Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset ei voi totella, kun sanoo nätisti?
20.02.2023 |
Lapset häälyy ja heiluu ruokapöydässä, valuu pöydän alle konttaamaan jne.
Sanon endin nätisti, että voisitteko istua rauhassa syömään. Ei tehoa. Sanon, olkaa kilttejä ja istukaa pöydän ääressä syömässä. Ei vaikutusta.
Sanon, lopettakaa se heiluminen, istukaa kunnolla tuolilla ja syökää. Ei vaikutusta.
Lopulta ärähdän tiukasti, että nyt loppuu se sählääminen. Jos ei ruoka maistu, vien lautaset tiskiin.
Ja lapset alkaa valittaa, että miksi sun pitää olla niin äkäinen koko ajan.
Miksi mitään ei tapahdu ennen kuin joku suuttuu?
Kommentit (31)
Olen kehittänyt systeemin.
Aina kun tulee tiukka paikka, annan kaksi vaihtoehtoa. Molemmat vaihtoehdot ovat mitä haluan lapsen tekevän, mutta siinä syntyy lapselle tunne, että hän saa olla vaikuttamassa asioihinsa.
Toimii hankaliinkin lapsiin niin hyvin, että moni ihmettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tätä aika paljon ja nyt mulla on vastaus. Tadaa!
Kyse on äänensävystä. Kun sanot jotain, pitää olla vakuuttava, ja silloin ei tarvi olla ärtyisä tai vihainen. Olen varma että tähän löytyy youtubevideoita jotka kertoo miten se tehdään.
Tässä on yksinkertaisesti kyse äänenkäytön tavasta, ei mistään sen syvällisemmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset tottelee, mutta ne onkin kasvatettu.
Kappas, saatiin paikalle pyhimysmammakin. Aina niin kiltit lapset, jotka jo synnärillä osasivat käytöstavat.
Ei ne syntyessään tapoja osaa, mutta se kasvattaminen alkaa kyllä siitä hetkestä. Mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeampi on alkaa rajoja enää vetää, jos niitä ei ole koskaan ollutkaan.
Älä kuvittele, että kukaan uskoo sinun lastesikaan aina tottelevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oma lapsuus täysin unohtunut?
Mä en ollut tuollainen levoton häälyjä kuin omat lapset on.
sinulla oli varmaan paremmat vanhemmat, jotka osasivat kasvattaa lapsensa ja pitivät kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset tottelee, mutta ne onkin kasvatettu.
Kappas, saatiin paikalle pyhimysmammakin. Aina niin kiltit lapset, jotka jo synnärillä osasivat käytöstavat.
Ei ne syntyessään tapoja osaa, mutta se kasvattaminen alkaa kyllä siitä hetkestä. Mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeampi on alkaa rajoja enää vetää, jos niitä ei ole koskaan ollutkaan.
Älä kuvittele, että kukaan uskoo sinun lastesikaan aina tottelevan.
Ei mulla ole lapsia, vaan sata nuorempaa sisarusta ja äitini kasvatusta seuranneena :D
T. Se jonka äiti oli tossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kun lapsen aivot kehittyy koko ajan, voi olla villi meno, hetkessä ei voi rauhoittua. Perustele ja kerro miksi- jälleen kerran. Vaatii pinnaa mutta se on aikuisen tehtävä.
olet varmaan niitä mammoja, jotka saavat marketissa itkupotkukohtauksia lattialla, kun lapset kinuavat karkkia ja olet jo 30 kertaa kieltänyt ja sitten lopuksi ostat kuitenkin karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo seurasin hyvin samaa meininkiä kun olin vierailulla siskoni luona. Poika siinä vain viuhtoi, lähti jopa kesken pöydästä hakemaan tyynyjä kun halusi rakentaa jotain pesää tuolinsa alle. Sisko monta kertaa siinä koetti komentaa, että kun on aterian aika niin syödään ja leikit sitten ruokailun jälkeen. Lopulta tuntui tulevan mitta täyteen ja hieman ärähti. Jooh, päätti poika sitten ruveta itkemään. Että sellattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli just tuollainen anelija, jolla ei ollut auktoriteettia ennen raivarin saamista. Isää kuunneltiin aina heti, koska se _käski_. Ei uhkaillut, ei ollut pelottava, mutta meille oli selvää että isän läsnäollessa me ei määrätä, toisin kuin äidin anellessa.
Olen yrittänyt välttää sitä, että en olisi lasten mielestä äreä ja olla ystävällinen.
Aika usein tuollaisen ohjelmapolitiikan taustalta löytyy vanhemman oma trauma, ja onneksi lapset laittavat hanttiin epäaitoudelle ja haluavat kontaktiin todellisen äitinsä kanssa. Muuten sitä traumaa kierrätetään sukupolvelta seuraavaan kiikunkaakun-kuviona, jossa aapeen nössöilystä tyrmistyneet lapset ovat liian kovia omilleen, jotka taas alkavat nössöiksi siitä säikähtäneenä, jne maailman tappiin asti.
Ensin varoitus, sitten kielto ja kolmas kerta johtaakin jo poistoon pöydästä. Pitää olla johdonmukainen. Sinun lapsesi nyt vain yllyttävät sinua ärähtämään. Se on heistä hauskaa.