Mieheni ei tykkää isästäni
Minua ahdistaa mieheni käytös isäni seurassa, mieheni käyttäytyy ilkeästi isälleni ja olenkin huomannut että isäni välttelee hänen seuraansa tämän vuoksi. Isäni ei ole loukannut miestäni koskaan, päinvastoin yrittänyt auttaa eri asioissa ja pitänyt positiivista ilmapiiriä.
Olen todella ärsyyntynyt, emme voi perheenä vierailla isäni luona koska tunnen syvää häpeää mieheni käytöksestä. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa mutta hän suuttui ja uhkasi jatkossa olla kokonaan puhumatta.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ylipäätään pitäisi olla tekemisissä isäsi kanssa? Sinun sukulaisesihan se on.
Täh? Kenen kanssa mies pärjää, jos ei edes ap:n vanhempien? Onko miehelle muutenkaan todellisia pitkäaikaisia ystäviä ja kohteleeko hän muitakin ihmisiä avoimen vihamielisesti? Haluaako mies omia ap:n itselleen? Hyväksyykö tämä edes ap:n ystäviä? Entä ap:n historia, vaietaanko historiasta täysin?
Itselleni tuollainen olisi todellinen huutomerkki ja en hyväksyisi asiaa. Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan pitäisi unohtaa kaikki.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja anoppini on minulle hyvin tärkeä ihminen. On ollut alusta asti ja on tästä eteenpäinkin. Mieheni on taas isäni kanssa kuin kaksi marjaa ja he tulevat juttuun todella hyvin. Näin sen kuuluu mennä meillä ainakin.
Oletkin hyvästä kodista ja hyvistä lähtökohdista.
Me kaikki ei olla.
Mun oma isä käy väkivaltaisesti kimppuuni jos menen lapsuudenkotiin. Siinä ei auta rakentavat puheet jos sukulainen on agressivinen hullu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestä, olen pohtinut että mistähän tämä saattaa johtua.. onko mies jotenkin kateellinen isästäni kun oma isäsuhteensa oli huono ja hänen isänsä jo edesmennyt.
Sano hänelle, että sinun isäsi ei ole samanlainen kuin hänen isänsä on ollut.
Voi olla, että hän on jäänyt jumiin katkeraan isäsuhteeseensa, eikä ole tullut ajatelleeksi, että joku muu isä voi olla ihan erilainen sekä isänä että ihmisenä yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan mun miehistä ei ole pitänyt isästäni. Isäni on ilkeä, luonnevikainen, väkivaltainen ja aggressiivinen. Joskus se kumppani saattaa olla oikeassa. En ikimaailmassa koskaan valitsisi isääni tai olisi sen puolella.
Keskustelusta saa sen oudon näkemyksen että oma isä on aina ihana ja paras. Joskus onkin muttei aina. Joskus se oma isä on pahin kiusaaja ja kotityranni.
Sinulla on tuollainen isä, mutta entä, jos isäsi olisikin upea ihana ihminen, ymmärtäväinen, auttavainen, kuunteleva, välittävä ja rakastava? Sellainen minun isäni on, on ollut kaikki nämä 48 vuotta ja sama hänestä sanoo myös siskoni pitemmällä kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ylipäätään pitäisi olla tekemisissä isäsi kanssa? Sinun sukulaisesihan se on.
Täh? Kenen kanssa mies pärjää, jos ei edes ap:n vanhempien? Onko miehelle muutenkaan todellisia pitkäaikaisia ystäviä ja kohteleeko hän muitakin ihmisiä avoimen vihamielisesti? Haluaako mies omia ap:n itselleen? Hyväksyykö tämä edes ap:n ystäviä? Entä ap:n historia, vaietaanko historiasta täysin?
Itselleni tuollainen olisi todellinen huutomerkki ja en hyväksyisi asiaa. Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan pitäisi unohtaa kaikki.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja anoppini on minulle hyvin tärkeä ihminen. On ollut alusta asti ja on tästä eteenpäinkin. Mieheni on taas isäni kanssa kuin kaksi marjaa ja he tulevat juttuun todella hyvin. Näin sen kuuluu mennä meillä ainakin.
Oletkin hyvästä kodista ja hyvistä lähtökohdista.
Me kaikki ei olla.
Mun oma isä käy väkivaltaisesti kimppuuni jos menen lapsuudenkotiin. Siinä ei auta rakentavat puheet jos sukulainen on agressivinen hullu.
Sitä tärkeämpää minusta on puhua siitä, minkälaiset perhesuhteet voivat olla kun ne ovat hyvät. Voi sitten itse kukin miettiä, mikä omissa on vikana ettei noin ole. Sellainen tutkiskelu saattaa säästää elämästä vuosia menemästä harakoille, kun ei tarvitse väistellä ongelmia ja selittää niitä pois, sen sijaan että tekisi niille jotain.
Oletko kysynyt mieheltäsi, miksi hän ei pidä isästäsi. Onko isäsi sanonut tai tehnyt jotain ikävää?
Tyypillinen auktoriteettiongelmainen mies. Joko liian ankara oma isä, jota traumaa purkaa muihin vanhempiin miehiin tai sitten avioerolapsi jonka äiti on vieraannuttanut isästään.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen liittymisessä on se paska puoli, että mukana tulee toisen suku siedettäväksi. Siksi en halua uutta parisuhdetta, kun se helvetin rumba on alettava taas alusta.
Sama juttu, kun lapset laittaa perheen. Mukana tulee taas uusi suku siedettäväksi. Ole siinä sitten. Huohhh.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mistä te oikein kaivatte näitä mieslapsia?
Asioissa voi olla monta puolta. Isäsi voi tietäen tai tietämättään pistää miestäsi jotenkin halvalla. Minulla oli hiukan tuollainen kokemus, hiljainen hissukka kun olin enkö ollut koko ajan meuhkaamassa kuten appeni. Aika monasti ihmiset ovat myös perhesidonnaisia ja heille merkitsee oma perhe ja sen menestys paljon enemmän kuin perheeseen tulevien miniöiden/vävyjen menestys - voi olla ankara paikka jos "tulokas" menestyykin paremmin kuin "oma".
Kissa pöydälle. Puhu asiasta sekä miehen, että isäsi kanssa. Ei välttämättä yhtä aikaa. Tee molemmille selväksi että et hyväksy miehen käytöstä ja odotat parempaa. Muuten pysykööt poissa tapaamisista joissa isäsi on.
Entäs jos et ole huomannut oman isäsi käytöstä miestäsi kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos et ole huomannut oman isäsi käytöstä miestäsi kohtaan?
Tämä! Kaikki ei tapahdu välttämättä ap:n silmien alla ja ap:n tietäen.
t. postaaja 17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos et ole huomannut oman isäsi käytöstä miestäsi kohtaan?
Tämä! Kaikki ei tapahdu välttämättä ap:n silmien alla ja ap:n tietäen.
t. postaaja 17
Sori, postaaja 31 eikä 17
Täh? Kenen kanssa mies pärjää, jos ei edes ap:n vanhempien? Onko miehelle muutenkaan todellisia pitkäaikaisia ystäviä ja kohteleeko hän muitakin ihmisiä avoimen vihamielisesti? Haluaako mies omia ap:n itselleen? Hyväksyykö tämä edes ap:n ystäviä? Entä ap:n historia, vaietaanko historiasta täysin?
Itselleni tuollainen olisi todellinen huutomerkki ja en hyväksyisi asiaa. Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan pitäisi unohtaa kaikki.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja anoppini on minulle hyvin tärkeä ihminen. On ollut alusta asti ja on tästä eteenpäinkin. Mieheni on taas isäni kanssa kuin kaksi marjaa ja he tulevat juttuun todella hyvin. Näin sen kuuluu mennä meillä ainakin.