Kun mokaatte töissä, niin pääsettekö siitä helposti yli?

Nykyään joo. Mokailu on hyvästä jos siitä osaa ottaa oppia. Parempi mokailla, kuin olla tekemättä mitään.

En, tekee mieli ottaa loparit ja koko työ alkaa tuntua *skalta. Joo olis kiva osata reagoida jotenkin toisin, en oikeastaan salli itselleni epäonnistumisia kotona enkä töissä, huoh.

Kyllä. Virheiden tekeminen on normaali osa työtäni, jos niitä ei tee ei todennäköisesti tee mitään muutakaan. Tai sitten on liian hidas kun nysvää ja tarkistelee liikaa. 

Mitä teen jos teen isomman virheen? Laitan sen ylös, ja käsittelen muiden huolien kanssa illalla ennen nukkumaanmenoa "huolitunnilla". Mietin asian läpi, mistä virhe johtui, mikä edesauttoi sitä, miten tulevaisuudessa vastaava voitaisiin välttää vai onko edes syytä yrittää välttää (esim. joskus ainoa keino välttää olisi ollut lisätä niin paljon laadunvarmistusta, että tekeminen kävisi liian hitaaksi, ja on parempi hyväksyä virhe). Sitten kun asia on käsitelty, en mieti sitä enää. Joka aamu puhtaalta pöydältä alkuun taas. 

En todellakaan. Johtuu tosin siitä että "työkaveri" vie kaikki virheet firman hallintojohtajalle asti (toimarista seuraava) ja asiasta pääsee keskustelemaan esimiehen kanssa. Todella terve asetelma 😳.

Otan virheeni raskaasti. Pelkään koko ajan mokaavani, vaikka olen huolellinen ihminen. Raskasta. Myönnän virheeni, jos niitä tulee. Peittely on niin läpinäkyvää ja tyhmää.

Kyllä, jos mokaan, niin sätin siitä itseäni todella paljon. Olen perfektionisti valitettavasti, enkä hyväksy itselleni mitään virheitä. Jos työkaveri mokaa, niin ei tunnu missään. Totean vain, että se on inhimillisyyttä. Miksi ei itseensä osaa suhtautua samanlailla?

Häpeän itseäni, en tiedä näkyykö se päällepäin mutta olen hetken ihan "ranteet auki".

Olen ison yrityksen päällikklötasoa ja meillä hyvin itsenäinen duuni, pystyn siis hyvin peittelemään virheitä jos niitä tulee, onneksi tulee tosi harvoin.

Ehkä enemmänkin tällä työmäärällä ongelmana on etten ehdi /jaksa tehdä kaikkea mitä pitäs ja yritän joskus vähän oikoa tai mennä siitä mistä rima on matalin.

Valitettavasti minusta vaan tuntuu siltä että jään heti kiinni jos yritän oikaista jossain, kollegoiltani ei vaadita samaa sitoutumista ja työmäärää ym xxx velvotteita kuin minulta just nyt ja kun yritin ihan ajankäytöllisistä syistä ihan vähän vähentää erästä toimintoa niin jopahan johtajatar oli huomauttamassa vastuustani. Aika ilkeäsikin sanoin. Se tuntui loukkaavalta ja kirveltää vieläkin, olen pitkän linjan ammattilainen ja minulla on kyllä pelisilmää ja ymmärrystä mitä missäkin tilanteessa on priorisoitava, se että saa ns epäluottamuslauseen pomolta tuntuu tosi pahalta ja hävettää koska haluan olla hyvä työssäni.

Pääsen yli 15 minuutissa. Olen ajanut työpakun takaoven irti ja pari viikkoa siitä katon sain lommolle, kun ei mahtunut parkkihalliin.. Pomo kiroili. En välittänyt kun oli vahinko. Sellasta sattuu. En ole robotti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joo. Mokailu on hyvästä jos siitä osaa ottaa oppia. Parempi mokailla, kuin olla tekemättä mitään.

Jep. Tykkään mokailla työkokeillussa kun minut pakotettiin sellasee orjatyövoimaksi. Leikin tyhmää.. enkä oikein ymmärrä mitään. Huomenna voisin tiputtaa vaikka kahvipannun "vahingossa" niin että hajoo ja kukaan ei saa sitten kahvia sinä päivänä.

Olen aineenopettaja eli minun on pakko päästä. Yllättävätkin tilanteet seuraavat toisiaan nopeasti ja ryhmät vaihtuvat tunnin välein. Ei siinä voi jäädä murehtimaan sitä, että taas unohti monisteet opehuoneelle tai ei osannutkaan käyttää jotain tietokoneohjelmaa tai muisti taas kerran Toivon Toukoksi. Monet kerrat on ollut virheellinen Wilma-merkintä tai joskus jopa arvosana todistuksessa väärin.

Isommat virheet sitten ovat syvästi eettisiä ja valtavaa riittämättömyyden tunnetta aiheuttavaa. Opsin perusteiden ihanteita ei kannata alkaa kovin ajatuksella lukemaan, jos haluaa säilyttää mielenterveytensä.

Mutta summa summarum, ei auta kuin unohtaa ja jatkaa.

Ihan ok pääsen virheistä yli. Ne ei kyllä yleensä ole vakavia vaan ehkä sellaisia hieman hidastavia tai joudun tekemään vähän ylimääräistä työtä. Joskus asiakkaille on sit käynyt isompia mokia, että tilaavat kymmenillä tuhansilla väärää tavaraa, saavat vahvistukset pariinkin kertaan ja tajuavat virheensä vasta kun tavara on toimitettu. En pääsis kyllä sellaisesta yli ihan helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän itseäni, en tiedä näkyykö se päällepäin mutta olen hetken ihan "ranteet auki".

Olen ison yrityksen päällikklötasoa ja meillä hyvin itsenäinen duuni, pystyn siis hyvin peittelemään virheitä jos niitä tulee, onneksi tulee tosi harvoin.

Ehkä enemmänkin tällä työmäärällä ongelmana on etten ehdi /jaksa tehdä kaikkea mitä pitäs ja yritän joskus vähän oikoa tai mennä siitä mistä rima on matalin.

Valitettavasti minusta vaan tuntuu siltä että jään heti kiinni jos yritän oikaista jossain, kollegoiltani ei vaadita samaa sitoutumista ja työmäärää ym xxx velvotteita kuin minulta just nyt ja kun yritin ihan ajankäytöllisistä syistä ihan vähän vähentää erästä toimintoa niin jopahan johtajatar oli huomauttamassa vastuustani. Aika ilkeäsikin sanoin. Se tuntui loukkaavalta ja kirveltää vieläkin, olen pitkän linjan ammattilainen ja minulla on kyllä pelisilmää ja ymmärrystä mitä missäkin tilanteessa on priorisoitava, se että saa ns epäluottamuslauseen pomolta tuntuu tosi pahalta ja hävettää koska haluan olla hyvä työssäni.

En tiennytkään että jotku joutuu oleen tälläsissä paikoissa töiissä. Mitä järkee? Vaadi parempaa liksaa jos ei ole samat pelisäännöt kuin kollegoilla.

En. Minulla ollut viime aikoina stressaavia juttuja niin yksityiselämässä kuin töissä. Sitten kamelin selkä katkesi erään työssä tapahtuneen pettymyksen/mokan takia, ja jouduin saikulle sitten :D Tuo ei ollut ainoa syy siis vaan jaksamisen raja tuli vastaan. Eli kyllä, otan raskaasti. Näin jälkikäteen ajattelen että ylireagoin.

Kyllä ne omat mokailut jää vaivaamaan, vaikka kukaan ei olisi näkemässä. Ainakin on opettavaa, enkä ikinä mokaa samassa asiassa enää.

Vierailija kirjoitti:

En, tekee mieli ottaa loparit ja koko työ alkaa tuntua *skalta. Joo olis kiva osata reagoida jotenkin toisin, en oikeastaan salli itselleni epäonnistumisia kotona enkä töissä, huoh.

Liian vaativat kotiolot lapsuudessa. Itsellä sama.

Kaikki tekee virheitä mutta itse ei saa tehdä yhtään virhettä. Pitäisi oppia olemaan itselleen empaattinen.

Kyllä hävettää ja itkettää. Olen sairaanhoitaja ja oikeastaan työssäni ei saisi mokata, jotta esim. potilasturvallisuus ei vaarannu. Pelkään siis virheen tekemistä niin paljon, että välillä meinaa järki lähteä.

Jos on iso haitta (tyyliin 1000 euron vahinko) niin kyllä sellainen harmittaa. Itseäni jo pienikin summa jostain itse aiheuttamasta vahingosta ärsyttää. Onneksi niitä ei satu kun osaa olla varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän itseäni, en tiedä näkyykö se päällepäin mutta olen hetken ihan "ranteet auki".

Olen ison yrityksen päällikklötasoa ja meillä hyvin itsenäinen duuni, pystyn siis hyvin peittelemään virheitä jos niitä tulee, onneksi tulee tosi harvoin.

Ehkä enemmänkin tällä työmäärällä ongelmana on etten ehdi /jaksa tehdä kaikkea mitä pitäs ja yritän joskus vähän oikoa tai mennä siitä mistä rima on matalin.

Valitettavasti minusta vaan tuntuu siltä että jään heti kiinni jos yritän oikaista jossain, kollegoiltani ei vaadita samaa sitoutumista ja työmäärää ym xxx velvotteita kuin minulta just nyt ja kun yritin ihan ajankäytöllisistä syistä ihan vähän vähentää erästä toimintoa niin jopahan johtajatar oli huomauttamassa vastuustani. Aika ilkeäsikin sanoin. Se tuntui loukkaavalta ja kirveltää vieläkin, olen pitkän linjan ammattilainen ja minulla on kyllä pelisilmää ja ymmärrystä mitä missäkin tilanteessa on priorisoitava, se että saa ns epäluottamuslauseen pomolta tuntuu tosi pahalta ja hävettää koska haluan olla hyvä työssäni.

Kuulostaa tutulta.

Samat fibat täällä, tuntuu että jos jätän jonku tyhjänpäiväisen kokouksen pitämättä tai aikaa ja rahaa vievän maakunta työmatkan väliin niin se huomataan heti ja saan vähintäänkin kyselyn miksi näin ja jonkun närkästyneen näpäytyksen päälle.

Muut mokailee, tekee isojakin huolimattomuusvirheitä kerta toisensa pertään, muutamat ovat firman tunnettuja vapaamatkustajia mutta heitä van hyssytellään ja paapotaan vaikka tekevät työnsä vastuuta pakoilln puolivillaisesti.

Minulle huomautetaan pienimmästäkin päkohdasta. Ja pomo taitaa olla henkilö joka etsimällä etsi asioita joista saa huomauttaa. Näin hän saa meidät tuntemaan itsemme osaamattomiksi ja itselleen ylemmyyden tunnetta.

Inhoan virhepalautteita. Teen paljon töitä, esimiehenäni on kokematon esipersoona, joka tekee vähän ja puuttuu kaikkeen hyvin karulla tavalla. 

Moka on vaikea kestää, mutta hänen typeryytensä ja tietämättömyytensä sapettavat vielä enemmän. 

Henkilöstöstä on lähtenyt puolet pois vuoden sisällä. :D Onneksi samaa työtä tehdään muissakin yksiköissä.

Otan raskaasti. Voi olla ettei työkaverit/pomo edes tiedä, mutta soimaan itse itseäni siitä miten oon ollut niin pönttö tai huolimaton. Virheistäni yleensä joko työnantaja tai asiakas menettää rahaa tai vähintäänkin aikaansa. Joissain tapauksissa sitten just tuo että ois heti valmis irtisanoutumaan ku inhottaa niin paljon vaikka 80% ajasta työ on kuitenkin mieluisaa. Se vaan kumoaa se huono fiilis kaiken muun.