Lue keskustelun säännöt.
Suru siitä että parisuhde ei toimi
28.02.2023 |
Olemme miehen kanssa olleet yli 15 vuotta yhdessä. Olen aika ajoin miettinyt eroa ihan alusta asti. Silti olemme pysyneet yhdessä, mies on ehdottomasti halunnut että pysytään. Meillä on useampi lapsikin ja olen ollut onnellinen äitinä, tehnyt paljon töitä ja keskittynyt lapsiin, elämässä tapahtunut paljon, on ollut myös suuria menetyksiä.
Parisuhde on alusta asti ollut erilainen kuin joidenkin muiden miesten kanssa, joita tapailin nuorempana. Mies ei ole samalla tavalla huomioinut minua, läheisyys ei ole ollut luontevaa. Olen tästä miehelle vuosia puhunut, aluksi hän ei edes halunnut kuunnella, kun ei hän itse sitä läheisyyttä kaivannut/ymmärtänyt. Nyt kun on tajunnut, että seksiäkään ei meillä ole ollut kunnolla enää vuosiin, niin on yrittänyt tsempata asiassa, mutta mielestäni se ei edelleenkään ole luontevaa ja siksi minustakin tuntuu kiusalliselta. Ehkä osittain myös siksi, että olen luopunut halustani läheisyyteen ensin sitä itkettyäni vuosikausia.
En rehellisesti usko, että tämä asia on korjattavissa. Olemme jotenkin perustavalla tavalla erilaisia. Ja lisäksi taustalla on vuosien hylkäys miehen puolelta minua kohtaan, en tiedä voinko unohtaa sitä tai antaa anteeksi? Tuntuu tyhmältä, että jos mies nyt halukas muutokseen, niin en enää kykene vastaanottamaan läheisyyttä vaikka sitä saisin.
Ajatuksia?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia on jo vierinyt. Lapset tehty, mikä on pääasia. Siirry elämässäsi eteenpäin ja luo arki, joka on sinulle mieluinen.
Voi olla joku nepsy-tapaus. Jotkut eivät myöskään vain tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu ja tavallinen tarina.
Se mitä mä en näissä tajua on se "olen odottanut jo 10 vuotta että mies yhtäkkiä muuttuisi ihanaksi" - siis mitä teidän päässä oikein liikkuu?
Mitä pikemmin lähdet, sen parempi. Hyviä miehiä on, mullakin eksä melkein sylki inhosta ajatukselle "turhaan" halaamisesta (halaus josta naiselta ei veloiteta jalkojen levittämistä), nykyinen taas haluaa lämpöä ja läheisyyttä paljon ja antaa sitä ehdoitta.
Mies on kyllä muuttunut jonkin verran ja sanoo yrittävänsä muuttua. Tämä on syy, että suhde jatkuu jollain tasolla edelleen. Mutta pelkään, että se muutos ei riitä, koska mies ei pohjimmiltaan ymmärrä mitä läheisyys tarkoittaa. Vaikka hän yrittäisi, niin kaikki on "päälle liimattua", hän ei itse aidosti ilmeisesti kaipaa sellaista läheisyyttä. Onkohan tällainen kovin yleistä? Minun on tosi vaikea ymmärtää miestä. T. Ap
Eksäni yritti välillä myös (ei ole ollenkaan paha ihminen) mutta noin isoa eroa on vaikea kuroa umpeen.
Kun joku kysyy miksi suhteeseen jää, niin alussa tilanne ei ollut yhtä paha -ehkä kumppanin jonkunlaisen rakastumisen ja nuoruuden hormonien takia- mutta kärjistyi ajan kuluessa, ja lopulta lapset tuntuivat vievän viimeisetkin mehut miehestä, huomiointikiintiö oli koko ajan täynnä. Mulle olis riittänyt että kävellään välillä käsikkäin, katsotaan leffaa vieressä, hipaistaan ohimennessä, mutta eksälle mikään näistä ei ollut luontevaa. Muitakin juttuja nousi ja oli viimein parempi jatkaa erillään.
Ja edellisten tavoin totean, että nyt kun olen omantyylisen miehen kanssa yhdessä, on niin sanomattoman paljon parempi olla. Kosketuskin on aivan erilainen, kun se ei ole vain yritystä minun miellyttämiseen, vaan tapa ilmaista miehen omia tunteita.
Hän muuttuu ehkä sen "bare minimumin", että saa sinut pysymään. Onko mennyt terpiaan, lukeeko kirjallisuutta, katsooko videoita, kertooko itse, millaiseksi haluaisi muuttua vai yrittääkö vain olla sinulle mieliksi?
Hänen näkökannaltaan homma toimii, sinulla on se ongelma. Hänen pitäisi itse mieltää itsensä ongelmaksi, jotta muutos olisi "riittävä" ja tarpeeksi tehokas.