Lue keskustelun säännöt.
Uskotko kadotuksen olemassaoloon?
22.02.2023 |
Eli otsikossa kysymys, uskotko kadotuksen/helvetin olemassaoloon? Oletko kristitty, edustatko jotain toista uskontokuntaa vai oleko agnostikko/ateisti?
Kommentit (2114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Olen kokenut uskonnosta heräämisen, noin 20 vuotta sitten. Minulle Raamattu ei ole mikään satukirja, vaan kokoelma tuhansia vuosia vanhoja myyttejä ja uskomuksia joita on muutettu vuosien varrella useamman kerran.
Kristinusko tarvitsee ehdottomasti kadotuksen/helvetin, koska ilman kadotusta, synti menettää merkityksensä.
Helvettiin uskominen tekee anteeksiannon ja siten myös Jeesuksen sovitustyön turhaksi.
Totta. Tämä on vain yksi valtavista kristinuskon ristiriidoista. Jo näiden ristiriitojen suuri määrä osoittaa sen, ettei kristinusko voi mitenkään olla Jumalan luokse johtava oppi.
Paitsi silloin, jos on totta, että Raamatusta on jotakin poistettu.
Ihan riippuen siitä mitä siitä on poistettu. Esim. reinkarnaatio-oppi poistettiin siitä aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu, Koraani, Toora, Vedat, Puranat ja muut kirjoitukset sekä profeetat: Muhammad, Jeesus, Zarathustra, Madhavacharya ja muut suuret opettajat - kaikilla näillä lähteillä on tärkeä rooli henkisessä kasvussa. Tietenkin kohtaamme joskus häikäilemättömiä, epärehellisiä opettajia, mutta kaikilla todellisilla opettajilla on sama tehtävä. He tarjoavat paikkaan, aikaan ja olosuhteisiin sopivaa tietoa, tietoa, joka on suunnattu auttamaan ihmiskuntaa sen henkisessä kehityksessä. Jos analysoimme näitä tekstejä huolellisesti, voimme nähdä, että ne ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia. Ainoa ero piilee tavassa, jolla näiden tekstien kirjoittajat ovat valinneet tiedon koodaamisen. Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti sisältää filosofian ulkoisen puolen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta.
Jeesus ei ole profeetta, Jeesus on Jumala. Jeesuksen kautta kaikki on luotu. Jumala= Isä, Poika, Pyhä Henki. Yksi Jumala, kolmessa persoonassa.
Niin, sinun ja muiden kristittyjen mielestä. Sinun mielipiteesi taas ei välttämättä ole se totuus.
En ole koskaan väittänyt, että se, mitä sanon, on ainoa totuus. Olen esittänyt erilaisia katsantokantoja, ja ihmiset päättävät itse, mitä he haluavat hyväksyä. Eikö olekin hyvä, että voi valita, mitä hyväksyy ja mitä ei hyväksy.
Kirjoitit viestisi sen verran affirmatiivisessa muodossa, että siitä tuli hyvin selväksi sen olevan mielestäsi ainoa totuus. Toki on mahtavaa, että meillä on valinnanvapaus ja analyyttisyytteen pystyvä mieli.
Kyllä! Olen vakuuttunut siitä että se on ainoa totuus.
Sinulla on kuiteinkin myöskin oikeus olla uskomatta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu, Koraani, Toora, Vedat, Puranat ja muut kirjoitukset sekä profeetat: Muhammad, Jeesus, Zarathustra, Madhavacharya ja muut suuret opettajat - kaikilla näillä lähteillä on tärkeä rooli henkisessä kasvussa. Tietenkin kohtaamme joskus häikäilemättömiä, epärehellisiä opettajia, mutta kaikilla todellisilla opettajilla on sama tehtävä. He tarjoavat paikkaan, aikaan ja olosuhteisiin sopivaa tietoa, tietoa, joka on suunnattu auttamaan ihmiskuntaa sen henkisessä kehityksessä. Jos analysoimme näitä tekstejä huolellisesti, voimme nähdä, että ne ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia. Ainoa ero piilee tavassa, jolla näiden tekstien kirjoittajat ovat valinneet tiedon koodaamisen. Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti sisältää filosofian ulkoisen puolen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta.
Jeesus ei ole profeetta, Jeesus on Jumala. Jeesuksen kautta kaikki on luotu. Jumala= Isä, Poika, Pyhä Henki. Yksi Jumala, kolmessa persoonassa.
Niin, sinun ja muiden kristittyjen mielestä. Sinun mielipiteesi taas ei välttämättä ole se totuus.
En ole koskaan väittänyt, että se, mitä sanon, on ainoa totuus. Olen esittänyt erilaisia katsantokantoja, ja ihmiset päättävät itse, mitä he haluavat hyväksyä. Eikö olekin hyvä, että voi valita, mitä hyväksyy ja mitä ei hyväksy.
Kirjoitit viestisi sen verran affirmatiivisessa muodossa, että siitä tuli hyvin selväksi sen olevan mielestäsi ainoa totuus. Toki on mahtavaa, että meillä on valinnanvapaus ja analyyttisyytteen pystyvä mieli.
Tietenkin kirjoitan, mihin itse uskon, mutta en sano, että jos ette usko siihen, niin teitä odottaa ikuinen kidutus, joka ei koskaan lopu. Olisi outoa, jos kirjoittaisin sellaisella sävyllä: Kirjoitan, mutta itse en usko sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Olen kokenut uskonnosta heräämisen, noin 20 vuotta sitten. Minulle Raamattu ei ole mikään satukirja, vaan kokoelma tuhansia vuosia vanhoja myyttejä ja uskomuksia joita on muutettu vuosien varrella useamman kerran.
Kristinusko tarvitsee ehdottomasti kadotuksen/helvetin, koska ilman kadotusta, synti menettää merkityksensä.
Helvettiin uskominen tekee anteeksiannon ja siten myös Jeesuksen sovitustyön turhaksi.
Totta. Tämä on vain yksi valtavista kristinuskon ristiriidoista. Jo näiden ristiriitojen suuri määrä osoittaa sen, ettei kristinusko voi mitenkään olla Jumalan luokse johtava oppi.
Paitsi silloin, jos on totta, että Raamatusta on jotakin poistettu.
Ihan riippuen siitä mitä siitä on poistettu. Esim. reinkarnaatio-oppi poistettiin siitä aikoinaan.
Totta ja se vie pohjan koko nykyiseltä kristinuskolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas hyökkäät, veda- tyyppi/tyypit!
Omasta mielestäsi oletkin niin kohtelias, se on tullut ilmi monta kertaa. Vinkki: kannattaa katsoa peiliin välillä.Samat sanat sinulle.
Näykä yksikin viesti, jossa vedalaiset kiroilevat!
Näytä yksikin viesti missä kristitty on KIROILLUT !!?
Esimerkiksi tällä foorumilla yksi "rakastava" kristitty kehotti muita ihmisiä tappamaan minut ja lupasi heille palkinnoksi Taivasten valtakunnan tästä urotyöstä:
"Jokainen uskovainen joka surmaa AP:n ansaitsee paikan Taivasten valtakunnassa. AP taas joutuu ikuiseen kadotukseen tuliseen järveen Pedon seuraksi".
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17730936/emelainten-tappaminenem-ruoaksi
Melkein kuin islam, joka vaatii vääräuskoisten tappamista, jotta saisi kiitokseksi neitsyitä taivaassa. En vain muista, kuinka monta neitsyttä taivaassa saa?
Ilmeisesti tämä edellä mainittu henkilö luuli olevansa kristitty. Ehkä samalla tavalla kuin jotkut ihmiset luulevat olevansa hyviä ihmisiä, mutta todellisuus on juuri päinvastainen.
Suurin osa kristittyiksi itsään väittävistä todennäköisesti kuuluu tähän ryhmään, vaikka tämä on kristinuskon vastainen ajattelutapa. Itse olen siis kristitty ja samalla Saatanan kätyri.
Ateisti trollaa taas!!
Kerroppa sitten, miten voi olla hyvä kristitty, jos Jeesus itse sanoi Markuksen evankeliumin mukaan: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu." Ovatko kristityt maan päällä siis hyviä, vaikka Jeesus ei ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kauheus ja kauneus löytyy maan päältä.
Mitä kaunista täällä on, paitsi luonto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Olen kokenut uskonnosta heräämisen, noin 20 vuotta sitten. Minulle Raamattu ei ole mikään satukirja, vaan kokoelma tuhansia vuosia vanhoja myyttejä ja uskomuksia joita on muutettu vuosien varrella useamman kerran.
Kristinusko tarvitsee ehdottomasti kadotuksen/helvetin, koska ilman kadotusta, synti menettää merkityksensä.
Helvettiin uskominen tekee anteeksiannon ja siten myös Jeesuksen sovitustyön turhaksi.
Totta. Tämä on vain yksi valtavista kristinuskon ristiriidoista. Jo näiden ristiriitojen suuri määrä osoittaa sen, ettei kristinusko voi mitenkään olla Jumalan luokse johtava oppi.
Paitsi silloin, jos on totta, että Raamatusta on jotakin poistettu.
Ihan riippuen siitä mitä siitä on poistettu. Esim. reinkarnaatio-oppi poistettiin siitä aikoinaan.
Totta ja se vie pohjan koko nykyiseltä kristinuskolta.
Kyllä ja siksi tuo onkin todella kova pala kristityille, sillä se murentaa heidän koko maailmankuvansa ja uskontonsa pohjan ja aiheuttaa siksi hyvin aggressiivisen reaktion heidän taholtaan. SInänsä ymmärrettävää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
...Veda-kirjoitusten ilmoitukset ovat kaikkein vanhimpia ja syvällisimpiä. ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.
Ei nyt ihan mennyt kohdalleen kirjoituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.Ei nyt ihan mennyt kohdalleen kirjoituksesi.
Ise asiassa vedan mukaan ei ole termia "vanha sielu",koska sielut ovat ikuisia ja ollut jo miljardeja ja miljardeja elämiä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.Ei nyt ihan mennyt kohdalleen kirjoituksesi.
Ei sielu voi olla ei vanha eikä nuori. Se on aina ollut olemassa.
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.
Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.
Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.Ei nyt ihan mennyt kohdalleen kirjoituksesi.
Ei sielu voi olla ei vanha eikä nuori. Se on aina ollut olemassa.
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.
Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.
Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
Itse seuraan Veda kateen -filosofiaa. Siinä majoneesi lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.
Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen,
muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.
Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.Ei nyt ihan mennyt kohdalleen kirjoituksesi.
Ei sielu voi olla ei vanha eikä nuori. Se on aina ollut olemassa.
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.
Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.
Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
Itse seuraan Veda kateen -filosofiaa. Siinä majoneesi lentää.
Tietenkin se oli vitsi. Koska sellaista ei ole olemassa. Mutta hyvä vitsi oli. Kiitos.
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.
Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Olen kokenut uskonnosta heräämisen, noin 20 vuotta sitten. Minulle Raamattu ei ole mikään satukirja, vaan kokoelma tuhansia vuosia vanhoja myyttejä ja uskomuksia joita on muutettu vuosien varrella useamman kerran.
Kristinusko tarvitsee ehdottomasti kadotuksen/helvetin, koska ilman kadotusta, synti menettää merkityksensä.
Helvettiin uskominen tekee anteeksiannon ja siten myös Jeesuksen sovitustyön turhaksi.
Totta. Tämä on vain yksi valtavista kristinuskon ristiriidoista. Jo näiden ristiriitojen suuri määrä osoittaa sen, ettei kristinusko voi mitenkään olla Jumalan luokse johtava oppi.
Paitsi silloin, jos on totta, että Raamatusta on jotakin poistettu.
Ihan riippuen siitä mitä siitä on poistettu. Esim. reinkarnaatio-oppi poistettiin siitä aikoinaan.
Erälle tuntemalleni fyysikkolle munkin näyttivät yhdessä Egyptiläisessä luostarissa alkuperäisiä tekstejä, jotka eivät päätyneet Raamattuun. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä.
Totuuden sanat kestävät iäti
1 Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa. [Sananl. 13:1, Sananl. 15:5]
2 Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee.
3 Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan.
4 Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti. [Sananl. 14:1 | Sananl. 31:10]
5 Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä.
6 Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi.
7 Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy.
8 Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa.
9 Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä.
10 Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.
11 Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää.
12 Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan.
13 Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.
14 Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.
15 Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.
16 Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.
17 Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla. [Sananl. 6:9, Sananl. 14:5,25]
18 Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.
19 Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.
20 Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.
21 Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.
22 Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.
23 Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.
24 Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.
25 Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.
26 Hurskas pysyy kaukana pahasta, jumalattomien tie vie harhaan.
27 Veltto pyyntimies ei tavoita saalista, ahkeralle kertyy rikkauksia. [Sananl. 6:6-11+]
28 Vanhurskauden polku vie elämään, mutta monet kulkevat kuoleman tietä.
Joka auttaa, sitä autetaan
1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. [3. Moos. 19:35,36; 5. Moos. 25:13-16; Sananl. 16:11, Sananl. 20:10,23]
2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. [Sananl. 16:18, Sananl. 18:12]
3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.
4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. [Sananl. 10:2; Hes. 7:19; Sef. 1:18]
5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.
6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.
7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.
8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.
10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. [Sananl. 28:12,28, Sananl. 29:2]
11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.
12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.
13 Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. [Sananl. 20:19, Sananl. 25:9]
14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.
15 Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa. [Sananl. 6:1-5+]
16 Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.
17 Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.
18 Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.
20 Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.
21 Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.
22 Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.
23 Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.
24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.
25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.
26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.
27 Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.
28 Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät. [Job 31:24,25+]
29 Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.
30 Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.
31 Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
Jokaisella on toki oikeus uskoa mihin haluavat, tämä on jo ihmisoikeus joka ei toteudu monissa maissa. Raamatun mukaan Jumala antaa uskon kristitylle, omasta päätöksestään ei pysty uskomaan.