Koulupsykologi antoi aikanaan yläkouluikäiselle tuomionsa, lapselka on lukivaikeus ja matemaattinen erityisvaikeus, eikä lukio lie hänelle sopiva

Ei tuollaisiin testeihin ihan tosta vaan laiteta jos vähä epäillään jotain vaa..

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo kuvaus ole mikään "tuomio" vaan todennäköisyyksiin perustuva asiantuntijalausunto, jolla voi asianosainen tehdä, mitä haluaa. Kasvatusalan ammattilaisena tympii nämä sankaritarinat, joissa kerrotaan, kuinka joku näytti opettajille tai muille ilkeyttään heidän koulupolkuaan vaikeuttaneille viranomaisille.

Jokaista sankaritarinaa kohden on kymmenen sellaista lukidiagnoosin saanutta nuorta, jolle lukion käyminen on työlästä. Unelmien tavoitteleminen kannattaa, ja onnistumisista on mukava kuulla, mutta tällaiset kertomukset voivat myös nostaa odotukset liian korkealle. Jos on merkittävästi opiskelua haittaava lukivaikeus, kyllähän sitä helpommalla elämässä pääsee ja säästää itsensä monilta pettymyksiltä, kun valitsee sellaiset opinnot ja uran, joissa ei tarvitse koko ajan lukea ja kirjoittaa.

Kasvatusalan ammattilainen varmaan tietää, ettei hänen asiansa ole lannistaa.

Jos olisin itse saanut diagnoosin ennen kuin täytin 23, olisi koulutie ollut helpompi/ olisin saanut tarvitsemaani apua. Jouduin opiskelemaan muiden tahtiin yleisten oppimistekniikoiden avulla ja koin olevani huono. Vaikutti todella paljon itsetuntoon! Kokeilin turhaan vuoden lukiossa, jos olisi ollut diagnoosi niin olisin ehkä enemmän harkinnut muita askelia ammattiin. Olin lukemassa insinööriksi, kun lukihäiriö löytyi. Ja se oli vain positiivinen juttu: en olekaan tyhmä vaan aivoni toimivat eritavalla. Valmistuin ja olen nyt hyvä ammatissani lukihäiriöstä (ja sen aiheuttamista oppimispuutteista huolimatta). Ei ne diagnoosit huono juttu ole, ainakaan kaikille. Jotkut osaavat ajatella sen joidenkin ominaisuuksien syyksi ja opettelevat kiertämään ominaisuuden aiheuttavat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo kuvaus ole mikään "tuomio" vaan todennäköisyyksiin perustuva asiantuntijalausunto, jolla voi asianosainen tehdä, mitä haluaa. Kasvatusalan ammattilaisena tympii nämä sankaritarinat, joissa kerrotaan, kuinka joku näytti opettajille tai muille ilkeyttään heidän koulupolkuaan vaikeuttaneille viranomaisille.

Jokaista sankaritarinaa kohden on kymmenen sellaista lukidiagnoosin saanutta nuorta, jolle lukion käyminen on työlästä. Unelmien tavoitteleminen kannattaa, ja onnistumisista on mukava kuulla, mutta tällaiset kertomukset voivat myös nostaa odotukset liian korkealle. Jos on merkittävästi opiskelua haittaava lukivaikeus, kyllähän sitä helpommalla elämässä pääsee ja säästää itsensä monilta pettymyksiltä, kun valitsee sellaiset opinnot ja uran, joissa ei tarvitse koko ajan lukea ja kirjoittaa.

Kasvatusalan ammattilainen varmaan tietää, ettei hänen asiansa ole lannistaa.

Luonnollisesti. Nykyään lannistamista suurempi ongelma kasvatuksessa on aivan varmasti kuitenkin epärealistiset "sinusta voi tulla ihan mitä vain, kunhan uskot itseesi" -tsemppaaminen. Monet nykynuoret voivat henkisesti todella huonosti, ja pidän yhtenä keskeisenä syynä tähän sitä, että ei ole realistista käsitystä omasta osaamisesta vaan saatetaan kuvitella, että matikan nelosrivistä huolimatta ollaan menossa lääkikseen. "Tavallinen elämä" ei riitä, kun pitää tavoitella sitä unelmaelämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisiin testeihin ihan tosta vaan laiteta jos vähä epäillään jotain vaa..

Jäi lukiseulassa kasilla/ysillä kiinni. Siksi testattiin.