Lue keskustelun säännöt.
Äitini soittelee 2päivän välein huolestuneena. Miten harventaa välejä?
02.03.2023 |
Meillä ei ollut onnellinen lapsuudenperhe ja en jaksa aina vanhempiani. Soittelevat parin päivän välein ja näen heitä joka viikko, yleensä kahvilla käydään.
Kommentit (48)
Meillä sama. Olen yli 40v. ja äiti ei sinänsä hirveästi soittele, mutta ramppaa meillä vähän väliä milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Arvostelee epäsuorasti meidän tapaa elää ja kun mua ei aina hirveästi huvita vastailla sen tenttaamisiin niin luulee, että olen jotenkin tosi masentunut, olen ollut, mutta nyt voin hyvin. Itse kuvittelee olevansa kovasti vaan avuksi. Olen ainoa kolmesta lapsesta, joka sattuu asumaan lähellä niin meillä sitten ramppaa. Toki välillä ihan sanon, että nyt ei tarvitse tulla, mutta kuvittelee, että sekin johtuu jotenkin masennuksesta.
Toki olen kiitollinen myös ihan oikeasta avusta, mutta toimii vaan päinvastoin toi "auttaminen", kun apua ei ole pyydetty eikä tarvita. Ymmärrän myös, että kokee itsensä tärkeäksi tällä, mutta mua se ei oikeasti mitenkään auta, ärsyttää vaan. Eikä valitettavasti ymmärrä jos asiasta yrittää puhua. Ehkä viikon antaa olla rauhassa ja sit jatkuu sama meno. Mikään muutto kauemmaksi ei ole mahdollista ja toisaalta pian tulee se aika, että äiti tarvitsee apua niin haluan silloin asua lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äideillä nyt vaan on tapana huolehtia.
Itsekin olen soittanut aikuiselle, päihdeongelmaiselle lapselleni viimeiset 10 vuotta taatusti päivittäin.
Jollei vastaa, laitan tekstarin ja varmistan että hengissä.
Äiti on aina äiti.
Ei hemmetti. Enpä ihmettele. että lapsesi on päihdeongelmainen. On kuristunut napanuoraan ja päihteet ovat ainoa hetkellinen henkireikä ja kohdustasi ulospääsy. Surullinen kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Äideillä nyt vaan on tapana huolehtia.
Itsekin olen soittanut aikuiselle, päihdeongelmaiselle lapselleni viimeiset 10 vuotta taatusti päivittäin.
Jollei vastaa, laitan tekstarin ja varmistan että hengissä.
Äiti on aina äiti.
Soitatko päivittäin myös sille lapsellesi, jolla ei ole päihdeongelmaa ja joka käy kokopäivätöissä, hoitaa lapset, kodin, näkee ystäviä ja harrastaa jotain?
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Vierailija kirjoitti:
Äideillä nyt vaan on tapana huolehtia.
Itsekin olen soittanut aikuiselle, päihdeongelmaiselle lapselleni viimeiset 10 vuotta taatusti päivittäin.
Jollei vastaa, laitan tekstarin ja varmistan että hengissä.
Äiti on aina äiti.
Äidit kasvakoon lasten mukana. On kovin erilaista olla alaikäisen lapsen vanhempi kuin aikuisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Äiti voi etsiä itselleen muuta mietittävää ja luottaa siihen, että lapsi kyllä pärjää, jos on pärjännyt siihen asti. Tuollainen jatkuva kyttääminen on rasittavaa eikä mitään huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Äiti voi etsiä itselleen muuta mietittävää ja luottaa siihen, että lapsi kyllä pärjää, jos on pärjännyt siihen asti. Tuollainen jatkuva kyttääminen on rasittavaa eikä mitään huolenpitoa.
Äidit ovat ajatelleet lapsiensa jaksamisia, joten eikö sitä myös voisi ajatella toisinkin päin asiaa.
Milloin aikuinen äidin pikku mussukka ajattelisi äitiänsäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lohduta, mut alkavan muistiongelman kanssa painiva äiti saattaa tosiaan tosiaan soittaa 6-7 kertaa päivässä; ja ensimmäisen kerran jo klo 6.45.
Toivon, ap ehtisi elää omaa elämäänsä ennen tätä vaihetta.
Onnea ja tsemppiä itsenäistymiseen! Vaikka se tapahtuisi vasta vankassa keski-iässä!
Nim. Kokenut
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen usein kahvittelettekin, kerran viikossa.
No ei tuo mitään usein ole mun mielestä. Toki jos välit ei oo kummoiset niin sitten ihmettelen että viikon välein on nähtävä. Itse sisarusteni kanssa käytiin viikottain vanhemmillani kaffeella, siitä tuli semmonen tapa. Hyvät ja mukavat välit oli ja rentoa meininkiä. Pakkopullaa se ei ollut, jos ei joskus päässyt tai jaksanut niin ei siinä sitten mitään, kukaan ei loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen kun noin harvoin soittaa!
Minun äiti soittelee joka ikinen päivä 2 kertaa, joskus useamminkin.
N59 v
Sinä et ole ajopuu tässä prosessissa. Et vastaa äitisi soittaessa, vaan lähetät viestin perään, että soitan perjantaina. Ja sitten soitat perjantaina.
Rajojen asettaminen on kurjaa, mutta pidemmän päälle kasvattavaa ja kannatavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Äiti voi etsiä itselleen muuta mietittävää ja luottaa siihen, että lapsi kyllä pärjää, jos on pärjännyt siihen asti. Tuollainen jatkuva kyttääminen on rasittavaa eikä mitään huolenpitoa.
Äidit ovat ajatelleet lapsiensa jaksamisia, joten eikö sitä myös voisi ajatella toisinkin päin asiaa.
Milloin aikuinen äidin pikku mussukka ajattelisi äitiänsäkin.
Mutta eihän se vaadi joka toinen päivä soittelemista, vaikka kuinka ajattelisi lapsensa jaksamista. Kerran viikossa näkevät, joten välistä voisi jättää soittelut pois.
Mä näen omaa lastani korkeintaan kuukauden - parin välein. Asuu 400 km päässä (ja on vieläpä vasta 18 v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa päivä mitä päivänä soittelette. Lisäksi vaikka pientä viestittelyä Facebookin kautta.
Kokeile sopia jokin soittoaika, kuin lääkärille.
"Äiti, minulla on nykyään hirveä kiire, mutta yritän saada sopivan pätkän aikaa jutteluun vaikka aina torstaisin klo 18. Käykö?"
Eihän se käy, mutta älä anna vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Oma mielenterveyteni joutuu koetukselle, kun mt ongelmainen äitini soittelee jatkuvasti. Pakko suojata itseään ja rajoittaa yhteydenpitoa.
Kunpa mun äiti soittaisi mulle :( On muistamattomana hoivakodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Äiti voi etsiä itselleen muuta mietittävää ja luottaa siihen, että lapsi kyllä pärjää, jos on pärjännyt siihen asti. Tuollainen jatkuva kyttääminen on rasittavaa eikä mitään huolenpitoa.
Äidit ovat ajatelleet lapsiensa jaksamisia, joten eikö sitä myös voisi ajatella toisinkin päin asiaa.
Milloin aikuinen äidin pikku mussukka ajattelisi äitiänsäkin.
Oletko sitä mieltä, että vanhemman ja lapsen suhteen pitää säilyä koko iän vanhemman ja lapsen välisenä suhteena eikä kehitystä tapahdu niin, että kyseessä on aikuisen ja aikuisen välinen suhde? Jos vanhempi on ihan koko ajan huolissaan aikuisesta, täyspäisestä lapsestaan, niin mitä sitten, jos lapselle tulee jotain oikeasti huolestuttavaa? Jos se lapsi löytää rinnastaan kyhmyn ja joutuu tutkimuksiin, voiko hän soittaa äidilleen saadakseen tukea? Ei voi, hänen pitää olla hiljaa ja miettiä äitinsä tunteita. Muussa tapauksessa hän joutuu kannattelemaan ja tsemppaamaan äitiään, kun äiti soittaa joka päivä itkuisia puheluita kysellen, että kuoletko sinä.
Omaa kokemusta on, kun muut läheiset pitivät minun mielialaa yllä tsempaten, äiti kyseli minulta usein, että kuolenko minä. En vaan olisi jaksanut, joten jätin sitten vastaamatta äidin puheluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua rankalta, mutta ajatelkaapa asiaa äitinne mielenterveyden kannalta.
Jos etäännytätte välejänne niin äitinne mielenterveys voi joutua entistä enemmän koetukselle.
Äiti voi etsiä itselleen muuta mietittävää ja luottaa siihen, että lapsi kyllä pärjää, jos on pärjännyt siihen asti. Tuollainen jatkuva kyttääminen on rasittavaa eikä mitään huolenpitoa.
Äidit ovat ajatelleet lapsiensa jaksamisia, joten eikö sitä myös voisi ajatella toisinkin päin asiaa.
Milloin aikuinen äidin pikku mussukka ajattelisi äitiänsäkin.
Äidit ovat asettaneet osana kasvatusta lapsille rajoja. Nyt aikustuneet lapset tekevät saman vastavuoroisesti, eli asettavat äidille rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sopia jokin soittoaika, kuin lääkärille.
"Äiti, minulla on nykyään hirveä kiire, mutta yritän saada sopivan pätkän aikaa jutteluun vaikka aina torstaisin klo 18. Käykö?"Eihän se käy, mutta älä anna vaihtoehtoja.
Paina 1 jos haluat tietää mitä olemme syöneet tänään ja arvostella sen
Paina 2 jos haluat kertoa, miten kamalaa sinulla on
Paina 3 jos haluat haukkua jo kuolleen isäni ja isän suvun
Paina 4 jos haluat muuten vain arvostella minua
Pyrin soittamaan sinulle takaisin mahdollisimman pian
Vierailija kirjoitti:
Kunpa mun äiti soittaisi mulle :( On muistamattomana hoivakodissa.
Sinä voit soittaa tai käydä hänen luonaan vaikka joka päivä.
"Hei äiti, toivoisin että soiteltaisiin harvemmin vaikka kerran viikossa. Jutellaan sitten enemmän kahvittelulla ja ilmoittelen kyllä jos jotain sattuu." Ja sitten pidät siitä kiinni.
Toisaalta kannattaa olla tyytyväinen että äitisi pitää yhteyttä. Oma äitini ei ole soittanut minulle kertaakaan kotoa muuttoni jälkeen, viestejä tulee ehkä 2-3 vuodessa lapsiini liittyen lähinnä.