Lue keskustelun säännöt.
Ei pärjää suomalaiset nais hiihtäjät
Ei mulla muuta
25.02.2023 |
Yhdistelmä hiihdossa. Pärmäkoski jää ja niskasen kunto ei riitä. Taas lehdet hehkutti varmoja mitaleita ennen kisaa.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu, hassua keskustella täällä mammapalstalla urheilusta, mutta kun sitä on tullut vuosikymmyniä seurattua, niin miksi ei sitten puhuttaisi siitä.
Suomalaisilta urheilijoilta tuntuu puuttuvan tiettyä oveluutta. Mennään kärjessä ja sitten on voimat ylläen loppu ja muut vie mitalit. Miksi kun voisi myös peesata muita ja säästää voimia loppuun.
Mäkihypyssä on menossa nykyään pukujuhlat missä parhaat huijarit vie kärkisijat. Suomalaiset on tähän lajiin liian rehellistä kansaa. Toki myös meillä on niin vähän rahaa urheilussa ettei ole varaa kehittää uutta.
Ylipäänsä suomalaista urheilu vaivaa rahan puute. Todennäköisesti enemmän on rahaa YLE:llä näyttää näitä kisoja, mitä urheilijoilla urheilla. Jos haluamme menestyä niin yhteiskunnan tai sponsoreiden on pakko panostaa enemmän kotimaiseen urheiluun.
Olemmeko liian nuukia kansana. Totuimme amatööri-aikana menestymään, silloin ei ollut ammattilaisuutta urheilussa, nyt on joten miksi emme panostaisi siihenkuten muut maat jos haluamme menestystä.
Meillä on aivan liian kapea taso hiihtolajien harrastajissa, mikä tarkoittaa sitä, että vain pieni osa lahjakkaista urheilijoista päätyy näiden lajien pariin. Moni sellainen, joka ominaisuuksiensa puolesta voisi olla suksilla maailman parhaimmistoa, tahkoaa keskinkertaisuutena jossain muussa lajissa, koska hiihtolajit eivät ole tarpeeksi houkuttavia. Suomessa ja Norjassa on suunnilleen saman kokoinen väestö, mutta esimerkiksi hiihdon juniorikisoissa Norjassa on jotain kolminkertainen osallistujamäärä Suomeen verrattuna. Mäkihypyn kansallisia kilpailulisenssejä meillä on nykyään joitain kymmeniä.
Toinen osa ongelmaa on se, että meillä ei saada valmennettua juniorisarjojen menestyjistä aikuisten menestyjiä. Suurimmalla osalla miesurheilijoista armeija, myös urheilukoulussa, pysäyttää kehittymisen jopa vuosiksi tai katkaisee sen kokonaan.
Ja jos erityisesti hiihtoa mietitään, meillä on valmennuspuolella edelleen liikaa vanhan liiton toppatakkimiehiä, jotka eivät ymmärrä suksitaituruuden ja ryhmässä hiihtämisen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu, hassua keskustella täällä mammapalstalla urheilusta, mutta kun sitä on tullut vuosikymmyniä seurattua, niin miksi ei sitten puhuttaisi siitä.
Suomalaisilta urheilijoilta tuntuu puuttuvan tiettyä oveluutta. Mennään kärjessä ja sitten on voimat ylläen loppu ja muut vie mitalit. Miksi kun voisi myös peesata muita ja säästää voimia loppuun.
Mäkihypyssä on menossa nykyään pukujuhlat missä parhaat huijarit vie kärkisijat. Suomalaiset on tähän lajiin liian rehellistä kansaa. Toki myös meillä on niin vähän rahaa urheilussa ettei ole varaa kehittää uutta.
Ylipäänsä suomalaista urheilu vaivaa rahan puute. Todennäköisesti enemmän on rahaa YLE:llä näyttää näitä kisoja, mitä urheilijoilla urheilla. Jos haluamme menestyä niin yhteiskunnan tai sponsoreiden on pakko panostaa enemmän kotimaiseen urheiluun.
Olemmeko liian nuukia kansana. Totuimme amatööri-aikana menestymään, silloin ei ollut ammattilaisuutta urheilussa, nyt on joten miksi emme panostaisi siihenkuten muut maat jos haluamme menestystä.
Meillä on aivan liian kapea taso hiihtolajien harrastajissa, mikä tarkoittaa sitä, että vain pieni osa lahjakkaista urheilijoista päätyy näiden lajien pariin. Moni sellainen, joka ominaisuuksiensa puolesta voisi olla suksilla maailman parhaimmistoa, tahkoaa keskinkertaisuutena jossain muussa lajissa, koska hiihtolajit eivät ole tarpeeksi houkuttavia. Suomessa ja Norjassa on suunnilleen saman kokoinen väestö, mutta esimerkiksi hiihdon juniorikisoissa Norjassa on jotain kolminkertainen osallistujamäärä Suomeen verrattuna. Mäkihypyn kansallisia kilpailulisenssejä meillä on nykyään joitain kymmeniä.
Toinen osa ongelmaa on se, että meillä ei saada valmennettua juniorisarjojen menestyjistä aikuisten menestyjiä. Suurimmalla osalla miesurheilijoista armeija, myös urheilukoulussa, pysäyttää kehittymisen jopa vuosiksi tai katkaisee sen kokonaan.
Ja jos erityisesti hiihtoa mietitään, meillä on valmennuspuolella edelleen liikaa vanhan liiton toppatakkimiehiä, jotka eivät ymmärrä suksitaituruuden ja ryhmässä hiihtämisen merkitystä.
Ja sitten panostetaan perinteiseen hiihtotyyliin, vaikka niitä kisoja on nykyään aika vähän. Ja todennäköisesti kohta ei enää ollenkaan.
Vaikuttaa siltä, että urheiluakin vaivaa tuttu suomentauti l. menevätkö rahat hallintoon niin kuin esim sotepuolella ja varsinaiseen toimintaan ei sitten olekaan riittävästi.
Suomessa riittää joka puolella tekemisestä puhujia, on kaiken maailman palaveeraajaa, mietintä ryhmää, selvittelijää siis byrokratiaa, kallispalkkaisia virkoja ym. mutta tärkein varsinaiset tekijät jäävät vähemmälle.
Toki esim Norjalla ym muilla varakkailla mailla riittää rahaa kaikkeen. Suomi on tässäkin jäänyt kelkasta.
MIKSEI KOSKAAN PUHUTA PALJONKO NÄMÄ PARASIITTI "URHEILIJAT" TULEVAT MAKSAMAAN ON ON ALA JA YLÄ LEIRIÄ VALTIO JA VEIKKAUS SIJOITTAVAT MILJARDEITA. MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ ON???
Naiset 30 km (p).Kerttu kyllä ottaa tästä mitalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyljellään makailua esim Kristan kanssa ja pallia pesään vaan!
Telkussa esim Charite, mutta samapa tuo. Kikkeli tikkaa taateleita myöten tiukalla temmolla,
ihan kuin loppusuoralla tasatyöntöä hiihdettäs tandemina, jumalaut!
Meillä on aivan liian kapea taso hiihtolajien harrastajissa, mikä tarkoittaa sitä, että vain pieni osa lahjakkaista urheilijoista päätyy näiden lajien pariin. Moni sellainen, joka ominaisuuksiensa puolesta voisi olla suksilla maailman parhaimmistoa, tahkoaa keskinkertaisuutena jossain muussa lajissa, koska hiihtolajit eivät ole tarpeeksi houkuttavia. Suomessa ja Norjassa on suunnilleen saman kokoinen väestö, mutta esimerkiksi hiihdon juniorikisoissa Norjassa on jotain kolminkertainen osallistujamäärä Suomeen verrattuna. Mäkihypyn kansallisia kilpailulisenssejä meillä on nykyään joitain kymmeniä.
Toinen osa ongelmaa on se, että meillä ei saada valmennettua juniorisarjojen menestyjistä aikuisten menestyjiä. Suurimmalla osalla miesurheilijoista armeija, myös urheilukoulussa, pysäyttää kehittymisen jopa vuosiksi tai katkaisee sen kokonaan.