Seksielämä ennen ja jälkeen vauvan syntymän...

mulla välillä vieläkin arpi jomottaa, vaikka synnytyksestä on kohta täysi vuosi!

Ajattelin myös kommentoida asiaan, meidän poika syntyi reilu 3 kk sitten ja täytyy myöntää että ihan kuin olisi uuden kumppanin saanut tai sitten todella omat estot on vähentynyt koska seksielämä on piristynyt huomattavasti.



Poika nukkuu yleensä yöt hyvin, vaikkakin aika myöhään menee nukkumaan ja silloin ei aina ole huvitusta muuhun kuin nukkumiseen

mutta tuntuu että molemmilla on nyt sopivan verran seksiä, kumpikaan ei jää vaille. Mies tosin on aika usein hyvin nopea laukeamaan mutta silloin tehdään jotain muuta että minutkin saa tyydytettyä.



Raskauden aikana olin tosi himokas ja teki mieli tosi usein mutta mies ei ollut niin mukana aina, kai se oli kun maha kasvoi ja mies ajatteli ettei se ole hyväksi.

Tai sitten en vaan ollut niin kovin haluttava silloin... =)



Mutta yksi hyvä puoli vielä, me puhutaan paljon meidän parisuhteesta ja seksistä ja sanotaan suoraan jos joku mättää. Olen jostain ihmeen kummasta löytänyt miehen joka osaa puhua ja se on kyllä kultaakin kalliimpi aarre mun mielestä. Puhuminen on se ihan hirvittävän tärkeä osa parisuhdetta, ettei jää vaan yksin miettiin omassa päässään niitä juttuja vaan antaa niiden tulla ulos.



Tsemppiä kaikille ja hyvää " talven" jatkoa kaikille äideille ympäri maan!

hei!



Meillä esikoisen syntymän jlk. seksielämän laatu koheni huomattavasti. Ilmeisesti omat estot jäivät synnytyssaliin, kun mies kerrankin näki minut niinkin luonnollisessa ja raadollisessa tilassa. Ei ollut enää mitään hävettävää. Paikat kesti tosin palautua, eikä meillä heti tosiaan alettu sekstailemaan, kun sairaalasta kotiuduttiin.



Vauvan ollessa 4 kk päätin päästä läskeistäni eroon. Tämä edesauttoi vielä paremmin hyväksymään itseni ja nauttimaan seksistä mieheni kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että tuosta alkoi meitä molempia tyydyttävä seksielämä, minäkin siis olin saava osapuoli.



Toista on nyt, kun odotan tätä kakkosta. Eipä ole seksiä harrastettu koko raskausaikana kuin n. 3 krt. Minä kärsin tästä, koska luonnollisesti pelkään, että mies tyydyttää itsensä, jossain muualla, vaikken sellaista hänestä uskoisikaan. mutta esimerkkejä on maailma pullollaan...Odotan tosiaan, että vauva on syntynyt ja elämä normalisoituu ja mies uskaltautuu taas lähelleni.



Kannattaa koittaa keskustella asiasta miehen kanssa, jos tuntuu ongelmalliselta tuo seksielämän aloittaminen...kummalla siis painaa mieltä?

Raskausaikana hommailtiin kuin pienet kanit, usein ja nautinnolla, vielä muutama päivä ennen synnytystäkin. Olen aina pitänyt seksistä PALJON.

Nyt lapsi on jo 10 kuukautta, eikä vieläkään tee hirveesti mieli. Paikat on kuivia ja arpi jomottaa yhdynnän jälkeen. Aina on väsynyt olo eikä huvita. Seksiä on ollut ehkä kerran tai korkeintaan kaksi kuukaudessa, ja se on mun mielestä säälittävän vähän. Voi kun menis jo ohi! Kai menee ohi?? Imetän vielä aika paljon.

onko lapsen syntymän jälkeen seksielämää?!?!?!? :-)



meillä se ei parantunut moneen vuoteen, ja sitten erottiinkin ... mutta se oli vaan mun pääkopasta kiinni, muutkin asiat mätti. Mutta ei ollut hauska huomata että ei kiinnostanut yhtään mikään hellä huomioonottava rakastelu oman miehen kanssa, vaan sähäkkä seksi komean tuntemattoman kanssa anyday olisi kelvannut ... oli aina pakko vetää muutama vinkkulasillinen jotta olisi reipastanut ja ruvennut haluttamaan. Ehkä se oli hormoonit tai tunteet jotka sitten niin voimakkaasti vaikuttivat elämässä että seksille ei jäänyt yhtään tilaa ajatuksissa, ja jos se ei ole ajatuksissa, ei se oikein toimi fyysiselläkään tasolla. Vaikka sen tiesi että kunhan vaan hommii rupeaa niin kyllä se siitä ja seksi oli aina tosi hyvää, siis laadullisesti, mies hoiti hommat aina takuuvarmasti, mutta ei vaan saanut aikaiseksi. Säälittävää, tiedän.



fysiikkaan vauvan syntymä ei mulla vaikuttanut mitenkään, jotenkin vaan se " perhe-elämä" vei halut.

hieman harvemmin tosin seksiä on, kun aina joku muksuista (3) tuntuu olevan valveilla tai kuulolla.



henkisesti minulle naisena on jokin mennyt vielä parempaan suuntaan- ilmeisesti viimeisetkin estojen rippeet ovat häipyneet synnytysten jälkeen. tiedä sitten että synnytyksistä kiinni vai siitä parisuhteen hekisestä kasvusta.

Meillä seksielämä aktiivisempaa nyt 2kk synnytyksen jälkeen. Tuntuu ettei yhteistä aikaa jää muulloin kun illalla/yöllä ja itse kaipaan syliä iltaisin. Vaikka välillä ollaan molemmat rättiväsyneitä, tuntuu energiaa seksiin riittävän. Nyt vaan odotellaan että saisin alottaa pillerit niin voi jättää kumilla leikkimisen!

Imetys ja lapsen hoito vie voimia, se vaan on fakta. Ja se paikkojen palautuminen/niihin tottuminenkin vie oman aikansa. Esioisen syntyessä mulla repesi emätin ja se oli TOSI kipeä vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Eli senkään takia en ollu kauhean innostunut, kun se aina kuitenkin vähän sattui... Esikko kun tuli vuoden ikään, niin alkoi paikat olla kunnossa, sitten vähän parani kiinnostus ja hiukan sen jälkeen lopetin imetyksen, niin tuntui, kuin olisin uudesti syntynyt, kun jäi yöheräilyt pois! energiaa riitti elämiseenkin, eikä pelkkään vauvanhoitoon. Sitten ei ollut enää haittana kuin se kolmas ihminen, jota ei ollut aikaisemmin... Me ratkaistiin asia siirtämällä sänkyhommelit pois makuuhuoneesta, jossa lapsi nukkuu, ettei heräilisi ainakaan ääniin. Toimi!



Nyt taas toista ootellessa jääny vähemmälle seksi, tällä kertaa miestä ei niin kiinnosta. Huvittaa vaan sen perustelut, ettei maha ole seksikäs, kun sillä jäi itselle esikoisesta yhdeksän kiloa ja tästä toisesta on tullut toinen mokoma päälle... Minä siis laihduin normaalimittoihini välillä, eikä nytkään painoa ole kauheasti tullut. Sen sijaan suhteellisen normaalipainoisesta miehestäni on tullut sanalla sanoen keski-ikää lähestyvä (35v) läski, eikä edes juo kaljaa!!! En voi sanoa, että kokisin sellaiset miehet kiihottaviksi (kyllä kroppa pitää timmissä olla...), mutta tähän asti ei kuitenkaan ole tarvinnut vieraisiin mennä, enkä haluaisikaan.