Monella 50+ olisi varaa olla vapaaherrana ilman mitään tukia ja tuloja, jos hyväksyisi -80-90-luvun elintason.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen tilanne on parempi, kun asumiskulut ovat pienet, varsinkin täällä pk-seudulla. Minulla olisi tonni enemmän rahaa kulutettavaksi. 

No muuta ihmeessä pois pk-seudulta, jos edullinen asuminen on sinulle elämässä tärkeintä. Meillä muilla on muut asiat olennaisempi ja siksi maksamme mieluusti asumisesta hieman enemmän. 

Joku oli tosiaan eri lailla ennen, oletan että se oli vanhempien rahallinen tuki. Sitä omat vanhemmat sai valtavasti:ä ja minä en lainkaan.

Duunarivanhemmilla pienipalkkaiset työt ja silti iso OKT, kaksi mökkiä, sijoitusasunto, metsää.

Minä hyväpalkkainen akateeminen ja mulla ei ole 47v iässä edes Ok-taloa saat mökkiä. Koko akan olen töissä ollut ja tenhyt ns kaiken kuten pitää, mutta ei vaan jää palkasta mahdollisuutta hankkia noita.

Omat vanhemmat sai ne vanhempiensa avulla ja tuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän jäi epäselväksi, miksi he tekisivät noin. Melko ankeaa nimittäin olisi laskeskella kuolinpäivää ja sitä, miten pitkään rahat riittävät.

Jos on elänyt vaikka 55-vuotiaaksi, niin lienee aika vahva käsitys kuinka paljon rahaa menee siihen elämäntapaan, joka täyttää omat kriteerit hyvälle elämälle. Sitten voi laskea samalla kaavalla kaikki tulevat menot esim n. 70-75 vuotiaaksi. Luulen, että moni kun ynnää tulevat palkat, eläkkeet ja menot, niin jää äkkiä se asunnonhinnan verran plussalle. Eli jos työstään tykkää ja haluaa jättää jälkikasvulle (eli vauraille 5-kymppisille pesämunan, niin sitten töitä hamaan tappiin, tietenkin. Jos on muita tavoitteita, niin kannattaa laskea missä kohtaa mikäkin on mahdollista. Siitä tämä aloitus vähän provokatiivisella otsikolla. Olen itsekin kyllä budjetoinut netin ja älypuhelimen, mutta mökit, autot, veneet jne olen vaihtanut useampaan etelänmatkaan vuosittain. Ja vapaaherrana oloon.

Jokseenkin heikoilla kantimilla hahmotuskyky, jos kuvittelee, että muutaman kympin netti on jollain tasolla olennainen kulu, kun mietitään vapaaherrana elämistä. 

Ehkä se on mökit, autot, veneet -kohta. Olen painanut aikanaan itse niin paljon töitä niitä maksaakseni, etten jaksanut niillä sitten juuri leikkiä. Toisaalta oli pakko/stressi niitä sitten käyttää, kun oli kerran hankittu. Joku on sanonut: "Tavarat jotka omistat, omistavat sinut" Huomasin pätevän itseni kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä puhut? -80-90 luvulla elintaso oli parempi, siis huomattavasti parempi.

Niin, rahat ei mennyt nettiyhteyksiin, suoratoistoihin eikä uusiin puhelimiin ja tietokoneisiin joka vuosi

Onko sulle joku parinkympin suoratoisto tai nettiyhteys ja parin satasen tietokone tai puhelin vaikka 5-3v välein iso menoerä?

Ennen oli myös kaikki halpaa.

Muistan että vanhemmat rakensi ok-talon ja kustannus oli 300 000 MARKKAA. Nyt ei saa mitään okt:ta alke 300 000 Euron.

80-90-luvulla mun vanhemmillani oli kouluikäiset lapset, ihan tavallista alempia toimihenkilöitä/duunareita. Ei perintöjä tms. Meillä oli parhaimmillaan aika uusi omakotitalo, uusi mökki, asuntovaunu ja kaksi autoa. Lapsetkin harrastettiin kohtalaisen kalliisti.

Että tuohonko pitäisi nyt "palata"? Meillä on korkeammin koulutettuina vanha kerrostaloasunto, johon tulee pian kalliit peruskorjaukset ja yksi vanha auto. Lapsilla edullisemmat harrastukset kuin meillä oli lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä puhut? -80-90 luvulla elintaso oli parempi, siis huomattavasti parempi.

Nyt sitten perustelut tiskiin! Olen elänyt jo tuolloin aikuisena ja totean, että valehtelet. Esim. talon rakennukseen pankkilaina oli kaikilla yli 10 %, joillakin jopa 20 %.

Elintaso kattaa muutakin kuin pankkilainan. Kun mietit esim. ruuan hintaa, voit aika helposti hahmottaa, miksi se elintaso oli huomattavasti korkeampi. 

Ihan viime aikoina ruoan hinta on noussut, mutta ennen kotitaloudet käyttivät huomattavasti suuremman osuuden tuloistaan ruokaan. Vuodesta 1981 vuoteen 2017 ruuan reaalihinta oli laskenut Suomessa 21 ja Ruotsissa 7 prosenttia.

Ruoka oli halvimmillaan vuonna 2019, mutta siinä on tunnetusti tapahtunut nyt käänne. Sitä ennen ruoan osuus kulutusmenoista oli ollut laskusuunnassa niin kauan kuin Tilastokeskus on asiaa selvittänyt eli lähes 50 vuotta. Ruoan osuus oli 1980-luvun puoliväliin saakka yli 20 prosenttia. Ei se vielä ole läheskään sitä, vaikka tosi halvan ruoan aika onkin ohi.

Mitä tarkoitat 80-90-luvun elintasolla? Tarkoittaa varmasti monille aika eri asioita.

Itse olin tuolloin lapsi ja nuori, ja perheemme oli hyvin vähävarainen. Niin oli myös suurin osa muista ihmisistä lähiössämme, mutta pienet resurssit kompensoituivat silloin yhteisöllisyydellä ja talkooasenteella. Kaikki hoidettiin talkoilla ja naapuriavulla: remontit, muutot, lastenvahdit, lasten harrastukset. Kaikki aikuiset tekivät paljon vapaaehtoistöitä, retkiä järjestettiin ja lasten ja nuorten harrastuksia ylläpidettiin. 

Ketjussa aiemmin mainitut laskettelut, etelänmatkat, monet autot ja omakotitalot olivat hyvin kaukaisia asioita. Ei niitä kyllä osannut kaivatakaan, kun ei kenelläkään muullakaan ollut ja elämä oli hyvin paikallista.

Lomanvietto tarkoitti melkein kaikille mökkeilyä. Mökkeilyyn ei tarvinnut autoa, koska syrjäseuduillakin kulki julkinen liikenne ja kauppa-autokin kävi joka lauantai melko lähellä. Mökkeilyn olosuhteet olivat kyllä huomattavasti alkeellisempia kuin tänä päivänä: ruoka yksinkertaista, juoma keskiolutta ja kotiviiniä, vieraat majoitettiin telttaan tai patjalla lattialle. Ja tämä oli kaikille ihan OK.

Ei tätä kyllä nykypäivään pysty soveltamaan. Vaikka kuinka palaisi 80-90-luvun pienituloisen elämäntapoihin, ei elämä olisi enää samanlaista. Yhteiskunta ympärillä on muuttunut liian paljon ja yleinen elintaso noussut. Samoihin elämyksiin ja elämänlaatuun tarvitaan nykyään rahaa. Lapsuuteni puuhakkaat, pienituloiset aikuiset ovat tänä päivänä vakavaraisia ja keskiluokkaisia 60-75-vuotiaita. Luulen, että tämän päivän pienituloiset elävät aivan eri lailla, eikä varmaankaan enää samanlaista tulevaisuususkoon perustuvaa tarmokkuutta ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo tulin tätä ajankuluksi tänne ihmettelemään, kun aika vähän tämäntyyppisiä ratkaisuja. Moni vetää päätyyn asti töissä, vaikka stressi kova ja rentoutuminenkin vaikuttaa usein pakonomaiselta suorittamiselta rahaa vaativilla tavoilla.

Minä jatkoin töissä 4 vuotta yli alimman eläkeiän. Tuon neljä vuotta nostin osa-aikaeläkettä palkan lisäksi ja pystyin elämään paljon täyspainoisemmin koska rahaa oli reilusti käytössä. Nyt olen ollut vuoden eläkkeellä, enkä kadu sitä että jatkoin noin pitkään työssä, onhan eläkekin parempi. Pidin myös työstäni, siellä oli mukavat työkaverit ja elämä oli antoisampaa kuin nyt eläkeläisenä kotona keinutellessa. Enkä katuisi elämättä jääneitä eläkepäiviä vaikka huomenna kuolisin. Itse asiassa tietoisuuteni päättyisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Listalle voisi lisätä asumisen jossain skuttassa. Jos ei ole pakko asua pääkaupunkiseudulla, rahaa jää melkein mihin vain. Matkusteluunkin. 

Mahtava idea! Sinne vaan pois palvelujen ääreltä, kun ikä alkaa lähestyä sitä vaihetta, jolloin esim. terveyspalveluja tarvitaan eniten. Oliko muita hyviä ideoita? :D

Maaseudulla on parempi julkinen terveydenhoito kuin pääkaupunkiseudulla. Sekä terveysasemalle että päivystykseen pääsee tarvittaessa ja muutamalla alueella on jopa eläkeikäisille terveystarkastuksia. Pääkaupunkiseudulla ei ole mitään noista, mutta omalla rahalla maksettavaa yksityistä hoitoa on toki tarjolla.

Me ollaan makseltu ok-taloa pois 17 vuotta, vielä olisi 4-5v jäljellä -.- Omat vanhemmat maksoivat 10v:n omakotilainansa alle 9 vuodessa 80-luvulla, möivät talomme 90-luvulla ja muuttivat vielä isompaan.

Nyt kun osaisivat vielä kuolla pois, niin saisin ainoana sen pienen pesämunani siitä talosta perintönä, että pääsisin pois työelämästä kitumasta vielä tervejalkaisena viisikymppisenä vihdoin ja viimein.

Minun äitini eli  90 vuotiaaksi ja ihan kotona asui yksin.  Kyllä hänellä oli toimeentu- lovaikeuksia vanhana  kun ei hänen  ikäiset olleet  kauan olleet edes eläkelakien   piirissä. Ei voinut edes omaa säästötiliä  pitää kun piti tehdä  selkoa johonkin  1000  euron säästöistäkin.  Jäi nuorena jo  leskeksi ja oli ikänsä meidän yksinhuoltaja. Me jouduimme auttamaan  kodin varusteiden  maksamisessa ja matkat me lapset maksoimme samoin lääkärit ja lääkkeet.  Ei se köyhä vanhuus ketään  houkuttele.

Jos muuttaisi johonkin anti-kasvukeskukseen 300 euron vuokralla niin eipä juuri excelillä laskettu elintaso laskisi. Mutta kun elämä ja juuret ovat ikävä kyllä täällä kalliilla pk-seudulla. Tähän rivarinpätkään ja kaupunginosaan olemme perheenä juurtuneet.

Nythän on ainakin väitetysti työvoimapula, toivottavasti kovin moni ei lähde ennen aikaa eläkkeelle tai tuilla keplottelemaan. 

Offish: Mikä siinä että järkevä työllisyys-  ja työttömyyspolitiikka on niin vaikeaa tässä maassa? Halukkaat eivät saa töitä ja haluttomia kiusataan toimilla joiden kustannukset tulevat yhteiskunnalle verotuottoja kalliimmaksi ja lähinnä ruokkivat mediaotsikkoja kärkkyviä?

Monissa Euroopan maissa eläkeläiset saavat  reseptilääkkeet  ilmaiseksi.  Lääkkeet ovat usein  yllätys  vanhukselle kun niihin menee enemmän rahaa kuin  ruokaan.  Ja jos joutuu  hoitokotiin kun ei ole kotona   hyväkuntoista  nuorempaa  omaishoitajaa  sitten se  vanhuus vasta kallista onkin joka ropo viedään työeläkkeestä. Siellä voi mennä  vaikka 7 vuotta. Hoitokodit ovat oikein rahasampo  yksityisille säätiöille. Ei kai niihin    rahattomia huolita, kun hoitomaksut ovat  2 000- 3 000 e /kk.

Vierailija kirjoitti:

Rupesin eläkkeelle 57 vuotiaana. Nyt olen pian jo 73 v. Hyvin on mennyt. Tuloja tietenkin ollut koko ajan ja menoja vähän kun asuu velattomassa ok-talossa eikä ole mitään kiinnostusta materialismiin ja shoppailuun ikinä ollut. 

Miten voi ruveta eläkkeelle, jos eläkeikä ei täyty?

Näillänäkymin eläkeikäni on 67v...

Jos menee terveys ennen sitä, seuraa helkjarinmoinen kuntoutus- ja uudelleenkoulutusrumba siihen asti, kunnes eläkeikä täyttyy.

Eikös se 55 vuotias pariskunta juuri  tarvitse sitä autoa enemmän   Siinä lähellä   60 vuotta  alkaa tulla ihan ennen  terveille   rintasyöpää ja   miehille   prostatasyöpää. Hoidot on meillä hyviä mutta niiden aikana ja jälkeen ei täysin ehkä parane . Voi tulla sädehoidosta   keuhkoihin vaurioita ym. vaikeuksia. Sen ikäisenä alkaa olla  toisilla monenlaista pumppuvaivaa vaikka kuinka terveesti olisi elänyt. Silloin haluaisi elää  lastenlasten kanssa vielä kaikkea kivaa harrastaen. AP  taitaa puhua  yksinäisen  , perheettömän kokemuksella. Vaikka olemme  eläkkeellä  elämme ihan täysillä.      Samoin  sisaruksemme  lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se 55 vuotias pariskunta juuri  tarvitse sitä autoa enemmän   Siinä lähellä   60 vuotta  alkaa tulla ihan ennen  terveille   rintasyöpää ja   miehille   prostatasyöpää. Hoidot on meillä hyviä mutta niiden aikana ja jälkeen ei täysin ehkä parane . Voi tulla sädehoidosta   keuhkoihin vaurioita ym. vaikeuksia. Sen ikäisenä alkaa olla  toisilla monenlaista pumppuvaivaa vaikka kuinka terveesti olisi elänyt. Silloin haluaisi elää  lastenlasten kanssa vielä kaikkea kivaa harrastaen. AP  taitaa puhua  yksinäisen  , perheettömän kokemuksella. Vaikka olemme  eläkkeellä  elämme ihan täysillä.      Samoin  sisaruksemme  lapsineen.

Ap puhuu liki 6-kymppisen pitkässä liitossa ja edelleen olevana yhdessä 3 lasta maailmalle saattaneen kokemuksella. Itse tykätään ns. kaupunkilaiselämästä ja asutaan keskustassa siitä nauttimassa.  Autostakin Helsingin kaupunki kannustaa luopumaan niin ponnekkaasti, että viimeinen kiesi menossa. Hoitopaikkoihin mennään sitten taksilla tarvittaessa. Sukupolvi välin kasvaessa en jaksa pitää mökkiä, että lapsenlapsilla olisi sitten kiva tulla sinne. Otetaan ne sitten vaikka Välimeren rannalle mukaan. Laskeskelin muutama vuosi sitten, että sellaisen vapaa-ajan asunnon toteuttaminen, joka vastaa nykyajan ihmisten vaatimuksiin olisi vienyt 10 vuoden nettopalkat toiselta meistä. Ja alunperinkään itse ei olla ns. mökki-ihmisiä, eli olisimme olleet siellä yhteensä varmaan 3-4 viikkoa vuodesta mielellään ja loput siksi, kun se on olemassa ja siihen satsattu. Kun luovuin mökkiunelmasta ( joka joskus siis oli meilläkin), niin samalla voi luopua autosta jne. Sama koskee isompaa, asuttavaa venettä. Kaikkia noita tehty lapsiperheiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Listalle voisi lisätä asumisen jossain skuttassa. Jos ei ole pakko asua pääkaupunkiseudulla, rahaa jää melkein mihin vain. Matkusteluunkin. 

Mahtava idea! Sinne vaan pois palvelujen ääreltä, kun ikä alkaa lähestyä sitä vaihetta, jolloin esim. terveyspalveluja tarvitaan eniten. Oliko muita hyviä ideoita? :D

Tiesitkö että terveyspalveluita on muuallakin kuin pk-seudulla? Jopa paremmin toimivia kuin siellä, kun ei ole niin ruuhkaista ja hoitajiakin on halvemman asumisen alueella helpompi saada. Ja ihan kaupunkejakin on, niin että ei ole pakko muuttaa jonnekin susirajalle.