Kaduitteko lasten hankintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadutti ensimmäisen kerran jo laitoksella kun lapsi aloitti rääkymisen kaukalossa.

Sinähän et koskaan rääkynyt, mutta kysyppä omilta vanhemmiltas, jos mahdollista.

Oma lapsi rääkyi kun paljastui myöhemmin että lapsi on sairas.

Vierailija kirjoitti:

En kadu ainakaan toistaiseksi, lapsia 3 kpl.

Mitä mä tänään/viikonloppuna tekisin, jos ei olisi lapsia? Menisin teatteriin, klupille, ravintolaan, katsoisin netflixiä, lähtisin matkalle, tekisin töitä... Who cares, kuulostaa tylsältä, oon tehnyt nuo kaikki jutut jo sataan kertaan.

Mutta lapset kasvavat, oppivat, kehittyvät ja tekevät joka päivä uusia juttuja, joita on mahtavaa seurata olla osallisena.

M39

Mä en ymmärrä ihmisiä jotka eivät keksi mitään tekemistä ilman lapsia. Kuinka mielikuvitukseton täytyy silloin olla? Nimenomaan ilman lapsia koko maailma on auki, vaikka joka päivä. Lasten kanssa on sidottu siihen samaan karuselliin ainakin 18 vuodeksi.

Hei ylläpito. Voisiko tuon kampanjaa pitävän, suomalaisten hitaan tuhoamisen puolestapuhujana bannata?

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu ainakaan toistaiseksi, lapsia 3 kpl.

Mitä mä tänään/viikonloppuna tekisin, jos ei olisi lapsia? Menisin teatteriin, klupille, ravintolaan, katsoisin netflixiä, lähtisin matkalle, tekisin töitä... Who cares, kuulostaa tylsältä, oon tehnyt nuo kaikki jutut jo sataan kertaan.

Mutta lapset kasvavat, oppivat, kehittyvät ja tekevät joka päivä uusia juttuja, joita on mahtavaa seurata olla osallisena.

M39

Helppoahan se on miehen pistellä menemään, kun naisen rooli on vaativampi. Raskaus pilaa vartalon ja lapsi vie kaiken ajan ja rahat unohtamatta että joudut unohtamaan itsesi kokonaan lapsen takia.

Siis miksi pitäisi unohtaa itsensä? Raskaus voi tosiaan jättää jälkiä vartaloon ja monesti jättääkin, mutta ei se nyt mitenkään pilalle silti mene. Huonot elintavat ja luonnollinen ikääntyminen sitä yleensä enemmän muuttaa.

Aikamoista märinää muutenkin viestisi, hyvä esimerkki huonosta asenteesta. 

Ihan yleisestikin ja palstalla myös sanotaan, että pitää unohtaa itsensä ja nyt on juoksut juostu kun saa lapsen eli joudut unohtamaan itsesi ja laittamaan lapsen kaiken edelle. Kun sinulla on lapsi olet täysin vastuussa aivan kaikesta lapsessa ja lapseen liittyvissä asioissa etkä voi tulla ja mennä oman mielen mukaan. Tämä on totta eikä mitään märinää.

On tuo säälittävää märinää ja jos palstan katkeroiden jutut on sinulle totuus, niin voi voi..

Itseään ei pidä eikä saa unohtaa, jos haluaa hyvä vanhempi olla. Katkera marttyyri on raskas äiti ja huono esimerkki. 

Pahempaa on esittää täydellistä esimerkkiä lapselle koska sellaista ei ole. En ole lapselle mikään esikuva tai esimerkki.

Kuka mistään täydellisestä esimerkistä on puhunut? HUONO ei silti kannata olla, ja itsensä unohtanut marttyyri on huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu ainakaan toistaiseksi, lapsia 3 kpl.

Mitä mä tänään/viikonloppuna tekisin, jos ei olisi lapsia? Menisin teatteriin, klupille, ravintolaan, katsoisin netflixiä, lähtisin matkalle, tekisin töitä... Who cares, kuulostaa tylsältä, oon tehnyt nuo kaikki jutut jo sataan kertaan.

Mutta lapset kasvavat, oppivat, kehittyvät ja tekevät joka päivä uusia juttuja, joita on mahtavaa seurata olla osallisena.

M39

Helppoahan se on miehen pistellä menemään, kun naisen rooli on vaativampi. Raskaus pilaa vartalon ja lapsi vie kaiken ajan ja rahat unohtamatta että joudut unohtamaan itsesi kokonaan lapsen takia.

Ei millään pahalla, mutta minkä vartalon se lapsi pilaa? Sen tyypillisen länsimaisen ylipainoisen sohvaperunavartalon vain sen tuikitavallisen laihaläski vartalon? Ei meitä aikakaan hyvin kohtele.

Vartaloon ei voi vedota kuin tavoitteellisesti treenaavat ja kilpailujakin kiertävät urheilijat, joille keho on työ ja toimeentulo. Ja usein heilläkin se treenattu runko kestää raskauden sohvapotun runkoa huomattavasti paremmin.

PS. En vihaa ylipainoisia.

Arvasin, että nostat esille sohvaperunan ja laihaläskin, mutta kumpikaan en ole. Olet erittäin kapeakatseinen ja ennakkoluuloinen. Kun on vuosikausia treenannut ja vartalollaan tekee töitä, niin kyllä raskaus pilaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Hassua jos joku sellainen katuu, joka on aivan tietoisesti ja suunnitelmallisesti oikein HANKKINUT lapsen/lapsia. Tosin yksi tuttu sanoi eron jälkeen, että eron myötä alkoi katumaan lapsia ja aivan kaikkea siihen rikki menneeseen suhteeseen liittyvää, mutta oletan, että tuo tunne on mennyt pois kun aikaa on kulunut?

Menet unelmatyöpaikkaan mutta se ei olekaan sellainen kuin luulit, kadut sitä, mutta kuinka se on mahdollista, kun sinähän halusit hakea sinne töihin? Muutat miehesi kanssa Espanjaan, odottaen innolla uusia kokemuksia, mutta siellä kadutkin, mutta kuinka se on mahdollista, itsehän muutit sinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu ainakaan toistaiseksi, lapsia 3 kpl.

Mitä mä tänään/viikonloppuna tekisin, jos ei olisi lapsia? Menisin teatteriin, klupille, ravintolaan, katsoisin netflixiä, lähtisin matkalle, tekisin töitä... Who cares, kuulostaa tylsältä, oon tehnyt nuo kaikki jutut jo sataan kertaan.

Mutta lapset kasvavat, oppivat, kehittyvät ja tekevät joka päivä uusia juttuja, joita on mahtavaa seurata olla osallisena.

M39

Mä en ymmärrä ihmisiä jotka eivät keksi mitään tekemistä ilman lapsia. Kuinka mielikuvitukseton täytyy silloin olla? Nimenomaan ilman lapsia koko maailma on auki, vaikka joka päivä. Lasten kanssa on sidottu siihen samaan karuselliin ainakin 18 vuodeksi.

Niin ja miksi kummassa pitäisi olla koko ajan jotain tekemistä? Joinain viikonloppuina herään aikaisin, harrastan, ahkeroin ja olen aktiivinen. Toisena nukun myöhään, syön aamiaisen ennen puolta päivää, enkä tee mitään kummempaa paitsi makoilen sohvalla ja katson telkkaria. Mukavaa kun voi halutessaan olla tekemättä yhtään mitään koko viikonloppuna, tai sitten tehdä ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Parasta on vapaus päättää itse, ei ole velvoitettu mihinkään.

Tein abortin jota en ole katunut päivääkään. Jos vahinkoraskauteni olisi syntynyt 11v sitten, olisin katunut nyt noin 11vuotta

Mun äiti sanoi useastikin kun olin lapsi että me lapset olemme pilanneet hänen elämänsä, vartalonsa ja uransa, joten ilmeisesti katui ja syvästi katuikin.