Vaimoni ei halua mennä töihin, koska on kotiäiti.

moisesta asiasta muuttaisin vaikka roskalaatikkoon. Hoitakoot omalla erinomaisuudella ihan itse koko paletin.

Jokin mättää- mukavilpittömästi heittää vaimonsa asiat tänne muiden naisten ruodittavaksi- ja kas kummaa herra erinomaisuutena itse...

Nää on näitä baaritiskin väärinkohdeltuja, kaikkensa antaneita raasuja, joiden elämän kamala vaimo pilaa.

Onneksi pelastaja ei ole kaukana. Ja hyvin valittu foorumi- täällä näitä vilpittömiä pelastavia enkeleitä riittää.



Nyt jumaliste menet peilin eteen ja tuijotat vähän aikaa omaa naamaasi. Ja sitten kysyt itseltäsi milloin viimeksi kiitit vaimoasi kaikesta siitä mitä hän on jaksanut vuoksesi tehdä. sitten kysyt häneltä kuinka hän voi- onko huolia tai masennusta. Tai jotain erityisen hienoa. Ja tarvitsisiko hän jotakin sinulta.



Nimittäin kukaan erotiikkaa osakseen saava, arvostettu, rakastettu, kukoistava nainen ei viitsi alvariinsa juosta ostoksilla. Se on kuule korviketoimintaa silloin kun joutuu elämään jonkun olennaisen asian puutteessa.

vaimosi kompensoi????

Kouluttamattomana ei juuri ole töihinmenossa vaihtoehtoja, siivoojan tai kaupan kassan työt eivät tietenkään houkuta ylellisten kotiäitivuosien jälkeen.



Nyt pistät vaimosi opiskelemaan!

kävin kuitenkin kaupassa, tein ruuat, tiskasin, pesin pyykin, siivosin, kuskasin lapset harrastuksiin, tyydytin mieheni jne. Silti sain kuulla etten tienaa mitään, sainhan liiton päivärahan.. nyt olen tämän kaiken kotityön lisäksi töissä, tosin nyt saan apua jo kotitöihin mutta vastuu pääsosin on mulla. Rutinaa ei enää tule... Rahasta riidellään ei juurikaan muusta... Omiin menoihini en kyllä rahaa pyytäsisi mieheltäni, hän maksaa puolet elämisestä ja autokulut sekä matkustamisen.



Eli laita se akka töihin. Ei 6 -vuotiaan lapsen takia tarvitse enää olla kotiäitinä, jos olisi alle kouluikäisiä lapsia sen ymmärtäisi. Mitä rahaa vaimosi saa, vai joudutko maksamaan aivan kaiken yksin, lisäksi vaimon soppailut. Ei peli vetele....

Vierailija:

Nyt jumaliste menet peilin eteen ja tuijotat vähän aikaa omaa naamaasi. Ja sitten kysyt itseltäsi milloin viimeksi kiitit vaimoasi kaikesta siitä mitä hän on jaksanut vuoksesi tehdä. sitten kysyt häneltä kuinka hän voi- onko huolia tai masennusta. Tai jotain erityisen hienoa. Ja tarvitsisiko hän jotakin sinulta.

Nimittäin kukaan erotiikkaa osakseen saava, arvostettu, rakastettu, kukoistava nainen ei viitsi alvariinsa juosta ostoksilla. Se on kuule korviketoimintaa silloin kun joutuu elämään jonkun olennaisen asian puutteessa.

vai sinäkö sen eskariin viet, huolehdit ruuat, vaatteet, puhtauden jne?

Kai vaimosi nyt jotain tekee? Vai makaako päivät sohvalla?



Mitä jos ensin etsisit itse vaimostasi muutaman hyvän puolen ja osoittaisit hänelle arvostusta niistä??? Voisihänen motivaationsa kasvaa? MIksi odotat että hän tekee/muuttuu jne ensin? Mikset itse ole aktiivinen hyvien asioiden suhteen?



Itsekin kaipaat työstäsi palautetta. JOkainenaipaa. Jos vaimosi työ on ollut koti, sinä olet se ihminen jolta hän kannustusta on kaivannut. Ja pienen lapsen kanssa työtä on paljon. Kai kannustit silloin?

Kyllä on rouvat hanakoita neuvomaan piloille hemmottelusta ym..

Oletteko itse hemmottelua, ylellisyyttä ja turvaa vailla? Ja siksi kateellisia? MItä pahaa on siinä että saa osakseen hemmottelua mieheltään? Jokuhan kutsuu sitä rakkaudeksikin... Että haluaa ataa omastaan toiselle kaiken minkä voi. Pyyteettömäsi- ilman etä vastapalvelusten taksamittari koko ajan raksuttaa..

Mutta ehkä se on sitä entisajan oikeaa rakkautta, mit ei enää ole. Kun nykyään kaikella on hintansa, eikä mitään anneta pyyteettömästi.

ap KYLLÄ nosta kissa pöydälle, asiallisesti mutta pontevasti.

Kuule elämää voi mitata muullakin akselilla kuin laiska- ja onko sen vastakohtanyt sitten ahkera eli sinä?



Itse olen älyttömän ahkera ja vaativassa työssä itseni työllistävä ihminen. Mutta ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää sitä että kaikkien ihmisten tarpeet elämässä eivät ole samat kuin mun.



Eikä sitäkään, että tuossa ap; n tilanteessa vaimo voi olla vaikka masentunut, turhautunut ym- millä ei ole välttämättä mitään tekemistä laiskuuden kanssa. Ja vastaavasti ap itse voi olla yksi niistä todellisuudentajuttomista, omahyväisistä äitinsä piloille passaamista miehistä joita tämä maa on pullollan.

Kerrankin fiksu ihminen, joka tajuaa näitä asioita ja ihmissuhteiden dynamiikkaa!



Ja samat sanat sen suhteen, että jos minun mieheni kirjoittaisi tänne minusta tuohon sävyyn, muuttaisin oitis. Vaikka ennemmin sillan alle.

haloo... mun mies ei sitten rakasta mua ollenkaan kun ei syydä kaikkia rahojaan mun soppailuun ja joudun tekemään kotitöitä ja j opa KÄYN töissä... haloo



-nupsu-

Kyllä kuulkaa voi!



Minä itse olen juuri sellainen, että jos mulla olisi yksi 6-vuotias lapsi, ja mies joka kävisi töissä tienaamassa ja tekisi vielä ikävät kotityötkin, niin en taatusti oma-aloitteisesti muuttaisi kuviota. Tottakai olisi kynnys hakea töitä, sekä sen vuoksi että pelottaisi, että sen vuoksi että joutuisi luopumaan helposta ja mukavasta elämästä. Lpasen huolehtisin hyvin, tiskejä ja siivouksia en. Kuitenkaan tää tilanne ei mun mielestä ole reilu.

tulee vaan mieleen oma tilanteeni eron yhteydessä.

mies valitti sitä, että en tee mitään kotitöitä. Oli vaan sellanen juttu, että hän näki vain kaiken sen mitä hän itse teki (ja tekikin paljon), mutta ei nähnyt sitä mitä minä tein. Ois vissiin pitänyt pitää kauhee meteli tyyliin: " hei, mä pesin vessan, lattia on imuroitu, keittiön lattia on pesty...." Luuli vissiin, että ne puhistuu ihan itekseen.



Hänellä sattu silmiin kaikki se mitä ei oltu tehty. Myönnän kyllä, että olen laiska siivoamaan, mutta oli törkeätä väittää, että en tehnyt sitä ollenkaan.



Oispa kiva kuulla vaimosi näkökulma asiaan myös.

Voi toki olla, että asia on juuri niin kuin asian kuvailet

eskarilainen niin suosittelisin vakavasti hakeutumaan töihin / opiskelemaan. Lapselle tulee pian kaverit ja harrastukset tärkeiksi, jolloin äidin rooli väistämättä vähenee. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, potisin huonoa omaatuntoa moisest lusmuilusta. Itse olin aiemmin työttömänä n. 2 vuotta ja kyllä se söi itsetuntoa - paljon mukavampaa on käydä töissä ja hoitaa sen päälle yhdessä miehen kanssa kotityöt ja yhteinen lapsemme, joka myös on 6 v. Meillä koko perhe on tyytyväinen tähän ratkaisuun.



Toki ymmärrään sen että kynnys hakeutua helposta kotielämästä työelämään voi tuntua korkealta mutta pidemmän päälle olisi kestävä ratkaisu.



Yritä puhua vaimollesi ja yritä saada tekemään jotain muutosta!

Ja katkera siitä kun on pakko käydä töissä. Koeta vaan kestää.

kun nuppu ei saanut mitään tukea sille, että kotiäidit elää miesten siivellä

Mikä mies sinä olet kun et yhtä vaimoa elätä vai onko jossain toinen elätettävä?

Koulutustakaan ei hänellä ole. Olen yrittänyt ehdottaa opiskeluakin, vaikka se ei rahoiksi lyö. Tekisipähän ainakin jotakin.

olet jo mennyt naimisiin

Kuule sano vaimollesi asiasta ja totea että joko kukkaron nyöri tiukemmalle tai sitten vaimo töihin. Kai vaimosi tekee kotona kaiken, siivoaa ja laittaa ruoan. Lapsi kaiketi on esikoulussa osan aikaa päivästä?