Onko naisen helpompi antaa anteeksi pettäminen, jos kukaan ei tiedä, että nainen tietää siitä?

Jaa, kyllä mä vaan kerroin kaikille läheisille sukulaisille ja ystäville, kun ukkeli petti. Toivoin tukea anteeksiantoon, kun mies oli niin katuvainen. ( Katui oikeasti ja otti vastuun tekemisistään.)

Edellisen ukon pettämiseen taas pyysin tukea samoilta ihmisiltä siihen, että heitän ukon ulos. Hän kun ei ottanut vastuuta tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa vaihtoehtoa "antaa pettäminen anteeksi". 

Asia ei itseäni tietääkseni kosketa, mutta ajattelisin noin yleisellä tasolla, että mitä enemmän ihmisillä on suhteissaan sellaisia asioita, joita he eivät voi antaa anteeksi, sitä enemmän heidän suhteissaan on salaisuuksia.

Varsin kummallinen logiikka. Oikeastihan se, että tiettyjä asioita ei voi antaa anteeksi, kertoo vain ihmisen arvoista, ei siitä että hän jotain salaisi. 

Mutta pettäjä saattaa päätyä salailemaan tekoaan ollakseen kumppaninsa arvojen arvoinen. Salailun seurauksena kumpikin saa mitä haluaa: pettäjä saa jatkaa suhteessa, jossa haluaa pysyä, petetty saa säilyttää illuusion kumppaninsa arvosta.

Moni elää tällaisessa suhteessa. Eli on aivan relevanttia kysyä: onko arvojesi mukainen elämä sinulle tärkeämpi asia kuin totuuden mukainen elämä?

No eihän kyllä ole mitenkään päin niiden arvojen arvoinen, jos pettää. Ja ennemmin tai myöhemmin petos kyllä tulee julki. Se on sitten eri asia, jos siltä haluaa silmänsä sulkea. 

Ei mun ainakaan oisi. Muut sillon tietäisi että mua on petetty, eivätkä kertoisi mulle. Tilanteessa oisi paljon enemmän valehtelua ja kusetusta, sekä miehen että muiden ihmisten taholta.

Asiaa koskevat tutkimukset puhuvat lahjomatonta kieltään. Valtaosa ei anna pettämistä anteeksi.

Pettäjät ovat halveksuttuja ja leimautuneita ö-luokan kansalaisia muiden silmissä ja niin pitääkin olla. Poikkeus tietenkin väkivaltaa sisältävät suhteet jossa väkivallan kohde pettää päästäkseen ulos väkivallan tekijän luota.

Kyllä se pettäminen ihan itsessään on ongelma. Pettäjän kanssa en jatkaisi suhteessa. Yksi hailee, tietääkö muut, ei olisi mun häpeäni.

Ehkä helpompaa on, jos kukaan ei tiedä edes siitä pettämisestä. Paitsi että se pettämiskumppani tietää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

https://www.seiska.fi/Kotimaa/Sanna-Marin-ja-Olavi-Uusivirta-juhlivat-j…

Ei pettämistä vaan lähesiä ystäviä

Taas?

Kun petin exääni, niin en todellakaan jäänyt mitään anteeksipyyntöjä vaatimaan. Tajusin itse ottaa tavarat ja lähteä. Ja nyt on hieman reilut kuusi vuotta mennyt siitä päivästä ja naisia on ollut tasan 0.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa koskevat tutkimukset puhuvat lahjomatonta kieltään. Valtaosa ei anna pettämistä anteeksi.

Pettäjät ovat halveksuttuja ja leimautuneita ö-luokan kansalaisia muiden silmissä ja niin pitääkin olla. Poikkeus tietenkin väkivaltaa sisältävät suhteet jossa väkivallan kohde pettää päästäkseen ulos väkivallan tekijän luota.

Jaa, ei minua kiinnosta vieraiden tai tuttujenkaan ihmisten pettämiset. Ei kuulu minulle. Lähes kaikki kaverini ovat pettäneet jossain vaiheessa jotakuta, eivätkä he minun kaveruuttani ole sen takia menettäneet.

Heitän sian välittömästi ulos. Ei ole vaihtoehtoja.. Aamen.

Kyllä se noin on, ap.

Itse tiesin että mies pettää, mutta salasin sen niin omalta kuin miehenkin sukulaisilta.

Kaikkein viimeisemmäksi kertoisin asiasta ystäville.

Joissakin liitoissa on kuitenkin tiukka side, mies ei halua erota, eikä jättää perhettään.

Vaikka on eksynytkin, vieraaseen vuoteeseen

Sanottokaan mitä tahansa, mutta naisella on se ns. kuudes aisti, naaraan aisti, joka pyrkii suojelemaan lapsiaan, jotka on synnyttänyt. Eli pitämään myös uroksen mukana pesässä.

Se on sellainen juttu, että sen vaistoaa, kun mies on ollut vieraassa sängyssä.

Ja mieheni myönsikin sen lopulta.

Mutta elämä ja liitto ei kaadu tilapäiseen pettämiseen, ei etenkään silloin, kun molemilla on edelleen vahvoja tunteita toisiaan kohtaan.

Yhden pettämisen takia ei kannata hajottaa koko perheen elämää, ainiaaksi.