Lue keskustelun säännöt.
Kaduitteko lasten hankintaa?
23.02.2023 |
Onko täällä ketään joka olisi pettynyt saatuaan lapsia eikä olisi koskaan pitänyt hankkia niitä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
En, lapset on parasta mun elämässä ja pisti asiat mittasuhteisiin, oma napa ei oo enää tärkein. Jossain vaikeassa kohdassa elämää pystyin tsemppaamaan että jaksan tämänkin, että lapsilla on äiti joka kantaa ja pärjää, vaikka olosuhteet on mitä on.
Eikö olekaan lottovoitto syntyä Suomeen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katua on ehkä aika vahva ilmaisu, mutta ehkä toimisin toisin jos nyt saisin uudelleen valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua jos joku sellainen katuu, joka on aivan tietoisesti ja suunnitelmallisesti oikein HANKKINUT lapsen/lapsia. Tosin yksi tuttu sanoi eron jälkeen, että eron myötä alkoi katumaan lapsia ja aivan kaikkea siihen rikki menneeseen suhteeseen liittyvää, mutta oletan, että tuo tunne on mennyt pois kun aikaa on kulunut?
Ohis, mutta ei kai lapset voi ehjää suhdetta hajottaa. Jonkun laitoshoitopaikkaa vaativan erityislapsen voin kuvitella, muuten ei.
Häh? Eihän tuossa lukenut, että lapset olisivat olleet eron syy, vaan että eron jälkeen katui lapsia ja aivan kaikkea siihen rikki menneeseen suhteeseen liittyvää.
En ja lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka, kuten kuningatar Silvia on onnistuneesti todennut. Mikään ei ole niin ihanaa kun nuo pikkuiset ja kun he sanoo mummu sydämeni täyttyy onnella, joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua jos joku sellainen katuu, joka on aivan tietoisesti ja suunnitelmallisesti oikein HANKKINUT lapsen/lapsia. Tosin yksi tuttu sanoi eron jälkeen, että eron myötä alkoi katumaan lapsia ja aivan kaikkea siihen rikki menneeseen suhteeseen liittyvää, mutta oletan, että tuo tunne on mennyt pois kun aikaa on kulunut?
Mikä siinä olet muita tuomitsemaan. Keskity vain omaan tylsään elämääsi.
En minä ole ketään tuominnutkaan? On vain hassua, jos joku sellainen joka on ihan haluamalla halunnut lapsia, alkaakin sitten tosissaan niitä katumaan. Että eikö osannut oikein ajatella sitten, vai mistä siinä on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua jos joku sellainen katuu, joka on aivan tietoisesti ja suunnitelmallisesti oikein HANKKINUT lapsen/lapsia. Tosin yksi tuttu sanoi eron jälkeen, että eron myötä alkoi katumaan lapsia ja aivan kaikkea siihen rikki menneeseen suhteeseen liittyvää, mutta oletan, että tuo tunne on mennyt pois kun aikaa on kulunut?
Mikä siinä olet muita tuomitsemaan. Keskity vain omaan tylsään elämääsi.
En minä ole ketään tuominnutkaan? On vain hassua, jos joku sellainen joka on ihan haluamalla halunnut lapsia, alkaakin sitten tosissaan niitä katumaan. Että eikö osannut oikein ajatella sitten, vai mistä siinä on kyse?
Oletko koskaan aloittanut harrastusta ja jossain vaiheessa vain kyllästynyt ja lopettanut? Alussa olit todella innoissasi mukana ja ostit kasan treenivaatteita ja luit artikkeleita ja halusit tietää kaiken. Sitten muutaman vuoden harrastat ja toteat, että ei muuten kiinnosta enää, haluan tehdä jotain muuta. No se sama on lasten kanssa.
Koen elämäni rankaksi haastavan ja nepsylapsen kansssa. Vaikka lapsia vain yksi, niin kyllä kuormittaa yllättävän paljon.. jos olisi ns. normaali lapsi niin en usko että katuisin. Ja siksi myös lapsiluku jäi yhteen kun lapsi imee kaikki voimat. Kyllä olisin mieluummin lapseton..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaa. Nyt jos olisin uudestaan saman valinnan edessä, kieltäytyisin kunniasta ehdottomasti.
Liian sinisilmäisesti ja naiivisti hommaan lähdin. Sekä myös hieman eksän painostuksesta johtuen, hölmöläisenä ilmeisesti oletin että lapsi pelastaisi karille menossa olevan avioliittomme.
Vierailija kirjoitti:
En ja lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka, kuten kuningatar Silvia on onnistuneesti todennut. Mikään ei ole niin ihanaa kun nuo pikkuiset ja kun he sanoo mummu sydämeni täyttyy onnella, joka kerta.
Niin, onhan se ihanaa kun saa poimia rusinat pullasta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen elämäni rankaksi haastavan ja nepsylapsen kansssa. Vaikka lapsia vain yksi, niin kyllä kuormittaa yllättävän paljon.. jos olisi ns. normaali lapsi niin en usko että katuisin. Ja siksi myös lapsiluku jäi yhteen kun lapsi imee kaikki voimat. Kyllä olisin mieluummin lapseton..
Tsemppiä! <3
Vierailija kirjoitti:
En, lapset on parasta mun elämässä ja pisti asiat mittasuhteisiin, oma napa ei oo enää tärkein. Jossain vaikeassa kohdassa elämää pystyin tsemppaamaan että jaksan tämänkin, että lapsilla on äiti joka kantaa ja pärjää, vaikka olosuhteet on mitä on.
Ei mulle ainakaan oma napa ole ollut tärkein ilman lapsiakaan, omaiset tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on vasta pieni vauva. On paljon hetkiä, että kadun, mutta toisaalta taas en. Aion kaikesta huolimatta hankkia vielä toisen.
Tuosta harrastusvertauksesta tuli mieleen, että suhtautuvatko jotkut siis lisääntymiseen suoritettavana projektina? No ei ihme jos kyllästyttää ja alkaa kaduttamaan, kun jopa omiin lapsiin suhtaudutaan tuolla tavoin. Kovaa, pinnallista ja sielutonta. Yhteydetöntä. Tosiaankin vain suorittamista, ei ihme jos ei maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, joka väittää ettei ikinä koskaan ole hetkeäkään katunut, valehtelee. Heillä on yleensä vauva- ja pikkulapsiajasta kulunut pitkä aika ja aika on kullannut muistot. Jatkuva katumus taas ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta harrastusvertauksesta tuli mieleen, että suhtautuvatko jotkut siis lisääntymiseen suoritettavana projektina? No ei ihme jos kyllästyttää ja alkaa kaduttamaan, kun jopa omiin lapsiin suhtaudutaan tuolla tavoin. Kovaa, pinnallista ja sielutonta. Yhteydetöntä. Tosiaankin vain suorittamista, ei ihme jos ei maistu.
No mehän ei tiedetä mitä kelläkin on siellä taustalla, kaikki eivät kommenteissaan avaa asiaa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on vasta pieni vauva. On paljon hetkiä, että kadun, mutta toisaalta taas en. Aion kaikesta huolimatta hankkia vielä toisen.
Nyt jo kaduttaa, mutta lisää pitää pentuja tehdä?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on vasta pieni vauva. On paljon hetkiä, että kadun, mutta toisaalta taas en. Aion kaikesta huolimatta hankkia vielä toisen.
Nyt jo kaduttaa, mutta lisää pitää pentuja tehdä?
Kaikki katuu hetkittäin. Jos muuta väittää, valehtelee.
En kadu ainakaan toistaiseksi, lapsia 3 kpl.
Mitä mä tänään/viikonloppuna tekisin, jos ei olisi lapsia? Menisin teatteriin, klupille, ravintolaan, katsoisin netflixiä, lähtisin matkalle, tekisin töitä... Who cares, kuulostaa tylsältä, oon tehnyt nuo kaikki jutut jo sataan kertaan.
Mutta lapset kasvavat, oppivat, kehittyvät ja tekevät joka päivä uusia juttuja, joita on mahtavaa seurata olla osallisena.
M39
Mikä siinä olet muita tuomitsemaan. Keskity vain omaan tylsään elämääsi.