Mies suuttui melko pienestä asiasta ja en ole 5 päivään kuullut hänestä

Vierailija kirjoitti:

Eihän ap sanonut, että ukko ei ole viestejä lukenut, vaan että se ei ole niihin vastannut. Ei siinä poliisia tarvita, jos joku ei halua vastata.

Kuka hoitaa lapset, jos nainenkin lähtee suuttuessaan, eikä vaivaudu edes vastaamaan? Edes lapsiinsa ei ole yhteydessä 5 päivään? Melkoinen jurpo. Pekka-susi -leikissä on sekin huono puoli, että jos kumppani on tottunut pitkiin mykkäkouluihin, niin ei osaa edes kaivata, jos mykkäkoululaiselle on siellä mökillä oikeasti tapahtunut joku onnettomuus. Kannattaisi edes laittaa viestiä, että on hengissä, ei halua nyt jutella vaimonsa, mutta lastensa kanssa kyllä. Vähän aikuisuutta ja vanhemmuutta peliin.

Minä uskon aloittajaa. Olen tässä sinkkuna ollessani tavannut useamman mykkäkoulumiehen . Ihan uskomatonta käytöstä, ja siihen todellakaan EI tarvita syytä. Kyse ei ole nalkutuksesta tms.

Samanlaisia on naisissakin, ja se mykkäkoulu ja katoaminen voi todellakin alkaa mistä arkisesta asiasta vain. Ei se ole normaalin terveen ihmisen käytöstä. Eroa, AP

Kiitos tästä ketjusta!

Aina muistaa olla kiitollinen omasta parisuhteestaan, kun täältä pääsee lukemaan, minkälaisia joidenkin parisuhteet ovat. Ajattelen omaa miestäni erittäin lämmöllä just nyt ja tänään hän tulee saamaan erityis superhyper hellintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla soittelematta ja viestittelemättä, ne vain pidentävät oletettua kiehumisaikaa. Hoida lapset ja muut välttämättömät, ja jos mietit, mitä suhteen kanssa, niin se selviää kun hän suvaitsee saapua takaisin. Tietysti tekisi mieli tehdä isoja ja näyttäviä muuveja, mutta malta mielesi.

Pahoittelen uudelleen lähettämistä.

Minusta sinun tulisi ennemmin pahoitella sitä että ylipäätään kirjoitit noin typerän vastauksen.

Mykkäkouluhan on aivan loistava tilaisuus antaa tulla vuosien ajoilta tarinaa miehelle siitä kuinka on kohdellut huonosti. Eipähän huuda päälle tai keskeyttele. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin puhelinnumeroni ja oveen lukon. Jossain vaiheessa kun mieheni puhuisi minulle tilanteessa tai toisessa niin sanoisin vaan että "shhhh, älä vielä luovuta". 

Kerran kun mieheni käyttäytyi huonommin kuin uhmaikäinen niin aloin rääkymään kuin pikkulapsi ja sanoin että "toi alotti, se otti mun lapion ja heitti hiekkaa päälle, byääää!" Saman "kriisin" aikana laitoin kaupassa ostoskoriin tutin ja ajattelin antaa sen sille kun alkaa taas tuskastumaan jostain täysin tyhjästä. Otin tutin sitten pois korista.

Mieheni kun sai raivareita siitä jos en sanonut että "laita se tohon pöydälle" vaan olisi pitänyt sanoa "laittaisitko...". Blaaaaah. 

Jos hän yrittää mua jotenkin kouluttaa niin valitsi väärän akan. Olen niin monissa liemissä keitetty että en todellakaan alistu (tietenkin tilanne olisi toinen jos hän olisi fyysisesti väkivaltainen). N44, avioliittoa 9 vuotta takana. Kerran kun palasi itkupotku-raivareiltaan kännissä kuin ankka niin sanoin ettei astu jalallakaan kynnyksen sisäpuolelle ennenkuin näyttää minulle sukupuolitauti-testien tulokset ja palauttaa yhteiskassaamme rahat jotka hupeloi joutavuuksiin. Myykööt vaikka persettään. En ihan oikeasti epäilisi hänen pettävän mutta kunhan kiusaisin takas.

Mitä hlvettiä? Oikeastiko tuommoisia suhteita pidetään yllä?

Siinä on kyllä kaksi kakaraa eikä vaan yksi.

Exä teki noita katoamisia kun oli toinen nainen kierroksessa.

Kerran se suuttui kun pyysin kauppaan mukaan ja lähti ovet paukkuen raivostuneena, kun "hän ei ollut ajatellut käydä kaupassa tänään!!!". Muistan et just sitä ennen näpräs kännykkäänsä ja oli pohtivan oloinen.

Jäin suu auki ihmettelemään että mitäs -tua just tapahtui.