Onko muita yli nelikymppisiä, joiden työurasta ei tule mitään?

korruptiosuomi menee konkurssiin kun eläkepyramidihuijaus romahtaa ikääntyvän väestön kasvun  myötä, Myös mmattiliitojen harjoittama korruptio ja liitton johtajien ökypalkat syövät myös suomea ja raskas julkinen sektori ja nykyinen maata alas ajava sairas marinin hallitus.

Ikää ei laiteta työhakemukseen eikä sitä saa kysyä haastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Ikää ei laiteta työhakemukseen eikä sitä saa kysyä haastattelussa.

On useampikin asia, jota ei saisi kysyä työhaastattelussa: mutta kyllä viime viikolla viimeksi kysyttiin perheestä ja onko lapsia ja, jos on niin kuinka vaikuttaa työaikoihin yms. työjärjestelyihin. Samoin perheen perustamissuunnitelmat jne. kysymykset ovat vuosien saatossa vilahdelleet haastatteluissa. Kysytäänkö näitä kysymyksiä miehiltä? Eihän se kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että nainen perheessä jää kotiin hoitamaan lapsia.

Etsi se oma juttu sitten harrastuksen tai muun kautta.Ei kaikki voi unelmaduunissa olla.

Ap:n ja monen vastaajan ongelma vaikuttaa olevan pitkäjänteisyyden puute. Ei jakseta sitä arkea, vaan aina kaipuu parempaan.

Itse varmaan asianajajana olen monen haaveammatissa, niin itsenikin. Mutta vaikka kuinka pidän työstäni, niin ottaahan tämä välillä päähän rajusti. Ei koskaan mitään positiivista, vaan ihmisten ongelmia ja niiden selvittelyä päivästä toiseen. Määräpäiviä, rikoksia, oikeuksia, poliisikuulusteluita, kirjoittamista tietokoneella ja närkästyneitä päämiehiä, kun juuri heidän asiansa on viivästynyt... Yrittäjänä ei edes lomia.

Mutta ei auta. Tätä tämä on hamaan loppuun saakka. 

Tarkoitan sitä, että kaikkeen työhön tylsistyy, olisi se, mitä vaan. Pitää vaan jaksaa. Kyllä se urakin etenee, mutta ei sillä tavoin, että heti, kun tylsistyy, niin lähtee litomaan....

asianajaja

Minusta rivien välistä paistaa se, että mammat haluaa maisteriksi ja siitä suoraan johonkin kivaan kovapalkkaiseen hommaan. Elämä harvemmin menee niin

Lohduttaudun sillä että jonkun on nämä paskaduunitkin tehtävä. Harmittaa vaan että piti tuhrata aikaa, vaivaa ja rahaa opiskeluun, kun ei ilmeisesti alalle sitten haluttu ketään uusia ihmisiä. 

Täällä yksi epäonnistunut jonka suunnitelmat meni sairauksien takia uusiksi. On aika vaikea myöntää 42-vuotiaana että on oikeastaan käyttökelvoton roju. Sinne meni matkustelut, suunnitelmat lähteä vuodeksi ulkomaille töihin ja muu kiva. Nyt mietitään mitä työtä pystyy tekemään seuraavan pätkän minkä on työkykyinen. 

Joo! Oon aina tiennyt mitä haluan, ja vakityö oikeella alalla on ihan kiva joo, mutta mun ura ei oo viiteentoista vuoteen edennyt mihinkään! Alkaa pikkuhiljaa vähän nyppimään, en tiiä mikä tässä on.

Vierailija kirjoitti:

Etsi se oma juttu sitten harrastuksen tai muun kautta.Ei kaikki voi unelmaduunissa olla.

Tämä, voi panostaa harrastukseen ja käydä vaan töissä.Ei se työ tarvitse olla mikään intohimo vaan palkan ansaitsemasta varten.Tylsääk8n voi olla välillä, voipahan ajatella työn lomassa omia ajatuksia.Harrastus voi olla intohimo.

Vierailija kirjoitti:

lähihoitajaksi vaan

Ei oteta opiskelemaan, koska kädet on atopian takia verillä jo yhden käsidesin käyttökerran jälkeen.

Atopia on ollut lapsesta asti ja on osoittautunut aika suureksi haasteeksi oman alan löytämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pelkkä yo mutta johtavassa asemassa it-alalla. Mun vahvuus on ihmisten kanssa toimeen tuleminen, oma kutsumusammatti olisi ollut poliisi mutta elämä meni toisin. Kyllä muakin välillä kyllästyttää, kaikki ei huvita mutta silti sitkeästi menen eteenpäin uralla. Koskaan ei tiedä mitä ovia mikäkin duuni ja kokemus avaa. Eikä aina voi olla kivaa, se on elämää

Itsekin olen IT-alalla, en johtavassa asemassa, enkä tule ihmisten kanssa toimeen. Tai tulen toimeen, mutta en jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mieluisinta on puurtaa itsekseni ja saada aikaan softaa. En kyllä oikein jaksa sitäkään enää, vaikka palkka on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta rivien välistä paistaa se, että mammat haluaa maisteriksi ja siitä suoraan johonkin kivaan kovapalkkaiseen hommaan. Elämä harvemmin menee niin

No ehei. En ole maisteri enkä vaadi kovaa palkkaa. Jos tulisi edes eteen jotain joka jaksaisi edes hiukka kiinnostaa ja jossa ei heti ala v*****aa, niin olisin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi se oma juttu sitten harrastuksen tai muun kautta.Ei kaikki voi unelmaduunissa olla.

Tämä, voi panostaa harrastukseen ja käydä vaan töissä.Ei se työ tarvitse olla mikään intohimo vaan palkan ansaitsemasta varten.Tylsääk8n voi olla välillä, voipahan ajatella työn lomassa omia ajatuksia.Harrastus voi olla intohimo.

Eli 37,5 tuntia tylsää, huonolla palkalla puurtamista, josta ei jää rahaa harrastamiseen vuokran ja laskujen maksun jälkeen ja sitten viikossa harrastaa sen kolmisen tuntia. onki balanssi kohdillaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ja monen vastaajan ongelma vaikuttaa olevan pitkäjänteisyyden puute. Ei jakseta sitä arkea, vaan aina kaipuu parempaan.

Itse varmaan asianajajana olen monen haaveammatissa, niin itsenikin. Mutta vaikka kuinka pidän työstäni, niin ottaahan tämä välillä päähän rajusti. Ei koskaan mitään positiivista, vaan ihmisten ongelmia ja niiden selvittelyä päivästä toiseen. Määräpäiviä, rikoksia, oikeuksia, poliisikuulusteluita, kirjoittamista tietokoneella ja närkästyneitä päämiehiä, kun juuri heidän asiansa on viivästynyt... Yrittäjänä ei edes lomia.

Mutta ei auta. Tätä tämä on hamaan loppuun saakka. 

Tarkoitan sitä, että kaikkeen työhön tylsistyy, olisi se, mitä vaan. Pitää vaan jaksaa. Kyllä se urakin etenee, mutta ei sillä tavoin, että heti, kun tylsistyy, niin lähtee litomaan....

asianajaja

No kuitenkin pystyt nukkumaankin , näkemättä painajaisia töistä,ja syömäänkin lounaalla, ei tule oksennus pelkästä työpaikan ajattelusta siis.

Salaisuus onkin se, että elämää ei tule rakentaa työn varaan. Työtä tehdään sen verran mitä on pakko sitä muuta elämää varten. Unohda siis nuo oma juttu höpinät. Ei tarvitse olla mitään työuraa, eikä kehittyä eteenpäin. Riittää kun työ menettelee ja nauttii muuten elämästä.

Mua kiinnostaisi tietää, millainen teidän mielestänne on onnistunut ura. Eli mistä tietäisi että ura on onnistunut? Voisiko olla niin, että nyt tekisi jotain sellaista, mikä edesauttaisi onnistunutta uraa 50-vuotiaana? Kysyn vaan, en todellakaan tiedä, enkä sano, että näin voisi/pitäisi tehdä.

Tuntuu ettei mihinkään pääse, aina puuttuu sitä ja tätä, olet yli tai ali kouluttanut ja vierestä joku simpsakka huitaisee ohi ilman mitään koulutusta tai kokemusta. Haluaisin olla itsekin sellainen hannuhanhi joka pääsee naaman perustella etenemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi se oma juttu sitten harrastuksen tai muun kautta.Ei kaikki voi unelmaduunissa olla.

Tämä, voi panostaa harrastukseen ja käydä vaan töissä.Ei se työ tarvitse olla mikään intohimo vaan palkan ansaitsemasta varten.Tylsääk8n voi olla välillä, voipahan ajatella työn lomassa omia ajatuksia.Harrastus voi olla intohimo.

Eli 37,5 tuntia tylsää, huonolla palkalla puurtamista, josta ei jää rahaa harrastamiseen vuokran ja laskujen maksun jälkeen ja sitten viikossa harrastaa sen kolmisen tuntia. onki balanssi kohdillaan?

Ei se huonopalkkaisia tarvi olla .Minulla on esimerkiksi hyvä palkka, mutta käyn vaan töissä palkan takia.Työ ei ole intohimoni, menen töihin ja pois, mutten muuten sitä mieti.Harrastukseni on taas intohimoni ja hyvä palkka mahdollistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ensimmäinen ammatti on aivan liian hyvin työllistävä matalapalkkaduuni täysin vailla mitään etenemismahdollisuuksia. Niinpä saatuani asuntolainan maksettua opiskelin maisterintutkinnon toiselta alata huomatakseni että toisen alan työkokemuksella ja 40 vuoden iällä ei työllisty. No, ylikoulutettuna saan sentään olla rauhassa työttömänä aina halutessa, joten niitä matalapalkkahommia ei enää tarvitse tehdä kuin tarvittaessa eli anssareilla pysyäkseen. Ei tämän näin pitänyt mennä, mutta menee se näinkin. Ei sentään ole taloushuolia.

Eli ensimmäinen ammattisi on hyvin työllistävä, mutta olet mieluummin työttömänä ja nostat tukia? Nyt se p* rse ylös!

Näitä just tämä maa on täynnä! Kun ollaan niin paljon opiskeltu että ei töihin kyetä. Häpeäisit!

Ei ihme että maa velkaantuu velkaantumistaan, kun koulutettuja ihmisiä elätetään kotiin.