Lue keskustelun säännöt.
Sairaanhoitaja pula
01.03.2023 |
Olisiko tässä ala, jossa 6h työpäivä toisi lisää jaksamista ja tekijöitä? Työvuorot olisi helppo jakaa säännöllisiin 6h pätkiin, poistuisi pätkäaamut ja muut outoudet. Hoitajat jaksaisivat hyvin (hoitajien sairauslomista ei paljoa puhuta, mutta se on keskimäärin 9%, kun teollisuuden vastaava luku on 5%) uskon että maksamalla nykyinen palkka 6h työstä, sekä hoitajat että hoidettavat hyötyisivät. Hoitojonot lyhenisivät ja jopa hoitoajat, kun potilaat hoidettaisiin inhimillisesti ja hyvin.
Kommentit (74)
Sama palkka, 25 % vähemmän töitä, tarkoittaa työnantajalle noin 30 % lisää palkkakustannuksia ellei enemmänkin?
Mistä raha, jota ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama palkka, 25 % vähemmän töitä, tarkoittaa työnantajalle noin 30 % lisää palkkakustannuksia ellei enemmänkin?
Mistä raha, jota ei ole.
Jos työn tuottavuus ja tehokkuus nousevat, niin miksi pitäisi alentaa palkkoja? Myös sairauspoissaolot vähentyvät, tämä tuo säästöä.
Näennäinen työaikahan on nyt 90%. Lasku tuosta 75% työaikaan maksaisi vähemmän kuin sähköyhtiöden viime vuonna keräämät voitot. Kyse on tahtotilasta, ei euroista. Mutta kun tänne halutaan hoitajia 1600€/kk palkalla, ongelmia tulee. Kielitaidottomuuudesta johtuvat hoitovirheet, kommunikointi potilaiden kanssa ei toimi, potilas turvallisuus vaarantuu jne.
Ei mitään aitoa työntekijä pulaa ole. Avoimena on 13 000 kokoaikaista yli 12kk kestävää työpaikkaa. Työttömiä on 190 000. Kohtaanto-ongelma kai tämä on, ei työvoima pula.
Ei tässä enään mikään auta hoitajapulaan, peli on jo menetetty.Koronan ja lakkouhkaan aikaan hoitajia kyykytettiin ja tälläkin palstalla hoitajat haukuttu ahneiksi ja laiskoiksi.kansalaiset sitten odottaa jatkossa vaan leikkauksiin aikaa loputtomiin ja hoitaa itse sukulaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs ap aikoisi ottaa ne lisähoitajat?
Suurin syy tämän hetkiseen hoitajapulaan ovat hoitajat itse. Hoitoalan henkilökunta on haukkunut ja molannut oma työnsä niin tyystin ettei alalle enää uskalleta hakeutua vaikka tuntisi kutsumusta hoitoalan töihin. Nyt hoitoalalla onkin varmasti raskasta, kun siellä on edellä mainitusta syystä pulaa tekijöistä. Silloin, kun hoitoalalla oli täysi miehitys ei työ ollut sen raskaampaa kuin moni mukaan työ, raskaaksi työ alkoi muuttua silloin, kun iso osa työpäivästä ja energiasta alkoi kulua ainaiseen valittamiseen jolloin varsinaiseen työn tekemiseen ei riittänyt enää voimia eikä aikaa. Nyt tarvittaisiin niitä uskaliaita hoitoalan ammattilaisia, jotka uskaltavat julkisesti kehua tekemäänsä työtä ja myös arvostavat omaa työtään ja hoitoalaa niin paljon, että voivat suositella tätä työtä muillekin jotka tuntevat kutsumusta hoitotyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 tunnin päivä tarkoittaisi, että joka vuoroon tarvittaisiin yksi hoitaja lisää. Ja niitä ei ole.
Olen sairaanhoitaja. Oman alan kiinnostus laskenut erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen oli toisin, oli hyvä ilmapiiri, ei liian kiirettä, ei jatkuvia sairaslomia ja sijaispulaa ja oli hyvät esimiehet. Viihdyin työssäni ja erityisesti potilaskontaktit olivat palkitsevia.
Mutta viime vuosien aikana jokin on olennaisesti muuttunut. Myrkyllinen ilmapiiri, jatkuvat sairaslomat, huono johtajuus. Pidän fyysisesti raskaasta työstä enkä muutenkaan kokenut aikaisemmin alaa raskaana. Mutta en vain jaksa komentelevia, huonotuulisia ja selkään puukottavia työkavereita joten jätin alan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja. Oman alan kiinnostus laskenut erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen oli toisin, oli hyvä ilmapiiri, ei liian kiirettä, ei jatkuvia sairaslomia ja sijaispulaa ja oli hyvät esimiehet. Viihdyin työssäni ja erityisesti potilaskontaktit olivat palkitsevia.
Mutta viime vuosien aikana jokin on olennaisesti muuttunut. Myrkyllinen ilmapiiri, jatkuvat sairaslomat, huono johtajuus. Pidän fyysisesti raskaasta työstä enkä muutenkaan kokenut aikaisemmin alaa raskaana. Mutta en vain jaksa komentelevia, huonotuulisia ja selkään puukottavia työkavereita joten jätin alan.
Mutta en vain jaksa komentelevia, huonotuulisia ja selkään puukottavia työkavereita joten jätin alan. näin tein minäkin 12 vuotta sitten samasta syystä.
Teen nykyisin päivätyötä terveysasemalla, saan tehdä töitä omassa huoneessa, tavallaan yksin.
Vuorolisien puuttuminen palkasta teki tuntuvan loven talouteen, mutta tärkeintä on mielenterveys ja työrauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama palkka, 25 % vähemmän töitä, tarkoittaa työnantajalle noin 30 % lisää palkkakustannuksia ellei enemmänkin?
Mistä raha, jota ei ole.
Jos työn tuottavuus ja tehokkuus nousevat, niin miksi pitäisi alentaa palkkoja? Myös sairauspoissaolot vähentyvät, tämä tuo säästöä.
Tuossa on se ongelma tuottavuuden kannalta ettei sairaanhoito ole työtä jossa voidaan lisätä työtehoa 25% ja työn tuottavuus kasvaa 25%.
Hoitajan pitää olla paikalla koska ei voi tietää millloin jotain tapahtuu potilaalle.
Alan surkeasta työkolttuurista on puhuttu jo pitkään:
- kunnollista johtoa ei ole. Esimieheksi nostetaan yksi hoitajista, yleensä kovapintaisin sellainen
- työpaikoilla juonitellaan ja selkääpuukotetaan, monet asiat päätetään käytäväporukoissa sosiaalisen pelin avulla (tyypillistä naisvaltaisilla aloilla ylipäätään)
- uusia hoitajia simputetaan, veemäiset hommat siirretään heille
- taukoja on silloin kun sattuu olemaan
- työhyvinvointiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota. Tyypillinen ilmiö ns. duunarialoilla
- työvälineissä olisi parantamisen varaa
- hoitajia ei kuunnella, työkulttuuri on täysin autoritäärinen. Jälleen tyypillistä ns. duunarialoilla
Kun näistä yritettiin puhua, vastaus oli suurin piirtein eipäs yritetä harhauttaa, nyt puhutaan rahasta. Ja koko asia sivuutettiin kun rahaa tuli. Sama on toistunut jo kahdesti.
Tässä vaiheessa pitäisi jo tajuta ettei tätä asiaa voida sivuuttaa, vaan jos ihmiset eivät jaksa niin ihmiset eivät jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairaanhoitaja kotihoidossa. Meillä sairaanhoitajia on jonoksi saakka. Päivätyö ja hyvä palkka. Lähihoitajista on huutava pula ja sairaanhoitajat paikkaavat osin tätä. Kallista yhteiskunnalle.
Edellinen lisää että muutama minun tuntemani hoitaja on lähtenyt alalta, mutta toisin kuin klikkiotsikoissa ja hoitajatarinoissa, he eivät ole siirtyneet 12 tuntia/viikko asiantuntijahommiin 8 000 euron kk-palkalla vaan pienempipalkkaisiin töihin.
Se kertoo että työssä on jotain pielessä. Asia ei korjaannu ajattelulla "mitä jos hyväksytään että työ on p*rseestä ja nostetaan vaan niitä palkkoja kun Dubain prinssin yksityisen hoitotiimin norjalainen esimieskin saa kuulemma 20 000 euroa kuussa käteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja. Oman alan kiinnostus laskenut erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen oli toisin, oli hyvä ilmapiiri, ei liian kiirettä, ei jatkuvia sairaslomia ja sijaispulaa ja oli hyvät esimiehet. Viihdyin työssäni ja erityisesti potilaskontaktit olivat palkitsevia.
Mutta viime vuosien aikana jokin on olennaisesti muuttunut. Myrkyllinen ilmapiiri, jatkuvat sairaslomat, huono johtajuus. Pidän fyysisesti raskaasta työstä enkä muutenkaan kokenut aikaisemmin alaa raskaana. Mutta en vain jaksa komentelevia, huonotuulisia ja selkään puukottavia työkavereita joten jätin alan.
Sipilän oikeistohallituksen toimet alkoivat puremaan? Jos alituisesti tehostetaan niin lopputulos on tuo.
Sipilän hallitus pyrki supistamaan kestävyysvajetta myös vähentämällä kuntien tehtäviä ja velvoitteita. Tällä tähdättiin pitkällä aikavälillä noin miljardin euron menosäästöihin. Tavoitteena oli mahdollistaa kuntien tehtävien hoito pienemmin resurssein joko tuotantoa tehostamalla tai palveluiden saatavuutta tai laatua heikentämällä. (13.4.2019, politiikasta.fi, Seuri&Orjasniemi)
Arvopohja ja tahtotila ei oikein taida kohdata. Kotimaisia hoitajia riittäisi jos palkat olisivat sen mukaiset, sen sijaan otetaan kielitaidottomia sekundahoitajia ulkomailta ja kohta ihmetelläänkin mikä meni vikaan. Suomeen tuleminen töihin ei ole sama kuin menisi esim Britanniaan. Suomen kieltä ei ihan niin vain opita. Tämä maa tekee ihan kaikki mahdolliset virheet mitä voi tehdä. Ihan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Arvopohja ja tahtotila ei oikein taida kohdata. Kotimaisia hoitajia riittäisi jos palkat olisivat sen mukaiset, sen sijaan otetaan kielitaidottomia sekundahoitajia ulkomailta ja kohta ihmetelläänkin mikä meni vikaan. Suomeen tuleminen töihin ei ole sama kuin menisi esim Britanniaan. Suomen kieltä ei ihan niin vain opita. Tämä maa tekee ihan kaikki mahdolliset virheet mitä voi tehdä. Ihan kaikessa.
Palkoilla tilannetta on yritetty korjata jo kahdesti. Ei ole auttanut.
Hoitajat tienaavat jo nyt hyvin koulutukseen nähden. Ja ei, Suomessa ei makseta Norjan palkkoja hoitajille kun ei makseta muillekaan (esim. siivoojat tienaavat Norjassa 3 300 eur/kk).
Vaihtoehtoina alkaa olemaan:
A) tehdään jotain niille surkeille työoloille jotka eivät muistuta tippaakaan asiantuntijatyötä vaan lähinnä duunarialoja joilla käskytetään ja totellaan, ja pomo simputtaa tulokkaita miten huvittaa vanhojen työntekijöiden kanssa.
B) maksetaan ulkomaisille tulijoille koulutuksen ajan kaikki kulut. Ei ole halpaa tämäkään, mutta bonarina saadaan vanhenevaan Suomeen lisääntymisikäisiä naisia.
Minäkin olen sairaanhoitaja. Valmistuin v. 2009 ja tykkäsin työstäni kymmenen vuotta. Sitten iski sopeuttamiset ja supistamiset. Suuri osa työkavereista alkoi puhumaan ettei jaksa. Itse lähdin töihin sosiaalipuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvopohja ja tahtotila ei oikein taida kohdata. Kotimaisia hoitajia riittäisi jos palkat olisivat sen mukaiset, sen sijaan otetaan kielitaidottomia sekundahoitajia ulkomailta ja kohta ihmetelläänkin mikä meni vikaan. Suomeen tuleminen töihin ei ole sama kuin menisi esim Britanniaan. Suomen kieltä ei ihan niin vain opita. Tämä maa tekee ihan kaikki mahdolliset virheet mitä voi tehdä. Ihan kaikessa.
Palkoilla tilannetta on yritetty korjata jo kahdesti. Ei ole auttanut.
Hoitajat tienaavat jo nyt hyvin koulutukseen nähden. Ja ei, Suomessa ei makseta Norjan palkkoja hoitajille kun ei makseta muillekaan (esim. siivoojat tienaavat Norjassa 3 300 eur/kk).
Vaihtoehtoina alkaa olemaan:
A) tehdään jotain niille surkeille työoloille jotka eivät muistuta tippaakaan asiantuntijatyötä vaan lähinnä duunarialoja joilla käskytetään ja totellaan, ja pomo simputtaa tulokkaita miten huvittaa vanhojen työntekijöiden kanssa.
B) maksetaan ulkomaisille tulijoille koulutuksen ajan kaikki kulut. Ei ole halpaa tämäkään, mutta bonarina saadaan vanhenevaan Suomeen lisääntymisikäisiä naisia.
Tämä.
Suomella ON vetovoimaa. Maa vetää esimerkiksi siivoojia, vaikka siivousalalla palkat vasta kehnot ovatkin.
Hoiva-alan suurin ongelma on suomen kieli. Jotta tänne tuleminen kannattaisi, pitäisi saada tuet siksi ajaksi että hankkii hotoalan koulutuksen ja oppii kielen. Todella moni filippiliiniläinen siivooja haluaisi hoitajaksi, mutta ei ole varaa lopettaa työntekoa siksi aikaa.
Minäkin olen alalta lähtenyt sh.
Palkkaus on ongelma ihan kuten työolosuhteetkin. Palkka ei mitenkään korreloi vastuun, työmäärän ja ajoittain aivan hirvittävien työaikojen kanssa.
Työolosuhteet taas, viimeiset viisi vuotta, ennen kuin tammikuussa viimein lopetin sairaanhoitajan työt, olivat todella raskaita. Ilmapiiri oli yksikössäni koko ajan vain myrkyllisempi, esihenkilöt vaihtuivat tiuhaan, kukaan ei ottanut vastuuta yksikön tilanteesta, vaan esihenkilöiden työt jätettiin rivisairaanhoitajien niskoille, sijaisten saaminen mahdotonta, joten ylitöitä oli ajoittain pakko tehdä, yksikössä oli usein potilaita ylipaikoilla, ja hoitajien kuormitus purkaantui ilmapiiriin jatkuvasn huononemiseen. Eli jatkuva kierre, jonka pysäyttämistä ei edes yritetty.
En enää hirveästi Tehyä arvosta, mutta totuus on kuitenkin se, että sairaanhoidossa on todella paljon pielessä. Ehkäpä alan naisvaltaisuus vaikuttaa siihen, että epäkohdista keskustelua yritetään vaientaa; eihän nyt sisar hento valkoinen voi valittaa, vaan pyytettömästi ja mielellään vielä ilman palkkaa, hoitaa potilaita kutsumuksensa voimalla.
Keskustelu työoloista ja palkkauksesta pitäisi todellakin tuoda nykyaikaan ja sairaanhoidosta pitäisi puhua työnä, joka saataisiin työksi, ilman mitään kutsumushöpinöitä, vaan ammatiksi, jossa on mahdollista luoda uraa, ansaita kunnon palkka.
Mielellään vieläpä niin, että työvuoron jälkeen olisi jaksamista perheelle, puolisolle, itselleenkin.
En tiedä onko tämä koskaan toteutumassa Suomessa. Mietin tällä hetkellä vaihtoehtojani, ehkä lähden Norjaan sairaanhoitajaksi, ehkä opiskelen uuden ammatin, ehkä lähden teollisuuden alan töihin.
Lopuksi mainitsen vielä, että pidin työstäni pitkään ja kaipaan työtäni sellaisena kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Potilastyö oli palkitsevaa monin tavoin, pidin työni vaihtelevuudesta ja monipuolisuudesta, olen saanut tehdä töitä monen ihanan kollegan kanssa, joista tuli myös ihania ystäviä.
Ehkä jonsin päivänä löydän taas itseni sairaalan pukuhuoneesta, vaihdan työasun ylleni, avaan osaston oven, toivottavasti silloin työvuoron aloittaminen tuo hymyn huulille, eikä itketä, kuten viimeisen vuoden ajan, ennen kuin lopetin.
Sairaanhoitaja, papukaija G. Pula-aho.