Olenko liian huolehtivainen äiti? Kyse pian 20-vuotiaasta
Tytär melkein 20v suunnittelee kesäksi ulkomaanmatkaa kaveriensa kanssa.
Mua pelottaa päästää tyttö ulkomaille kavereiden kanssa. :D Taidan olla vähän liian huolehtivainen, mutta ehkä sitä ainoaa lastaan haluaisi suojella loputtomiin. Onhan tuo syksyllä muuttamassa pois kotoa, että napanuora pitää katkaista kuitenkin lopullisesti. Tytär toki käy töissä ja Suomessa ovat jonkun verran kavereiden kanssa reissanneet. Lisäksi kyse täysi-ikäisestä ihmisestä, mutta silti. :D
En toki häntä kiellä menemästä koska siihen mulla ei ole oikeutta, mutta äitinä murehdin kuitenkin.
Kommentit (69)
Olet liian huolehtivainen :) iso likka jo sulla.
Sinäsä ihan ymmärrettävää, että huolehdit, mutta koeta pitää raja murehtimisella. On sitä paitsi aika iso ero sillä, minne tytär lähtee ja miten hän matkustaa. Jos hän matkustaa Eurooppaan ja käyttää julkisia kulkuneuvoja, murehtiminen on aika turhaa. Jos taas lähtee Aasiaan reppureissaamaan, niin vaaran paikkoja on selvästi enemmän.
Hän on täysi ikäinen 18vuotiaana.Ei asu lapsuus koti.Sinulla ei sanavaltaa hänen elämä ja tekemiset.Laske irti tai hanki itsellesi mies, niin irtaannut tyttärestäsi helpommin ja anna hänen kolhujen kautta kasvaa itsenäiseksi Naiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Sinäsä ihan ymmärrettävää, että huolehdit, mutta koeta pitää raja murehtimisella. On sitä paitsi aika iso ero sillä, minne tytär lähtee ja miten hän matkustaa. Jos hän matkustaa Eurooppaan ja käyttää julkisia kulkuneuvoja, murehtiminen on aika turhaa. Jos taas lähtee Aasiaan reppureissaamaan, niin vaaran paikkoja on selvästi enemmän.
Ja minä kun luulin että oma äitini on taipuvainen ylihuolehtivaisuteen. Niin vain kuitenkin lähetti minut reppureissulle Aasiaan 17-vuotiaana.
Kaikkea sitä lukee.
Olet ihan liian huolehtiva. Voit toki murehtia hiljaa mielessäsi, mutta ei sitä lapselle kannata kertoa. Nythän niitetään sitä satoa miten olet lastasi kasvattanut.
Ei munkaan äiti päästänyt mua 16-vuotiaana junan kanssa toiseen kaupunkin 3 kaverin kanssa. Kun oli kuullut pahoja juttuja junassa tapahtuneista asioista. Mielestäni huolehti liikaa. Kavereista on kuitenkin aina tukea.
Tottakai ulkomailla voi tapahtua mitä tahansa nuorille naisille. Mutta itse lähinnä antaisin ohjeen että ei jätetä ketään missään kohtaa yksin! Vessantaaksekin kaveri seisomaan.
Meillä tytöt on reissanneet 16v lähtien kavereiden kanssa. Interrailia ja muutenkin.
Kielitaitoisia ja matkustaneet vauvasta saakka joten tietävät miten toimia.
Mun tytär lähti heti lukion jälkeen opiskelemaan ulkomaille eikä mua pelottanut yhtään. Oot yliherkkä etkä luota tyttäresi arvostelukykyyn.
Poikani lähti jo 10 vuotiaana Usaan tuttujen kanssa, hyvin meni, toki oli huoli mutten todellakaan halunnut kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Siellä matkalla tyttöjä poljetaan kuin tulpattomia mopoja paikallisen Alfredon ja Muhammadin toimesta.
Raiskaaminen on rikos kaikissa maissa.
Ei -sana pitäisi opettaa miespuolisille jo vauvana
Kyllä itsekin olen aina vähän huolissani, kun aikuiset lapseni reissaavat maailmalla.
Ja poikani järjestää tilanteita ihan kotimaassakin matkatessaan. 🙈
Voi sanoa tytölle, että sua pelottaa ja kertoa ne omat huolesi. Ei se silti estä tyttöä lähtemästä, jos omalla rahalla reissaa.
Aina voi kysellä, mihin on menossa ja kenen kanssa.
Kivaa reissua tytölle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä matkalla tyttöjä poljetaan kuin tulpattomia mopoja paikallisen Alfredon ja Muhammadin toimesta.
Raiskaaminen on rikos kaikissa maissa.
Ei -sana pitäisi opettaa miespuolisille jo vauvana
Kuka puhui raiskaamisesta? Vai luuletko että parikymppiset tytöt lähtee sinne pihtailemaan
No ei ne välttämättä lähde sinne panemaankaan. Suurimmalla osalla lienee itsesuojeluvaistoa sen verran ettei kenen tahansa matkaan lähde, varsinkaan ulkomailla.
Kyllä kai sitä huolissaan saa olla vanhemmastakin lapsesta. Mutta pitää antaa kuitenkin täysi-ikäisen elää omaa elämäänsä ja tehdä omat seikkailunsa ja virheensä (jos tekee).
Huolehtimisen kanssa kovasti helpottaa, kun lapsi muuttaa kotoa. Kun ei tiedä, mitä nuori tekee päivittäin (oma muutti 18-vuotiaana 400 km päähän), ei osaa kamalasti huolestua. Tai siis jos huolestuisi, saisi olla huolissaan koko ajan ja se käy raskaaksi. Pitää vaan luottaa, että nuoren omat siivet kantaa ja että kotoa on saatu kunnolliset elämänopit.
Mun 20v tyttö oli viime kesänä ekaa kertaa yksin ulkomailla. Epäröi lähtöä, mutta kannustin lähtemään. Vakuutukset kuntoon ja järki päähän!
Äidillä on aina huoli lapsistaan, se nyt on täysin luonnollista. Menee hän kuitenkin ja se on ihan ok, kun on kunnon tyttö.
Tiedän tunteen, olen samanlainen huolehtija, varmaan lopun elämääni, se kuuluu luonteeseeni.
Mutta silti tiedän, että lapsille (eli nuorille aikuisille) on parasta elää ja mennä, eikä antaa minun rajoitteideni rajoittaa heitä. Mutta halusin vain sanoa, että ymmärrän sinua.
On hyvä tiedostaa, että tuo on tarpeetonta murehtimista ja olla tuomatta sitä lapselle esiin. Itse pelon tunteessa ei ole mitään pahaa, mutta älä anna sille yliotetta. Itselläni on useampi lapsi ja kyllähän ne esikoisen ensimmäiset asiat ovat aina pelottaneet. Ensimmäinen kerta autonratissa, ensimmäinen ulkomaanmatka itsekseen, muutto jne. Seuraavien lasten kohdalle ne eivät sitten niin pelottaneet enää, kun esikoinen oli jo raivannut tien.
Ei hyvä luoja.