuvissa tai tapaisin muuten muutamia kertoja kuukaudessa.
Siis sellainen perhe joka tarvitsee tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin juuri 50v ja olotila on ihan sama. Mihin minua enää tarvitaan?
Oletko poissa työelämästä vai mistä tuo tarpeettomuuden tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala treenaan kroppa uuteen kuosiin. Keskity ja panosta itseesi. Kun kunto kohoaa ja lihasmassaa pystyy kasvattamaan 6-kymmpisenäkin vaikka vaatii vähän enemmän harjoitusta mutta silti. Käännä katse omaan napaan laita ittes kuntoon. Siinä ei ole muuta vaikeaa, kuin aloittaminen!
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin juuri 50v ja olotila on ihan sama. Mihin minua enää tarvitaan?
Riippuu varmaan missä päin maata asuu, mutta ainakin isommissa kaupungeissa on vaikka minkälaista tarvetta vapaaehtoisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku kiittänyt mistään kommenteista koskaan? Minä olen oppinut kiittämään itseäni jos olen tosissani yrittänyt auttaa. Joskus menee ihon alle kaikki ja alkaa vituttamaan.
Kyllä on kiitetty. Toisinaan käy vaan näin, että ap hiljenee täysin.
Ja se, että toiset yrittävät ehdotella ap:lle tosissaan asioita, niin tuntuu tosiaan turhauttavalta, jos ap ei edes vastaa.
Useinhan on niin, ettei tosissaan näe mitään valonpilkahduksia elämässä ja jos lapset ovat tuottaneet pettymyksen, niin ymmärrän kyllä tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin juuri 50v ja olotila on ihan sama. Mihin minua enää tarvitaan?
Olen yli 6-kymppinen en ole koskaan elämässäni ajatellut, että mua tarvittais johonkin.
Olen ajatellut aina sitä, mitä itse tarvitsen ja sitä kautta olen voinut antaa jotain muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tämä yli kuusikymppisten elämä aika turhaa on. Ollaan rumia ja vanhenevia, lisääntymään kelvottomia ja aika mitättömiä. Jäitä poltelleasa tässä.
Kirkonkello kirjoitti:
Kävely ulkona aina masentuneen mielen piristää. Jos jää sisälle istumaan ja miettimään ei se varmaan auta tilannetta. Käy vaikka kirjastossa lueskelemassa lehtiä, mene juomaan hyvät viinerikahvit. Jos asut kaupungissa istu junaan ja pistäydy jossakin missä voit jutella vaikka tuntemattoman kanssa. Mene kampaajalle, hierojalle ja.n.e. Kaupunkeihin ja maaseudulle pitäisi perustaa kerhoja, jonne voit mennä sellaisena kuin olet. Siis Hyvän Mielen Kerho. Ilman kyräilyjä.
No ainakin Helsingissä on kaupungin palvelukeskuksia, joihin voi mennä harrastamaan matalalla kynnyksellä. Ja toiminta on ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustele, ryhdy varamummiksi jonkun muun lapselle, tee hyväntekeväisyyttä, lähde metsään kävelemään, opiskele tutkinto, hanki koira...
Onhan niitä korkeampiakin taloja, vaikka oma talo olisi vain kolmikerroksinen. Sikäli siihen on turha vedota.
Suoraan sanottuna itsesäälivuodatus.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tämä yli kuusikymppisten elämä aika turhaa on. Ollaan rumia ja vanhenevia, lisääntymään kelvottomia ja aika mitättömiä. Jäitä poltelleasa tässä.
No niin just :(, olipa ankea kommentti.
Itse olen 72 v ja en tunne itseäni mitättömäksi. Nytkin yritän teitä "maailman murjomia" piristää oikein tosissani :D
Voi kurjuus, sun lapset eivät todellakaan ansaitse sinua, unohda heidät, älä pidä mitään yhteyttä, rupea varamummiksi jollekin joka arvostaa sinun apuasi. Näitä kiittämättömiä kakaroita riittää. Älä anna penskojesi pilata elämääsi, tee elämästäsi omanlaisesi ja näytä heille ettet ole kerjäämässä heiltä mitään. Tsemppiä sinulle, kyllä sinä löydät vielä uusia tuulia ja saat nauttia elämästäsi täysillä.
Kukaan 66-vuotias ei kirjoita "Anteeksi typo"
Ärsyttäviä tälläiset aloitukset. Rutistaan ja sitten kun ihmiset kommentoi niin ap häipyy kuin pieru saharaan. Ei mitään vastauksia enää. Mikä tämän(kin) aloituksen pointti oli?