Taapero ja koira, mikä avuksi?
Parivuotias lapsemme on alkanut enenevissä määrin kohtelemaan perheen koiraa kovakouraisesti.
Välillä kiskotaan hännästä, välillä tartutaan turkista, välillä yritetään ratsastaa. Ja kaikki tämä vaikka käytän nykyisin päivästä ison osan estelyyn, kieltämiseen, koiran & lapsen erossa pitämiseen. Mikään ei tunnu auttavan, ei konkreettiset kiellot, ei empaattinen selittäminen, ei malliopettaminen. Lapsi päinvastoin tietää selvästi toimivansa väärin ja hihittää kun häntä kielletään. Koira on tähän asti ollut myötämielinen ja onneksi lapsiporteilla pystytään rajaamaan alueita joihin lapsi ei pääse. Tämä on ongelma vain sisällä, ulkona lapsi ei ole koskaan kohdellut koiraa ikävästi.
Mitä voin tehdä? Mikä auttaa? Miten parivuotiasta voi tässä asiassa opettaa? Miten te olette asian ratkaisseet?
Kommentit (49)
Pidät niitä portteja, kunnes lapsi on taas vähän kasvanut.
No laita se kakara sinne aidan taakse ja anna koiran olla siellä missä tekin.
Oppiipa tavoille penska.
Pidät lapsen erossa koirasta, kunnes osaa käyttäytyä sen kanssa.
Koira parka joutunut leluksi. Ei ole koiran elämää tuo.
No jos et itse osaa lastasi opettaa niin pian koira opettaa. Se vain voi olla sitten pii paa pii paa
Jatkat vaan sinnikkäästi opettamista ja pidät tietysti huolta ettei lapsi pääse yksin koiran luo.
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsi naksuttimella.
Lapsesta tulee napsu.
Ei lapsen kieltäminen auta yhtikäs mitään, ellei sillä ole myös jotain seurauksia. Nythän lapsi oppii, että koiraa kiusaamalla saa kivasti huomiota.
Lapsi on keksinyt mukavan leikin jota leikkiä vanhempansa kanssa yhdessä. Kulutat paljon aikaa estelyyn ja kieltämiseen ja lapsi on vaan että jee kun minut huomataan.
Koiralla täytyy olla paikka jossa saa olla rauhassa ja sinun täytyy keksiä parempia leikkejä lapsesi kanssa kuin koiran ahdistelu ja estely.
Lapselle näytetään miten koiraa kohdellaan, otetaan käsi ja silitetään sillä ja kerrotaan, että koiraan sattuu, jos sitä vetää turkista esim. Näitä joutuu vain toistamaan kunnes lapsi vähitellen oppii. Pelkkä kielto ei auta vaan pitää näyttää, miten tulee käsitellä.
Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa samalla linjalla eli pidät koiran ja lapsen erillään ja näytät itse mallia lapselle miten koiraa kohdellaan. Kilteimmänkin koiran kärsivällisyy loppuu jossain vaiheessa, ei kannata odottaa kunnes lapsi oppii kantapään kautta ettei koiraa saa kiusata.
Älä usko noita jotka ehdottavat rankaisuja. Ei noin pieni lapsi muista asioita tai tajua hyvin. Isokin lapsi voi olla arvaamaton, jos tulee päähänpistoja. Aikuisen pitää olla tarpeeksi lähellä lasta aina valmiina, ettei revi koiraa. Se joka on lapsenhoitovuorossa. Ehkä koiraa voi opettaa pois lapsen luota ja tehdä muita virikepaikkoja huoneistoon, ikkunapaikka, leluja, sohvapaikka, puruleluja, virikkeitä ja välillä ulos. Naksutin sanoi joku. Koira innostuu helposti lapsen seurasta, koska etsii koko ajan sosiaalista kontaktia.
Lapsesta on tulossa selvästi jollain tapaa luonnevikainen, koska se nauttii eläinten kiusaamisesta jo nyt.
Kunnon rankaisu. Sillä tavalla minäkin opin.
Ehkäpä äippä opettelee arvostamaan sitä koiraa ja senkin haluamaa ja tarvitsemaa rauhaa vielä senkin jälkeen, kun se rakas pikku murmeli on syntynyt ja on äipän ja iskän elämän uusi keskipiste. Ja kohtelee koiraa kuin koiraa kunnioittaen, eikä kuvittele, että koira yhtäkkiä puhuu ihmistä ja ymmärtää heti, että pitäähän tuota uutta ihanaa äidin pientä mussukkaa sietää, vaikka se satuttaakin.
Luunappi lapselle otsaan, koiraa varmasti sattuu lapsen retuutus joten ihan vastavetoisesti lapsen tulisi kokea hieman kipua.