Millaista apua olisit kaivannut vauva- aikana perheellesi?

En mitään. Selvisin koliikkivauvasta, maitoallergiasta, autistisesta lapsesta. Yöheräilyt kesti kaikilla noin 3-4 vuotiaaseen asti. Ei sen ole tarkoitus olla mikään lomaleiri. Jättäkää mielummin sitten tekemättä, jos tarvitsee noin paljon apua tai laittakaa se äijä tekemään jotain.

T. Neljän äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sitä perinteistä ilta/yöhoitajaa. Olisi kiva ollut edes muutaman kerran käydä lasten isän kanssa ulkona vaikka syömässä ja tanssimassa (josta molemmat todella paljon pidetään) ja nukkumassa yö hotellissa sen 15v aikana, kun lapset tarvitsivat 24/7 hoitajaa paikalle.  Ainoa kerta kun oltiin missään, oli yksi viikonloppu kun kaveri (itsekin pienten lasten isä) tuli 650km päästä hoitamaan meidän lapsia kolmeksi päiväksi.

Eikö niillä lapsilla ollut koko aikana kavereita? Joiden vanhempien kanssa tehdä vuoroin tämä palvelus?

Mulla on nytkin molemmat lapset yökylässä kaverilla ja minä otin heidän lapset toissa viikonloppuna.

Kolmen lapsen sijoittaminen eri kavereille on aika projekti ja kun esikoinen oli 7-8v, kuopus oli 3v, ei sellaisella mitään yökyläkavereita vielä edes ole. Eikä sellaisia sisarussarjojakaan ole meidän tuttavapiirissä, että kaikki kolme olisivat olleet saman perheen lasten kavereita. Yhden kerran otti yksi äiti (hänen lapset kavereita meidän kahden vanhemman lapsen kanssa) meidän lapset itselleen yöksi, oli just joulun alla niin päätettiin sitten sekin "vapaa" käyttää jouluvalmisteluihin miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Selvisin koliikkivauvasta, maitoallergiasta, autistisesta lapsesta. Yöheräilyt kesti kaikilla noin 3-4 vuotiaaseen asti. Ei sen ole tarkoitus olla mikään lomaleiri. Jättäkää mielummin sitten tekemättä, jos tarvitsee noin paljon apua tai laittakaa se äijä tekemään jotain.

T. Neljän äiti

Laitan sulle kultamitalin tulemaan postissa...

Meillä on 2,3,5v lapset, hyvin vilkkaita kaikki.

Sanoisin näin, että keskusteltu on ihan tarpeeksi, se ei auta vaan tarvitaan aikaa säästäviä konkreettisia tekoja.

Jos jotain tarvitsisin, niin esim

Yön yli lastenhoidon, että vanhemmat pääsisi joskus kahdestaan esim hotelliin yöksi. Enkä tarkoita mitään ryyppyrymyä, meillä ei käytetä päihteitä. Vaan ihan levon kannalta. Joku tunnin parin hoitsu on ihan ok, mut käytännössä ei sinä aikana kerkeä kuin käymään tyyliin kaupassa.

Lasten päiväkotiin vienti/tuontipalvelu.

Kun on pitkä työmatka ja aikataulut, niin joutuu heräämään tosi aikaisin että olet aikataulullisesti varautunut siihen että ovesta lähtiessään kahdella onkin paskat housuissa ja kolmas kaatoi kukkaruukun lattialle. Olis kiva jos vois herätä ja painella suoraan töihin et pääsis ajoissa kotiin, eli joku muu veisi lapset.

Kotiruokapalvelu, isot annokset joista riittää koko perheelle kahdeksi päiväksi ja vanhemmille töihin evääksi.

Jos jostain sais esim 10 litraa kalakeittoa tai puolimetrisen vuoan makaronilaatikkoa, ostaisin.

Säästäisi suunnattomasti aikaa kaupankäynnistä ja kokkaamisesta.

Kaikissa näissä on vähän se sama vika mikä kaikissa palveluissa Suomessa.

Eli maksaa ihan saakelisti, eikä tavallisella työssäkäyvällä ole varaa sellaiseen kuin tyyliin kerran kuussa Max.

M40

En minkäänlaista. Elämäni parasta aikaa. Pieni vauva syö,nukkuu ja röyhtäisee. Helppoo ja ihanaa ja siitä saa rahaakin.

Innokkaita isovanhempia olisin kaivannut, jotka olisi mielellään ottaneet lapsia yökylään niin oltaisiin saatu miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Tai että olisivat vieneet uimahalliin, museoihin, Heurekaan tai kuljettamaan joskus harrastuksiin. Pikkuvauva-aikana huolestuneisuuden sijaan olisin kaivannut myös myönteistä suhtautumista ja "kyllä kaikki järjestyy" -asennetta. Samoin neuvolassa olisi ollut hyvä mitata äidin varastorauta niin pikkulapsiaikana lapset olisivat saaneet jaksavamman ja vähemmän ärtyneen äidin.

Kyselin kunnalta josko heillä olisi seksityöläistä avuksi, se olisi auttaneet jaksamaan. Sosiaalitoimesta sellaisen voi pian tilata kotiin.

Olisin toivonut lastenhoitoapua. Jos oli vaikka joku lääkärikäynti keskellä päivää niin lapsi/lapset oli otettava mukaan. Ei mulla ollut kuitenkaan rahaa maksaa tuollaisesta palvelusta. Omat vanhemmat asui ja asuu edelleen 200 km päässä, eli ihan pikkuasioiden vuoksi ei apua voinut pyytää. Auttoivat kyllä mielellään jos apua tarvittiin.

Nyt lapset jo isoja ja elämä moni tavoin helpompaa. Välillä kyllä mietin, miten ihmeessä me pärjättiin. Kovin ruusuiset muistot mulla ei siitä pikkulapsiajasta kyllä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Helsingissä sosiaalityön tarjoama perhetyö vai mikä onkaan terminä nimeltään on maksullinen palvelu, joten sitä nyt ei kukaan järkevä ihminen käytä. Edullisemmin lastenhoitajan saa yksityiseltä kuin noilta kaupungin vaihtuvilta sosiaalityöntekijöiltä. Lisäksi tuo palvelu ei sovi jos tulee päivän päähän tarve saada hoitaja. Naurettava palvelu, eikä ihme, että kaupunki yrittää tällaisia palveluita myydä, kun se on heille kannattavaa toimintaa. Ja ehkä on ilmainen palvelu niille, joilla ei ole tuloja, mutta bonuksena joutuu vielä sosiaalitoimen kynsiin.

Siivousta tai lasten hoitoa joku voi tarvita, kaupassakäynnin voi korvata kotiinkuljetuksella. Keskusteluapu lähinnä ärsyttää väsyneenä.

Ai.

Ainakin Vantaalla meillä kävi neuvolan kautta joku hoitsu, niitä oli pari kolme mimmiä ringissä, kerta viikossa kolme tuntia. Maksoi jotain 13€/kerta.

Mistä yksityisestä firmasta saat reilulla neljällä eurolla tunti jonkun tulemaan?

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Selvisin koliikkivauvasta, maitoallergiasta, autistisesta lapsesta. Yöheräilyt kesti kaikilla noin 3-4 vuotiaaseen asti. Ei sen ole tarkoitus olla mikään lomaleiri. Jättäkää mielummin sitten tekemättä, jos tarvitsee noin paljon apua tai laittakaa se äijä tekemään jotain.

T. Neljän äiti

Tiettyjen ihmisten geenillä saa näköjään aikaan vaan sairaita lapsia...