Onko sotkuisuus aina merkki jostakin "huolestuttavasta"?

Kyse on ehkä enemmän siitä, onko ihmisen käytös AIEMPAAN verrattuna muuttunut RADIKAALISTI. Onko? Ja jos on, mitkä tekijät siihen voisivat vaikuttaa? Onko esim. ylitöitä paljon, kun taas aiemmin oli osa-aikatyö? Onko harrastusmäärä kasvanut? Treenimäärä kasvanut, jolloin aikaa tarvitaan enemmän paitsi treenaamiseen, myös ihan palautumiseen?

Ihmisillä on erilaisia prioriteettejä. Itse olen ollut suht sottainen lapsesta asti. Nyt keski-ikäisenä ruuhkavuosissa sotkuisuus on edelleen läsnä. Usein viikonloppuisin siivoan vähän enemmän. En pidä itseäni mt-ongelmaisena. En myöskään pidä itseäni laiskana yleisesti ottaen, ennemmin ehkä päinvastoin.

Ydinpointti asiassa on omalla kohdallani se, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Työ, perhe, liikunta, omat projektit vievät itsessään jo niin paljon aikaa ja ovat tähdellisiä, että siivoaminen/järjestely tuntuu aina sekä suht merkityksettömältä että myös olevan pois omasta lepoajasta tai projektiajasta / omasta harrastusajasta. Minulla on vahva palo saada tehtyä tiettyjä asioita ja siivoamiseen laitettava energia ikään kuin varastaa minulta ne ajankäytön mahdollisuudet ns. oikeisiin asioihin. Tiedän, että jotkut ottavat töistä jopa vapaapäiviä siivousta varten, jos vieraita on tulossa. En ole näin itse tehnyt, mutta ymmärrän hyvin. Olen sitä mieltä, että enemmistölle ihmisistä joko nelipäiväinen työviikko tai 6-tuntinen työpäivä olisi toimiva ratkaisu monella tapaa. Kokoaikatyö on liikaa. Siitä hyvin usein kärsii terveys, yöunet, liikunta, siisteys, perhe, lapset tai ns. oma aika.

Hyi yök. En voi sietää likaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tuli tämä uusi hyvinvointialue niin osa kaupungeista ei myönnä enää palveluseteleitä kodin siivouksen ostoon eläkeläisille eikä vammaisille.

Jos eläke on 900 niin siitä ei mene veroa eli ei voi saada verovähennystäkään.

Eläkeläisillä on aikaa, vaikka siivoaminen olisi hidasta. Jos on niin sairas, että kotona ei voi asua, ei pitäisi asua kotona.

Sekaisuus on ok, likaisuus ei.

On ihan normaalia, ettei jaksa kaikkia listoja pyyhkiä pölyistä, tai voi olla tiskiä altaissa tai jopa altaiden vieressä, sukkia lattialla jne. Mutta sitten jos koti alkaa muistuttaa hamstraajan asuntoa, tai tavaraa on niin röykkiöittäin, ettei mistään löydä mitään ja vaikuttaa arjesta selviämiseen, niin sitten kannattaa vähän huolestua.

Vierailija kirjoitti:

Hyi yök. En voi sietää likaisia ihmisiä.

Minäkään en pidä sinunlaisistasi. Onneksi aikuisena saa valita seuransa.

Mä olen töissä siisti, tarkka ja suorastaan neuroottisen huolellinen. Samoin, jos jotakin muiden kanssa sovin, niin minuun voi 110% luottaa.

Mutta kotona on leivän paloja lattialla, likaisia astioita kaikkialla, vessassa tyhjiä shampoopulloja ja kasvopyyhkeitä nurkassa. Imuroin muutaman kerran vuodessa.

Kotipesän siisteydellä ei siis ole minulle väliä. Vaatteiden puhtaudella ja henkilökohtaisella hygienialla taas on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on usein tuollaista. Ollaan koko perhe vähän sottaisia ja suurpiirteisiä. Sitten välillä intoudutaan siivoamaan, mutta ei jakseta pitää järjestystä yllä. Mutta muuten meillä menee ihan mukavasti elämässä.

Meillä myös! Lapsuudessa raivosiivottiin joka lauantai, oman perheen kanssa haluan viettää aikaa vähän muulla tavoin. Vessat ja keittiö siivotaan kyllä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Tahrat tiskipöydässä on varma merkki siitä, että myös alushousuista löytyy tahroja. Sottapytty mikä sottapytty.

No eikä ole.

Esimerkkinä siskoni:

Hän ei juuri välittänyt mikä kaaos ympärillä oli, mutta omasta puhtaudestaan oli hyvin tarkka. Peseytyi ja vaihtoi vaatteet päivittäin.

Tyynyliinojen puhtaus oli myös tärkeää, muistaakseni nekin meni melkein päivittäin vaihtoon. Tämä liittyi siihen, että kasvojen iho pysyisi puhtaana.

Mutta muuten hänen huoneensa oli kuin pommin jäljiltä.