Äidin aivot

Täällä oli keskustelunavaus siitä miksei naisilla jää tieto päähän, mutta se ehdittiin poistaa ennen kuin ehdin vastata. Haluan silti jakaa tämän kokemuksen:

Minä olen nuorena nopea oppimaan, tiedonjanoinen, minulla oli loistava muisti ja hyvä ilmaisukyky. Tein vaikutuksen osaamisellani monissa keskusteluissa ja kirjallisesti, nautin opiskelusta ja tieteestä ja erityisesti rakentavasta väittelemisestä!

Sitten sain lapsia. Nukuin alle tunnin pätkissä vuosia. Olin jatkuvassa reaktiovalmiudessa ilman todellisuus taukoja. Aloin kannatella mielessäni miljoonia nippelitietoja alkaen vuorokauden aikana annetuista lisämaitomillilitroista ja jatkuen pitkin viikkoa puhelimeen kilahteleviin jatkuvasti muuttuviin ohjeisiin siitä mitä sillä torstain liikuntatunnilla pitää olla mukana. Pitkään vietin suurimman osan ajastani ihmisten kanssa jotka eivät puhuneet lauseilla, ja ne jotka puhuivat, eivät haastaneet älyllisesti vaan vain tunnetasolla. Luettu teksti lakkasi tarttumasta päähän, sanoja ei meinannut löytää mielipidettä ilmaistessaan. Kaikki vähänkin keskittymistä tai omaksumista vaativa prosessointi silppuuntui jatkuviin keskeytyksiin. Koulutuksiin osallistuin etänä pelaten samalla sairaan lapsen kanssa Kimbleä. Minulla ei koskaan nuorena ollut keskittymisvaikeuksia, mutta nykyään olen kuin ADHD-mallityyppi sähläyksen kanssa (en siis ole ADHD, vaan tämä on hankittua). Minusta tuli sosiaalisesti epävarma, aloin aliarvioida itseäni ja vaatia itseltäni vähemmän, etten joutuisi jatkuvasti kohtaamaan sitä etten yllä omiin odotuksiini.

Tänään pyysin puolisolta voisiko hän soittaa kuopuksen opelle tai käyttää esikoisen kahden viikon päästä ultrassa. Ei hän kuulemma osaa. Jos hän käyttäisi edes puolet siitä ajasta, minkä hän käyttää uutisten lukemiseen, siihen että kuuntelisi lapsiaan, ehkä hänkin osaisi jutella sen open kanssa? Tai tsempata pelokkaan lapsen terveydenhuollon käynnille.

Minua hävettää oma romahtanut yleissivistys ja ajattelukyky. Mutta näin minä silti valitsen, seison luistinradan laidalla ja järjestelen pääni sisällä seuraavia kaverisynttäreitä. Toki yritän olla perunaa älykkäämpi ihan lasteni edun nimissä, mutta kyllä minun itseni kehittäminen on keskittynyt muille ihmisyyden alueille kuin yleisesti älykkyyden lokeroon osuville tässä viimeisen 10 vuoden aikana.