Kirkua sanan taivutus?

Vierailija kirjoitti:

Mä kirkaisen

Ei kukaan sano kirun

On eri asia kirkaista kuin kirkua.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuosta muodosta käytetään yksikön kolmatta persoonamuotoa, kun yleensä  kerrotaan, että joku toinen kirkui jossain, esim. nainen kirkui metsässä.

Kun minä tein samaa huutotuskakirkumista ja kerroin siitä myöhemmin, piti ihan pysähtyä, että hetkinen, taivutetaanko se näin: mä kiruin kivusta.

Kyllä, noin se menee.

Minä kiruin 

Sinä kiruit

Hän kirkui

Eipä ole ihme, että meidän kieltä on vaikea oppia vierasmaalaisen.

Vasta selitin opiskelijalle, mikä ero on ilmauksilla: minä vaadin ja minä käsken ....

Äät ja Ööt ne vasta...

Oletko yötä tänään? Oletko yota tanaan?

Töissä= toissa. jne

Kirgun.

Nämä on näitä verbejä, joista ei käytetä kuin paria muotoa.

Sama parkua- verbissä.

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä tehty verbi, jossain toimistossa taivutettu.

Täysin normaali astevaihtelu siinä on. K vaihtelee kadon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat. Mikä tässä on vaikeaa?

Kuulostaa oudolta että on kiru sana. 

Kirkuminen kaikuvassa kirkossa kuulostaa kummalta korvissa.

Älä kiru, älä paru. kirjoitti:

Nämä on näitä verbejä, joista ei käytetä kuin paria muotoa.

Sama parkua- verbissä.

Älä hyvä ihminen ala parkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kirkaisen

Ei kukaan sano kirun

On eri asia kirkaista kuin kirkua.

Kirkaisu on yksittäinen huudahdus ja kirkuminen on pitkäkestoisempaa korkeaäänistä huutoa.

Sanna Marin kirkuu, kirkui, on kirkunut, oli kirkunut ja tulee kirkumaan vaaliväittelyissä.

Minä kirkun

Minä kirkuin

Minä olen kirkunut

Minä olin kirkunut

Ja nyt alan kirkumaan!

Älä kiru, älä paru. kirjoitti:

Nämä on näitä verbejä, joista ei käytetä kuin paria muotoa.

Sama parkua- verbissä.

Näin on. Jos joku sanoo "Kiruin kovasti", voi sen pikemminkin ymmärtää (murteella sanottuna) kitumiseksi kuin kirkumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kirkun

Minä kirkuin

Minä olen kirkunut

Minä olin kirkunut

Ja nyt alan kirkumaan!

Ei, vaan minä kirun, minä kiruin...

kirka kirkua kiiruna kriikuna

On niin kirkasta, että tekisi mieleni kirkasta. otinkohan liikaa kirkasta...

kirkua, karjuin, karjuimme