Lue keskustelun säännöt.
Nuoren alkava diabetes? APUA ja KOKEMUKSIA. Poika oksensi eilenkin yhden kakkupalan jälkeen.
27.02.2023 |
Viime viikolla käytin tuon lääkärissä kun heräsin yöllä kolme kertaa siihen kun tuo kävi vessassa. Se oli aamupäivä kun käytiin niin oli syönyt aamupalan ensin. Se sokeri oli 8.4 mutta kuulema ihan ok kun on syönyt aamupalan vähän ennen. Sitten lähdettiin kotiin ja olivat että tulkaa takaisin jos ei mene ohi. Ja sitten parin päivän päästä olin ostanut noille berliinin munkit loman kunniaksi niin poika oksensi parin tunnin päästä. Sitten mentiin taas päivystykseen mutta odotettiin joku kolme tuntia niin se sokeri oli enää 7.1 muistaakseni. Sitten ne oli että ei ole mitään ihmeellistä. Ja nyt eilen kun oltiin sukulaisen synttäreillä niin yhdestä kakkupalasta tuolle tuli niin huono olo että oksensi kotimatkalla autoon.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Soitathan terveysasemalle asiassa paastokokeiden tarkistamiseksi (ei päivystykseen). Ruokailun jälkeiset arvot eivät tässä noilla lukemilla tuo riittävää selvyyttä. Nuorilla tavataan sekä 1 että 2 tyypin diabetesta.
Täällä vouhkataan siitä, että pitäisi mennä yksityiselle lekuriin, ja ei voi mennä, kun ei ole rahaa.. mutta jo soitto terveysasemalle riittää, sieltä saa saman tien lähetteen sokerirasitus-kokeeseen. Ei oo turhan vaikeaksi sitäkään tehty, viitsimisestä vain kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärit ei oikein tykkää antaa ravintoneuvoja eli itse pitää etsiä tietoa tai kokeilla eri vaihtoehtoja.
Nuo oksentelut on kyllä varoitusmerkki että elimistö työntää pois sopimattoman ruuan.
Kakkostyypin diabetes herättää täälläkin nähtyjä voimakkaita tunteita koska se on osittain oma vika jos on ollut pitempään ylipainoinen ja herkut maistuu. He ovat tosin siinä onnellisemmassa asemassa että oikeasti voivat estää sairauden etenemisen toisin kuin aina hoikkana pysyneet sairauden saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ei oikein tykkää antaa ravintoneuvoja eli itse pitää etsiä tietoa tai kokeilla eri vaihtoehtoja.
Nuo oksentelut on kyllä varoitusmerkki että elimistö työntää pois sopimattoman ruuan.
Kakkostyypin diabetes herättää täälläkin nähtyjä voimakkaita tunteita koska se on osittain oma vika jos on ollut pitempään ylipainoinen ja herkut maistuu. He ovat tosin siinä onnellisemmassa asemassa että oikeasti voivat estää sairauden etenemisen toisin kuin aina hoikkana pysyneet sairauden saaneet.
Lääkärit eivät voi antaa ravintneuvoja, heillä ei ole siihen koulutusta.
Kyllä hoikatkin voivat estää 2tyypin diabeteksen etenemisen, sehän johtuu sopimattomasta ravinnosta, ei niinkään painosta.
Ei kuulosta diabetekselta. Jos verensokeri nousee niin korkealle, että saa ketoasidoosin oireita, ei se tapahdu heti makean syömisen jälkeen. Voisiko olla kyseessä jokin allergia?
Vierailija kirjoitti:
Hiukan on sokerit olleet koholla. Ei muuta kun uudestaan mittailemaan.
Ja niitä sokereita on ihan turha mittailla välittömästi sen jälkeen kun on syönyt kakkuja ja munkkeja ja limua päälle.
Sokerit nousee tuolloin korkealle ihan jokaisella, joka on elossa.
Mitatkaa aina vertailukelpoisia arvoja. Esim. aamulla paastosokeri ennen mitään syömistä, ja illalla sokerit vähintään pari tuntia aterian jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina olen saanut ykköstyypin diabetes diagnoosin 11 -vuotiaana. Ihan tarkalleen en enää muista omia oireitani, mutta vanhempani ovat kertoneet että kävin useasti vessassa, mutta minulla oli myös jatkuvasti jano siihen aikaan ja luulivatkin aluksi että vessassa ramppaaminen johtui vaan siitä että join kokoajan. Lääkäriin lähdimme kun minäkin sitten oksensin aamiaisen ja sen jälkeen olin ollut niin vetelänä etten olin heidän sanojensa mukaan ihan tajunnan rajamailla. Terveyskeskuksesta mentiinkin sitten suoraan sairaalaan jossa tipat. Verensokeri oli luokkaa 28.
Tällöin vielä insuliinin annostelu ja niiden vaikutusajat ja ennenkaikkea verensokerin mittaaminen kotioloissa oli paljon hankalampaa kuin mitä se nykyään on. Ns. ateriainsuliini otettiin 30min ennen ruokailua ja tämä määräsi sitten tarkalleen miten paljon piti syödä. Jos söi vähemmän sokeri laski ja kohta oli huono olo, jos liikaa, se nousi. Oma kokemukseni on, että hieman koholla oleva verensokeri ei tunnu juuri missään, mutta sehän on sitten se mikä pitkässä juoksussa aiheuttaa ongelmia. Sensijaan matala verensokeri aiheuttaa jopa paniikin kaltaisen tunteen, on olo että jalat lähtee kohta alta, silmissä sumenee eikä pysty ajatella.
Minun nuoruudessani T1 diab. tarkoitti kakuista ja munkeista - oikeastaan sokerista lähes täydellistä kieltäytymistä, nykyisin insuliinit ja verensokerin mittaaminen on niin paljon helpompia ettei se enää vaadi ehdotonta kieltäytymistä, mutta luonnollisesti hyvän sokeritasapainon saavuttaminen on helpompaa jos sokeria käyttää mahdollisimman vähän.
Sellaisen neuvon tässä vielä annan, että kannusta lastasi ottamaan vastuuta omasta hoidostaan mahdollisimman paljon. Ei tietenkään pidä eikä voi jättää häntä oman onnensa nojaan, mutta kannusta ottamaan vastuuta.
Voit kysyä vapaasti mitä vaan tahdot, vastaan jos osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte lääkäriin?
Mitä jos lukisit mun aloituksen uudestaan. Ollaan käyty kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sanottiin, että kaikki on niinkuin pitääkin. Yksittyiselle varaan ajan sitten kun saan palkan. Ap
Ehkä nyt kannattaa ottaa joku luotto että pääsee nopeammin lääkäriin.
Niitä luottoja ei kukaan järkevä ota ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä puhui Jorvin lääkärin, että herkut yhdistetään aina tarpeettomasti keskusteluun, kun lasten ja nuorten diabeteksesta puhutaan. Oman haiman tuotanto sammuu sitten kun sammuu eikä siihen pysty vaikuttamaan ruokavaliolla.
Oma tytär sairastui diabetekseen muutama vuosi sitten. Kaikille oli hirveä taivastelu siitä, että voi voi kun ei enää voi syödä herkkuja ja kun nyt joutuu niin muuttamaan ruokavaliota.
Ei tuo tikkulaiha voimistelijatyttö ole ikinä edes herkkuja syönyt, kun inhoaa kaikkea makeaa ja ruokavalio on aina ollut terveellinen. Joten siinä suhteessa ei kyllä tarvinnut mitään muutosta tehdä.
Kauheasti oli neuvoja kyllä tarjolla kun siskollakin kun oli raskausdiabetes ja Kyllikki-tädillä ja Kauko-sedälläkin on se kakkostiapeettes. Neuvot olivat yleensä ihan ristiriidassa yliopistosairalaan antamiin hoito-ohjeisiin.
Kokemukseni on, ettei suomalaisesta terveydenhoidosta saa kunnollista apua diabeteksen ruokavaliohoitoon. Esim Briteissä hiilihydraattien vähentäminen diabeetikon ruokavaliossa on jo perusohjeistuksessa mukana, samoin Ruotsissa ja Australiassa. https://www.diabetes.co.uk/
1-diabetes on eri sairaus kuin 2D, mutta siinäkin ruokavaliolla voi tehdä paljon, vaikkei se haimaa korjaakaan.. Paino ei ratkaise, vaan haiman kunto. Verensokerin voi saada tasapainoisemmaksi, jos itselle sopii paremmin esim. 100 g hiilareita päivässä kuin ravitsemussuositusten 250 g/päivässä.
Itse jouduin minäkin selvittämään, mikä toimii ja mikä ei, kun muutama vuosi sitten sain D2 diagnoosin.
Lääkityskin määrättiin, mutta halusin selvittää tarpeen omin päin, kun sain mittarin ja välineet omaehtoiseen tutkimukseen.Mitään virallista lääkitystä en ole käyttänyt, ruokavalioni ja syömiseni jatkuvat muuten kuten aiemminkin, vain pasta ja riisi kuuluvat välttelyn piiriin. Nopeat sokerit eivät näytä haittaavan, kunhan pysyn kohtuudessa. Raskaamman liikunnan yhteydessä ei tarvitse vältellä edes noita edellä mainittuja, pastaa ja riisiä.
Jostain syystä elimistöni ei reagoi pitkiin sokereihin oletetulla tavalla ja vain ne nostavat sokeriarvoja kohtuuttomasti ja pitkäaikaisesti, ilman rajumpaa liikuntaa. Eläiproteiini tosin herättää insuliinituotannon, jolloin sitä voi käyttää lääkkeenomaisesti, jos sokeriarvot eivät muuten laske normaalitasolle.
Vinkkejä tähän toimintatapaan sain eräästä jenkkiyliopiston tutkimusprojektista ja pitihän sitä testata. Toimii yllättävän hyvin. Yksityiskohdat täytyi selvittää ominpäin. Onneksi nuo mittarit kuuluvat automaattisesti hoitoon, ilman niitä olisin joutunut turhaan lääkekierteeseen.
Lisään tähän, ettei D2 tullut ylipainon tai vastaavan takia, koska en ole koskaan ollut ylipainoinen. Tosin muutaman kuukauden kuluttua siitä kun muutin hiukan ruokavaliotani, paino tippui muutaman kilon ja lähinnä vyötäröltä, koska se kapeni lähes 10 cm. Sen jälkeen olenkin ollut normaalipainon alarajoilla.
Verensokerimittari maksaa muutaman kympin, niin voisi ihan ite mitata onko ne sokerit korkealla vai ei.
Mutta ehkä se on liian helppo ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo olen huono äiti kun ostin lapselleni munkin. Senkö halusitte kuulla? Kiitos että saitte mut itkemään. Ap
Ehkä uhriutumisen sijaan voit koittaa toimia lapsesi hyvinvoinnin parhaaksi. Ja kyllä, pidän outona että jos epäilet diabetesta ja lapselle tulee huono olo makeasta niin ostat hänelle munkin.
Vierailija kirjoitti:
Verensokerimittari maksaa muutaman kympin, niin voisi ihan ite mitata onko ne sokerit korkealla vai ei.
Mutta ehkä se on liian helppo ratkaisu.
Mittausliuskatpa eivät sitten olekaan mitään halpoja. Taitavat olla euron/liuska ja purkissa yleensä 50 liuskaa. Mittarin aloituspakkauksessa on usein vain viiden kappaleen liuskapurkki mukana.
Ei noilla sokeriarvoilla vielä ketoasidoosia ole.