Rumat vanhemmat: Miten ootte uskaltaneet tehdä lapsia?

lapsentekoa harkitsin, koska olen " susiruma" . Onneksi sentään minulla on rahaa, jolla voin maksaa lapselleni ties mitkä leikkaukset, jos tarvitsee... ja itse sellaisia haluaa... (heh!)

Malleilla on aina hyvä luusto kasvoissa, vaikkeivat välttämättä klassisen kauniita oliskaan. Rumilla ihmisillä on sellaiset piirteet, että heistä ei saa hyvännäköisiä edes meikeillä tai oikeanlaisilla kuvaustekniikoilla. Tosta leikkelystä, että on paljon piirteitä joita ei voi korjata edes plastiikkakirurgialla. Esimerkkinä ihmisen silmät, kaulan ja leukaluun suhde (esim. lyhytkaulaisuus on tosi ruman näköistä), otsan muoto, poskiakaan ei voi loputtomasti korjailla. Että sori vaan, plastiikkakirurgialla ei tehdä syntymärumasta kaunotarta. Sitähän plastiikkakirurgit aina koittaa sanoa ihmisille, joilla on liian kovat odotukset leikkauksista.

varmaan heistäkin tulee rumia. Rumat ihmiset on tosi jees.

misiä ulkonäön perusteella, ja duunipaikka jossa olen, on todella arvostettu ja haluttu paikka, ja voisin sanoa että iso osa ihmisistä on aika rumia. Mutta heilläpä on tarinoita mitä kertoa elämästä, ja sitä ihmiset haluavat kuulla. Olen siis radiojuontaja.

mua ihan oikeasti mietityttää tämä ap:n esille tuoma asia. Ite oon ruma ja OIKEASTI olen miettinyt, haluanko todellakin tehdä jälkikasvua ja aiheuttaa heille kärsimystä. Ite oon kuitenkin niin kauan kärsiny tästä ulkonäöstäni ja toivoisin, ettei kenenkään muun tarvitsisi kärsiä samaa. Jos lapsi perii omat piirteeni (pottunokka, riipputissit ym.) niin ei ole häävi elämä tulossa, koulukiusausta ym.



Mieheni sentään on komea, joten toivon todellakin, että mahdollinen jälkikasvu perii ulkonäkönsä hänen puoleltaan.